Sosiaalisesta mediasta algoritmidemokratiaan

Huhut, joihin on taitavasti kudottu vuoroin tarua ja totta, helposti tarkistettavia faktoja ja epämääräisiä puolitotuuksia ovat olleet tehokas manipulaation väline koko historian ajan. Nyt yhdistyneisyys on aikakautemme yksi ydinsanoista. Internet ja laajemminkin viestintäteknologian kehittyminen ovat avanneet aivan uudenlaisen mahdollisuuden ihmisten kanssakäymiseen, vuorovaikutukseen ja tiedon jakamiseen. Teknologian kehitys tarjoaa yhdistyneisyyteen jatkossa entisestään uudenlaisia mahdollisuuksia, mikä tuo mukanaan maailmaan paljon hyvää. Mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa.

Jatkuvassa ja päättymättömässä informaatiovirrassa sosiaalinen media (some) on ase taitavan toimijan käsissä. Aiheellisesti puhutaankin paljon sosiaalisen median kasvaneesta vallasta. Somen avulla pystytään manipuloimaan erilaista tietoa, esittämään asiat tietyssä valossa ja jättämään kertomatta asioita. Se on tehokas vallan väline niin hyvässä kuin pahassa. Somessa keskustellaan, ryhmäydytään, jaetaan kokemuksia ja näkemyksiä niin tuttujen kuin ventovieraiden kanssa. Pelkästään valokuvia jaetaan sosiaalisen median palveluissa tuhatmäärin sekunnissa, maailmanlaajuisesti.

Käytännössä sosiaalinen media tarkoittaa kourallisia yrityksiä, joiden bisnesmalli on kerätä käyttäjistään mahdollisimman paljon tietoa ja myydä sitä eteenpäin tavalla, joka mahdollistaa ennennäkemättömän tarkat kohdennukset mainonnalle ja poliittiselle vaikuttamiselle. Kyse ei ole ainoastaan esimerkiksi Facebookista tai Twitteristä, vaan yhtä lailla kiinalainen Weibo ja venäläinen VK eli entinen VKontakte keräävät käyttäjistään dataa tavalla, joka kiinnostaa vallanpitäjiä.

Eikä tiedon kerääminen rajoitu ainoastaan sosiaalisen median yrityksiin. Yhä useampi yritys – myös meillä Suomessa – pyrkii keräämään eri keinoin mahdollisimman paljon asiakkaistaan tietoa, jota käytetään liiketoiminnan edistämiseen. Data on uusi maailmanvaluutta, ja sen arvo nousee. On selvää, että datan omistajuudesta tullaan käymään jatkossa huomattavasti nykyistä suurempia kamppailuja, joissa käytetään myös kyseenalaisia keinoja.

Sosiaalinen media on uusi voima, joka on karannut käsistä. Vaarallisinta on, että usein emme edes itse huomaa vaikuttamista. Juuri tähän on perustunut Cambridge Analytican ja monen muun vastaavan yrityksen toiminta.

Sosiaalinen media muuttaa vallankäyttöä ja käsityksiämme ympäröivästä maailmasta. Menestyäkseen tämän päivän maailmassa on menestyttävä sosiaalisen median rintamalla. Eri toimijat käyttävätkin sosiaalista mediaa yhä aktiivisemmin valtapyrkimyksissään ja kertoakseen, miten maailman tapahtumiin tulisi suhtautua. Informaatio on valtaa, ja informaation tuottajat (tai informaatiota eri tavoin keräävät) ovat vallankäyttäjiä. Todellisuudeksi ei enää muodostu pelkästään virallisesti tiedotettu tai ”objektiivisiin faktoihin” perustuva tulkinta tapahtumista vaan se, miten asia sosiaalisen median kautta tietoisuuteemme kantautuu. Tai tähän ainakin yhä määrätietoisemmin pyritään.

Niin yritykset kuin viranomaiset pyrkivät yhä aktiivisemmalla some-viestinnällään tuottamaan halutunlaista vaikutusta ja hallitsemaan informaatiota. Menestyksekkään brändin tai vakaan hallinnon taustalla on onnistuneen perusviestin lähettämisen yhtä onnistunut koordinointi. Automatisoiduilla bottitileillä voidaan nopeasti levittää mitä tahansa tietoa tai hajottaa keskusteluketjuja internetissä. Erityisesti botit eli ihmisen nettiprofiileina esiintyvät tietokoneohjelmat polarisoivat verkossa käytyjä keskusteluja ja edesauttavat valheellisten väittämien leviämistä. Niiden avulla voidaan luoda keinotekoisesti keskustelu tai ”ilmiö”, josta voidaan tehdä tarkoituksenmukaisia uutisia muihin medioihin.

Some-viestintää ei tulekaan nähdä vilpittömänä ”kivojen twiittien tai Facebook-viestien” päivittämisenä vaan yhä useammin tietoisen informaation jakamisen kanavana. Informaation jakajan sosiaalinen status myös ohjaa sosiaalisesta mediasta esiin suodattuvaa viestiä. Tietyissä valta-asemissa olevien ihmisten tai yhteisöjen twiittauksia ja Facebook-päivityksiä seurataan tarkemmin – ja valta-asemassa olevat käyttävät somea jatkuvasti aktiivisemmin oman informaationsa jakamiseen. Kuvaavaa ajan hengestä on, miten Donald Trump käyttää linjaustensa esittämiseen juuri Twitteriä, ja twiitti-politiikkaa harjoittavat lisääntyvissä määrin useat muutkin poliittiset päättäjät.

Samalla on huomioitava, että niin sosiaalinen media ja vaikuttamisen keinot kuin ihmisten käyttäytyminen muuttavat jatkuvasti muotoaan. On todennäköistä, että sosiaalinen media on muutaman vuoden päästä varsin toisenlainen kuin millainen se tällä hetkellä on.

Turvallisuuteen ja etenkin yleiseen suomalaiseen yhteiskunnalliseen mielialaan vaikuttaminen sosiaalisen median kautta on asia, johon myös viranomaisten on aktiivisesti puututtava ja jonka heidän on huomioitava toimissaan. Demokratian ja henkisen ilmapiirin heikentäjät pitää tunnistaa. Tämä edellyttää viranomaisilta – ja muiltakin toimijoilta – jatkuvaa valppautta ja valmiutta viestintään. Entistä tärkeämpää on julkaista nopeasti oikeaa tietoa niin, etteivät väärät huhut lähde laajenemaan. Esimerkiksi valeuutisiin tarttuminen vaatii 24/7-valmiutta ja herkkää korvaa.

Toisaalta sosiaalisen median ja teknologian avulla voidaan osallistaa suomalaisia paremmin yhteiseen turvallisuustyöhön. Erilaisilla ratkaisuilla voidaan sitouttaa ihmisiä ja tuoda turvallisuusviranomaisten toimintaa lähemmäksi jokaista suomalaista. Kyse on kansalaisyhteiskunnan hyödyntämisestä, josta meillä Suomessa on positiivisia esimerkkejä. Ihmisiä osallistamalla turvallisuustyöhön voidaan löytää uudenlaisia, teknologian mahdollistamia myönteisiä ratkaisuja turvallisuuden parantamiseen. Teknologian kehitys myös vaatii perinteisten toimenpiteiden ja ajattelun ohella kokonaan uudenlaista ja innovatiivista lähestymistapaa suomalaisten turvallisuuden vahvistamiseen. Asialla on siis myös positiivinen puolensa.

Eräissä maissa – ehkä ilmeisimmin Kiinassa – pyritään kontrolloimaan somea sensuurin menetelmin. Liberaalin demokratian maailmaan sellainen ei sovi, ei siis meillekään. On myös käytännön mahdottomuus poimia mediasta todella haitallisia vääriä tietoja ja mitätöidä niitä virallisesti. Näinhän ”isossa naapurissa” toimitaan, mutta tiedon, niin väärän kuin oikeankin, virta on niin valtava, että ei se voi olla kovinkaan tehokas menetelmä. Orwellin ”totuuden ministeriö” toteutuu jo pitkälti autoritaarisissa valtioissa – ja niiden määrä on kasvamaan päin.

Yhä merkityksellisempään rooliin nousevat jatkossa algoritmit. Kyse on yhä älykkäämmistä ja nopeammista tietokoneohjelmista, jotka kykenevät niille annettujen ohjeiden mukaisesti käsittelemään suuren määrän ihmisistä kerättyä tietoa. Tämä tiedon käsittely ja ihmisten tunteminen yhä paremmin tulee jatkuvasti tehokkaammaksi. Jätämme yhä enemmän jälkiä itsestämme sosiaalisen median verkostoissa ja laajemminkin digitaalisessa ympäristössä toimiessamme: paikkatietoa, kuvia ja monia muita sisältöjä. Algoritmit kokoavat tiedon yhteen ja profiloivat sen. Sitä kautta algoritmi tekee päätöksen siitä, mitä sisältöjä ja uutisia ihmisille tarjotaan ja minkälaisen tiedon se uskoo ihmisiä kiinnostavan.

Algoritmit eivät esimerkiksi uutisoinnissa noudata hyvän journalismin periaatteita vaan tarjoavat ihmisille heidän mieltymystensä mukaisia uutisia ja päivityksiä. Algoritmit ovat väsymättömiä puurtajia, ja niiltä ei jää huomaamatta, millä sivustoilla ihminen vierailee tai millaisia sisältöjä hän klikkailee. Nähtävissä on tulevaisuus, jossa tietojen haltijan oma algoritmi tietää tarkasti, millaisella viestillä kuhunkin ihmiseen kyetään milläkin hetkellä parhaiten vaikuttamaan. Algoritmit oppivat koko ajan manipuloimaan ihmismieltä paremmin.

Sosiaalisten medioiden, hakukoneiden ja isojen teknologiayritysten algoritmit käyttävät yhä suurempaa valtaa. Se, joka hallitsee algoritmeja, hallitsee jatkossa yhä enemmän ihmisten ajatuksia ja tunteita. Silloin eri tahoilla on mahdollisuus käyttää yhä enemmän valtaa. Datan määrän kasvaessa kirjaimellisesti räjähdysmäisesti maailmassa yhä mielenkiintoisemmaksi nousee myös kysymys siitä, kykenevätkö ihmiset enää hallitsemaan näitä valtavia datavirtoja. Datankäsittely jää siten yhä enemmän algoritmien vastuulle, joiden kapasiteetti on paljon ihmisaivoja suurempi. Tällöin algoritmit tietävät huomattavasti paremmin, miltä ihmisestä tuntuu ja tietävät tarkalleen hyvin monia muitakin asioita. Älykkäät algoritmit tuntevat meidät siis paremmin kuin me itse. Pitäisikö silloin meidän ihmisten alkaa kuunnella ja noudattaa näiden viisaiden algoritmien ohjeita ja päätöksiä esimerkiksi vaaleissa äänestäessämme?

Algoritmien läpinäkyvyyden lisäämisestä ja vaikutuksista demokratiaan puhutaan nyt enemmän puhumaan. Tästä kannattaa lukea enemmän esimerkiksi erinomaisesta Hannu-Pekka Ikäheimon kirjoituksesta, johon tässä osin viittaan. Emme tiedä, millainen toimintalogiikka esimerkiksi Facebookin algoritmien takana on. Algoritmien läpinäkyvyyden lisääminen on vaaleihin vaikuttamisen myötä alkanut kiinnostaa enemmän myös poliittisia päättäjiä. Euroopassa muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel on esittänyt huolensa siitä, miten algoritmit vääristävät havaintojamme. Hän on vaatinut lisää läpinäkyvyyttä internetalustojen hyödyntämiin algoritmeihin. Merkelin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Internetin käyttäjillä on oikeus tietää, miten ja millä perusteilla hakukoneet ja sosiaaliset mediat kanavoivat heille sisältöjä.

Kyseessä on ilmiö, johon myös päättäjien täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Sosiaalisesta mediasta ja hakukoneista on tullut neulansilmä, jonka läpi suodattuu suuri osa hyödyntämästämme informaatiosta. Riippumattomien tutkijoiden tulisi päästä tutkimaan internetjättien algoritmeja ja dataa tekijänoikeuksista huolimatta. Vain siten yhä tehokkaampien algoritmien yhteiskunnallisia vaikutuksia voitaisiin ymmärtää nykyistä perusteellisemmin. Tarkka tieto esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalien alla Facebookissa levinneiden valeuutisten ja muun disinformaation levinneisyydestä on vain Facebookilla. Samalla on syytä nostaa esille myös algoritmien lukutaidon tarve osana medialukutaitoa ja yleistä sivistystä.

Voi lisäksi aiheellisesti kysyä, missä ovat eurooppalaiset sosiaalisen median palvelut ja hakukoneet. Nyt ne loistavat poissaolollaan.

Avoin ja toimiva tietojenvaihto- ja keskusteluympäristö on niin olennainen osa modernien demokratioiden toimintaa, että kehitystä tulee pystyä ohjaamaan haluttuun suuntaan. Helppoa se ei tule tulevaisuudessa olemaan mutta ei myöskään mahdotonta.