Suomi on osoittanut yhtenäisyyttä, mutta kohta sitä kysytään vielä lisää
Moni kuvittelee, että suurin ponnistus on ohi siinä hetkessä, kun Suomi jättää Nato-jäsenhakemuksensa. Vaikka on totta, että päätökseen vaaditaan kansan laaja tuki, tarvitaan hakemuksen jättämistä seuraavina kuukausina jopa enemmän yhtenäisyyttä kuin sitä ennen.
Median huomio kiinnittynee lähikuukausina ennen kaikkea muiden maiden reaktioihin. Venäjältä on odotettavissa häirintää ja provokaatioita samalla kun Naton nykyiset 30 jäsenvaltiota käsittelevät jäsenyyshakemuksia omissa parlamenteissaan yksi kerrallaan. Suomessa jäsenyysprosessiin liittyviä otsikoita ei ole erityisemmin luvassa, ellemme niitä sitten itse järjestä. Hyvä olisi, jos emme järjestäisi.
On päivänselvää, että meihin kansana pyritään nyt vaikuttamaan. Jo koronapandemian alussa saimme tottua siihen, että poikkeuksellisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa leviää ennennäkemättömät määrät valeuutisia, joiden tavoitteena on aiheuttaa hämmennystä ja epäluottamusta. Informaatiovaikuttaminen pyrkii aiheuttamaan eripuraa ja vastakkainasettelua, horjuttamaan luottamusta yhteisten asioiden hoitoon. Sitä emme halua.
Huonoin vaihtoehto meidän kaikkien kannalta olisi tilanne, jossa luottamuksemme kanssaihmistä kohtaan rapistuisi. Ilman luottamusta ei ole demokratiaa eikä turvallisuutta. Suomi on luottamusyhteiskunta, jossa siedetään erilaisia mielipiteitä. Siksi niitä on syytä myös ymmärtää.
Olen törmännyt jonkin verran ajatukseen, jossa Naton kannattaminen olisi jonkinlaista jälkiviisautta nyt, kun Venäjä on aloittanut suursodan Ukrainassa. Näin asia ei kuitenkaan ole. Osa suomalaisista on kannattanut Natoa niin kauan kuin siitä on Suomessa puhuttu, eli jo kolme vuosikymmentä.
Enemmistö suomalaisista ei välttämättä ollut asiaa kunnolla edes miettinyt ennen tämän kevään tapahtumia, ja on sittemmin kallistunut kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Mielipiteen muuttaminen tilanteiden muuttuessa ja uuden tiedon valossa on viisautta, mutta ei sekään jälkiviisautta.
Myös Natoa pitkään kannattaneilla on syytä laittaa jäitä hattuun. Nyt ei ole aika irtopisteiden kalastelulle. Vaikka on totta, että vain yksi puolue Suomessa on kannattanut Nato-jäsenyyttä yli 15 vuotta, ei sekään tästä ratkaisusta yksin voi ottaa kunniaa. Nyt tehtävän Nato-ratkaisun taustalla on koko parlamentti, niin hallitus kuin oppositiokin, ja Suomen kansa teki päätöksensä jo kauan ennen poliitikkoja.
Kun päätös on tehty yhdessä, sen kanssa on myös helpompi elää; niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Ensimmäiset rypyt rakkaudessa tullaan näkemään jo tänä kesänä, kun erilaista hybridivaikuttamista tulee kohdistumaan Suomeen tavalla, joka vaikuttaa myös tavallisten ihmisten arkeen.
Vaikka jakolinjoja löytyy, tosiasia on, että Suomi teki tämän ratkaisun yhtenä kansakuntana, jopa yhtenäisempänä kuin Euroopan Unioniin liityttäessä. Tärkeissä asioissa osaamme onneksi olla yksimielisiä. On hyvä tunnustaa, ettei kukaan tee historiaa yksin.
Nyt alkaa uusi kausi Suomen pitkässä historiassa. Pidetään pää kylmänä – mutta pystyssä. Ja pidetään yhtä.
”…poikkeuksellisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa leviää ennennäkemättömät määrät valeuutisia, joiden tavoitteena on aiheuttaa hämmennystä ja epäluottamusta. Informaatiovaikuttaminen pyrkii aiheuttamaan eripuraa ja vastakkainasettelua, horjuttamaan luottamusta yhteisten asioiden hoitoon.”
Eikös meillä ole suurehko eduskuntapuolue, joka toimii noin?
Ilmoita asiaton viesti
Riikonen taisi antaa heti ensimmäisessä kommentissaan esimerkin siitä mistä blogisti varoitteli. Aika hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen ollut Natoon liittymisen kannalla jo 1970-luvulta asti, ehkä nyt päästään maaliin. Venäjä onneksi avusti.
Ilmoita asiaton viesti
”Itse olen ollut Natoon liittymisen kannalla jo 1970-luvulta asti”
Metoo!
Ilmoita asiaton viesti
On tarpeellista kertoa mitä pahaa ja ilkeyttä Venäjä voi meille aiheuttaa ns. ”harmaalla kaudella”. Oloani helpotti kovin kun luin jutun tämän päivän ”Länsiväylästä” ettei mm. Jorvin sairaalassa Venäjän iskuja ihan ”tumput suorina” odoteta. Ainakin Espoossa on jo tehty jo vuosien ajan harjoituksia, kuinka näihin mahdollisiin kyberiskuihin ja kiusantekoihin varaudutaan. Kiitos siitä kaupunkimme johdolle.
Kun sinä Jarno, olet tämä kyber, hybridi jne sodan asiantuntija, niin miten mielestäsi tiedotusta pitäisi tästä aiheesta hoitaa?
Kun valtaosa kansata on tästä ”ihan pihalla” niin monenlaiset omituiset uskomukset ja pelot valtaavat alaa. ”Venäjä voi pistää Suomen pakkastalvena kuolemaan kylmyyteen” -tyyppisiä juttuja saa lukea. Palvelunestot vaikuttavat pahalta, mutta todellisuudessa se on vähän sama kuin kolari moottoritiellä. Tai oikeastaan helpompi, kolarissa voi sentää joku kuolla, palvelunestossa tuskin.
Tieto on ainoa oikea tapa vastata näihin uskomuksiin. Uskoamme tullaan lähiaikoina horjuttamaan ja ikävä kyllä sitä tehdään ihan suomalaisten omastakin toimesta. Onneksi Putin auttoi meitä päätöksenteossa.
Ilmoita asiaton viesti
Suhtautumisesi ”takinkääntöihin” on hyvä. Emme kaipaa jälkiviisautta. Nyt mennään yhtenäisesti eteenpäin. Loppujen lopuksi, ei kukaan ole väärässä, toisilla on vaan erilaista tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jarno, kiitos hyvästä nostosta. Alleviivasin itselleni ”siedetään erilaisia mielipiteitä. Siksi niitä on syytä myös ymmärtää”. Peukkua tälle.
Tästä puolestaan muutama irtopiste taisi tulla? ”Nyt ei ole aika irtopisteiden kalastelulle. Vaikka on totta, että vain yksi puolue Suomessa on kannattanut Nato-jäsenyyttä yli 15 vuotta”
Epätodellista spekulaatiota, mutta jos NATO jäsenyys jäisi jostain ihmeen syystä saamatta, niin muuttaisitko kantasi yli 15 vuoden jälkeen?
Ilmoita asiaton viesti
Marsalkka Mannerheim kirjoittaa muistelmiensa loppusanoissa mm. seuraavaa:
”Se opetus, minkä ennen kaikkea tahtoisin painaa tulevan sukupolven tietoisuuteen, on tämä: eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka, ja sisäiset riidat aukaisevat oven ulkoa tulevalle tungettelijalle.” (Muistelmat osa II sivu 513).
Nämä viisaat sanat on hyvä painaa mieleen myös tänä päivänä tässä maailmantilanteessa, kun Suomi on onneksi liittymässä Natoon. Siinä poliittinen ja taloudellinen integraatio länteen saa jatkumona sotilaallisen integraation.
Marsalkka Mannerheim oli erittäin kaukonäköinen ja viisas mies. Suosittelen muistelmien lukemista, jotka ovat erittäin arvokas dokumentti. Ne julkaistiin vuonna 1953.
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikka on totta, että vain yksi puolue Suomessa on kannattanut Nato-jäsenyyttä yli 15 vuotta, ei sekään tästä ratkaisusta yksin voi ottaa kunniaa.”
Ei ole totta, että vain yksi puolue on kannattanut jäsenyyttä. RKP on kannattanut Nato-jäsenyyttä kauemmin, kuin kokoomus ei ole sitä edistänyt.
Kunniaa ei voi ottaa myöskään Niinistö, vaikka kansa hurraa. Tämän kriisin aikana Suomen ulkopolitiikan suunta on määritetty Brysselissä, ulkopolitiikkaa on johtanut hallitus ja TP seurannut tapahtumien etenemistä voimattomana. Suomi ei tarvitse tasavallan presidenttiä, jolla on jotain valtaoikeuksia.
TP kysyi 26.1. Jaakko Loikkanen ohjelmassa kukan kantaa vastuun, jos Suomi päättää hakea jäsenyyttä. Eilen selittelin Venäjän suuntaan, että Venäjä kantaa vastuun.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Nato hommassa on se, että se junailtiin paniikin oloissa. Mikäli päätös merkitsee vakavaa kriisiä, kuten Ukrainassa voimme toimia toisin. ”Pitkien puukkojen yö” symbolisesti ja syy päätöksestä voidaan laittaa pienen ryhmän syyksi.
On selvää, että jos Venäjä on uhannut Natoon pyrkiviä rajanaapureitaan, niin Suomen kansan tuskin kannattaa uhrautua jonkin globalistisen länsimaisuuden takia Ukrainan tavoin. Tämä on varmaan päättäjien tiedossa, koska esimerkiksi sodan laajenemisen mahdollisuutta ei otettu julkisesti puheeksi. Kansalta odotettava yhtenäisyys kai pitää sisällään pienen kiusanteon Venäjän taholta. Tähän käsitykseen tulee kun katselee itkua pidättelevää Sanna Marinia, joka Tytti Tuppuraisen tavoin näkee tämän päivän suurvaltapolitiikan siihen tyyliin, että Putin olisi joku hiekkalaatikon häirikkö.
Kansainvälinen politiikka ei noudattele yhtä normistoa, kuten kotoisissa lastentarhoissa kasvaneet kuvittelevat. Ydinasevallalle ei löydy oikein poliisia. Yhteiskunnissa aseita säännöstellään ja viranomaisilla on viime kädessä kovimmat pyssyt.
Venäjä pyrkii siihen, että sillä on hegemonia lähialueillaan. Eli se on oman reviirinsä vallankäyttäjä viime kädessä. Sama ajatus kun USA halusi pitää sille vaaralliset aseet pihapiiristään 1960-luvun alussa (Kuuba).
Suurvalta Venäjän naapureille sallitaan jotain ”metsästysaseita”, kuten yhteiskuntien sisälläkin tehdään. Viimeinen sana jää sille. Näin se yksinkertaistettuna ajattelee ja toimii.
Joskus kauan sitten suunniteltiin YK:sta maailmanpoliisia ja jopa ydinaseita kaavailtiin jätettävän vain sellaiselle pollarille.
On käynyt selväksi, että yksi YK:n viidestä poliisista (Venäjä) ei tunnusta enää USAta maailmanpoliisiksi, jollaisena se on omia etujaan ajanut viime vuosikymmenien ajan. Itse asiassa Venäjällä on hiljaista tukea Kiinan ohella muuallakin päin maailmaa – länsimaiden ulkopuolella. Intia, Brasilia ja monet muut nousevat mahdit eivät ole mukana USAn talkoissa tällä kertaa.
Suomen kansa eläytyy ehkä liiankin voimakkaasti ukrainalaisten asiaan. Natoon liittyvän Suomen on syytä hyväksyä USA:n johtoisen maailman joutuneen haastetuksi Venäjää laajemmin. Toivon mukaan ihmisuhreja vaativa sota johtaa lopulta oikeudenmukaisempaan maailmaan, jossa ei ole yhtä maailmanhallintoa vaan useampia ja alueellisempia. Jäätynyt rauha kymmeniksi vuosiksi. Arpia ei kannata ainakaan Suomen avata.
Vaikea uskoa, että USA nousee tästä vahvempana maailman silmissä. Olisi kannatanut neuvotella asioista ennakoiden tämä tilanne.
Aika näyttää.
Ilmoita asiaton viesti