Suomi on luottamusyhteiskunta – toivottavasti jatkossakin

Jos pyrkisit horjuttamaan suomalaisen yhteiskunnan vakautta ja yhteiskuntajärjestystä – mikä on hybridivaikuttamisen tavoite – sotaa lievemmillä keinoilla, mitä tekisit? Tähän kysymykseen joudumme yhä useammin ja myös ennakkoluulottomammin miettimään vastausta. Vaikutuskeinojen ymmärtäminen on näihin uhkiin varautumisen lähtökohta.

Vastauksia on monia. Demokratian ytimessä oleviin vaaleihin vaikuttaminen on yksi hybridivaikuttamisen muoto, ja huoli vaaleihin vaikuttamisesta on aiheellisesti tällä hetkellä keskeisenä huomion kohteena länsimaissa. Vaalivaikuttamisen yhteydessä huolettavat erityisesti monenlaiset kyber- ja informaatiovaikuttamisen keinot. Toinen vastaus on tietomanipulaatio, jonka riski arvioidaan kasvavaksi. Olisi kovin ikävä tilanne, jos esimerkiksi emme voisi luottaa digitaalisessa muodossa tallennettuihin terveystietoihimme. Eikä vaikutuskeinojen välttämättä tarvitse olla kovin radikaaleja, kun olemme matkalla kohti yhteiskuntaa, jossa kaikki on mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. Tällöin esimerkiksi kansalaisten laajalti käyttämien kirjautumissivustojen, pankkipalveluiden, sähkönjakelun tai terveydenhuollon tietojärjestelmien ”teknisillä häiriöillä” voisi olla laajakantoisia vaikutuksia yhteiskunnan toimintaan ja ihmisten turvallisuuden tunteeseen. Etenkin jos tekijä pyrkisi toimillaan dominoefekti-vaikutukseen. Hybridiuhkia voi aiheellisesti kutsua yhdistelmäuhkiksi, jossa vaikutustapoja yhdistetään ja käytetään samanaikaisesti.

Hybridiuhkia arvioitaessa usein unohtuu yksi yhteiskuntamme toimivuuden ja turvallisuuden hyvin keskeinen asia – hyvin vahva luottamuksemme turvallisuusviranomaisiin. On poikkeuksellista, että suomalaisista yli 90 prosenttia luottaa esimerkiksi poliisiin, puolustusvoimiin ja pelastustoimen viranomaisiin. Vaikka ajoittain paljastuu viranomaisten väärinkäytöksiä, ja hyvä että paljastuu, eivät ne asiallisen tutkinnan myötä ole juurikaan horjuttaneet kansalaisten luottamusta. Luottamus viranomaisiin on säilynyt Suomessa vahvana pitkään kansalaisen taustasta, sukupuolesta tai varallisuudesta riippumatta. Tämä on merkittävä vahvuutemme, mutta siitä on myös määrätietoisesti pidettävä huolta ja koettu luottamus lunastettava päivittäin. Turvallisuusviranomaisiin kohdistuvan luottamuksen tarkoituksellinen heikentäminen voi olla yksi hybridivaikuttamisen keskeinen kohde.

Turvallisuusviranomaisilla on suomalaisten ajatuksissa vahva yhteys turvallisuuteen ja yhteiskuntarauhaan. Tutkimuksien mukaan suomalaiset luottavat laajemminkin, että oikeusvaltio toimii ja on sekä tasavertainen että oikeudenmukaisuuteen pyrkivä. Tämä luottamus on erittäin arvokas asia Suomen turvallisuudessa. Sen todellinen merkitys ymmärretään todennäköisesti vasta siinä tilanteessa, kun luottamusta ei olisi. Luottamusta eikä turvallisuutta tule ajatelleeksi, kun ne ovat kunnossa, mutta jos ne voimallisesti heikkenevät, voivat vaikutukset olla dramaattisia.

Mutta entä jos emme voisi luottaa turvallisuusviranomaisiin, oikeusvaltioon ja yhteiskunnan toimivuuteen? Jos hätänumerossa 112 ei enää kukaan vastaisi tai oikeusjärjestelmässä paljastuisi pitkään jatkunut korruptiovyyhti? Jos poliisi kohtelisi toistuvasti suomalaisia eri tavoin sukupuolesta, ihonväristä tai varallisuudesta riippuen? Tai jos selviäisi, että poliittiset päättäjät ovat manipuloineet vaalien tuloksia itselleen mieluisiksi? Tai entä jos emme voisi enää luottaa siihen, että rahamme ovat bittimaailmassa turvassa tai jos terveystietojamme käytetään vääriin tarkoituksiin? Ikävin tilanne olisi silloin, jos useampi yhteiskuntamme luottamuksen kulmakivi ja vastuullisuuden periaatteet murenisivat voimakkaasti samaan aikaan – tai niitä pyrittäisiin tietoisesti murentamaan. Jos suomalaisilta menisi luottamus viranomaistoimintaan ja oikeusvaltioon, olisivat vaikutukset erittäin vakavia Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle. Juuri tähän voisi jokin pahantahtoinen toimija pyrkiä vaikuttamaan sekä konkreettisin toimin että voimakkailla psykologisilla operaatioilla. Heikentämään siis tarkoituksellisesti ja monin eri keinoin yhteiskuntamme vakautta, viranomaistoiminnan puolueettomuutta ja sisäistä koheesiota. Heikentämään luottamusta. Luottamuksen tarkoituksellinen heikentäminen – tai ilman ulkopuolista vaikuttamista tapahtuva luottamuksen vakava horjuminen yhteiskunnassamme – on yksi Suomen vakavimpia turvallisuusuhkia. Samalla on tiedostettava, että menetetyn luottamuksen takaisinsaaminen voi viedä pitkän aikaa.

Tämän päivän maailmassa on tärkeää pitää mielessä, että luottamukseen kuuluu myös epävarmuuden sietäminen. Tilanteiden muutosnopeus, lisäntyvä turvallisuuteen vaikuttavien asioiden monimutkaisuus sekä keskinäisriippuvuus leimannevat Suomen sisäistä ja ulkoista turvallisuusympäristöä jatkossakin. Tämän epävarmuuden keskellä luottamuksen merkitys korostuu entisestään.

Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan koossa pitävä liima. Siitä on osattava pitää erityisen hyvä huoli. Meidän itsemme ja turvallisuutemme takia.