Suomi tarvitsee tiedustelulainsäädännön

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on aina ollut – ja uskon jatkossakin olevan – yhdessä tekemisessä. Tällä tavoin olemme kyenneet saamaan maallemme arvostetun kansainvälisen aseman sekä myös huolehtimaan turvallisuudesta itsenäisyytemme historian eri käänteissä. Yhdessä tekemistä ja yhteisymmärrystä tarvitaan nyt lainsäädännön kehittämiseen turvallisuusviranomaisten tiedonhankintakyvyn parantamiseksi. On hyvä, että Suomeen luotavasta tiedustelulainsäädännöstä on kuluneen kevään aikana vallinnut aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelu ja olemme päätymässä johtopäätökseen, että nykyiset toimivaltuudet eivät ole riittävät varhaisen vaiheen kyberuhkien havaitsemiseen.

Kyberturvallisuus eli digitaalisen maailman turvallisuus on erottamaton osa tämän päivän turvallisuutta. Digitaalinen maailma on osin huomaamattamme tunkeutunut lähes kaikille yhteiskunnan ja elinkeinoelämän alueille sekä myös yksilön arkeen. Olemme riippuvaisempia ja toisaalta myös haavoittuvaisempia digitaalisen toimintaympäristön toimivuudesta – sekä luotettavuudesta ja turvallisuudesta – kuin koskaan aikaisemmin. Tulevaisuuden kehitys näyttää tältä osin vääjäämättömältä: Digitaalinen toimintaympäristö muodostuu yhä hallitsevammaksi ja strategisemmaksi läpi globaalin toimintakentän. Mikä on digitalisoitavissa, digitalisoituu.

Digitaalisen toimintaympäristön kehitykseen yhdistyy yhä merkittävämmällä tavalla valtioiden halu luoda erilaisia kyberkyvykkyyksiä. Tietyssä määrin voidaan sanoa, että maailmassa on parhaillaan käynnissä globaali kyberasevarustelukilpa. Jo julkisia lähteitä lukemalla voi todeta kehityssuunnan, jossa valtiot resursoivat kasvavissa määrin erilaisten kyberkyvykkyyksien kehittämisen, mihin liittyy yhä keskeisemmin halu ja kyky hankkia kybertoimintaympäristöä kautta tietoa valtiollisiin tarkoituksiin. Kuvaavaa nykyhetken tilanteesta on Yhdysvaltojen uhkakuvien priorisointi, jossa tämän maailman luultavasti teknologisesti kehittynein valtio nostaa kyberuhkat sekä kybervakoilun vakavimmaksi kansallista turvallisuuttaan uhkaaviksi tekijöiksi. Kybervakoilun ja siitä johtuvan älyllisen pääoman menetyksen arvioidaan maksavan Yhdysvalloille vuosittain yli puoli miljoonaa työpaikkaa sekä satoja miljardeja dollareita.

Erilaisia vakoiluhaittaohjelmia on viime vuosina löytynyt maailmalta lisääntyvissä määrin, mutta todellinen kysymys kuitenkin lienee, että mitä kaikkea tietoverkoissa ja -järjestelmissä liikkuu, joista emme edes ole tietoisia. Havainnointikyky ja sen kehittäminen on keskeisimpiä kyberturvallisuuden kehitysalueita, jotta voimme parantaa turvallisuuttamme. Meillä ei ole nyt riittävän hyvää havainnointikykyä siitä, mitä julkisen ja yksityisen sektorin verkoissa tapahtuu ja miksi. Suomessa on tähän mennessä havaittu yksi vakava tunkeutuminen. Ulkoasiainministeriön tapaus lienee hyvin meidän jokaisen tiedossa. Tapauksia on varmasti enemmän, mutta niitä ei ole joko ole kyetty havainnoimaan tai niistä ei ole raportoitu julkisesti.

Huolehtiaksemme Suomen turvallisuudesta, on sen tapahduttava kaikissa toimintaympäristöissä: maalla, merellä, ilmassa ja myös kybertoimintaympäristössä. Sanoisinpa jopa, että turvallisuusviranomaisemme eivät suorita tehtäviään hyvin, jolleivät he ole kykeneviä huolehtimaan turvallisuudessa näissä kaikissa toimintaympäristöissä. Nyt käsiteltävässä lainsäädännössä on kyse lainsäädännön sopeuttamisesta muuttuvaan digitalisoituvaan toimintaympäristöön. Tällä hetkellä lainsäädäntömme ei ota huomioon kybertoimintaympäristön erityispiirteitä. Lisäksi viimeaikainen huolestuttava kehitys Suomen turvallisuusympäristössä korostaa tarvetta luoda nopealla aikajänteellä säädöstöä ja menetelmiä, joilla parannetaan kyberuhkiin liittyvää ennakointikykyä.

Tiedustelulainsäädäntöä pohti Suomessa Tiedonhankintalakityöryhmä, jonka mietintö valmistui alkuvuodesta. Työryhmä ehdotti mietinnössään, että hallitus käynnistäisi toimenpiteet tiedustelua koskevan säädösperustan luomiseksi, ja käynnistäisi useampia lainsäädäntöhankkeita. Nyt käynnissä olevien hallitusneuvotteluiden Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitellyt työryhmä kirjasi varsin selkeän tavoitteen: ” Hallitus esittää säädösperustaa ulkomaantiedustelulle ja tietoliikennetiedustelulle.”

Suomi tarvitsee toimivan lainsäädännön, jotta tiedustelukykymme olisi nykytarpeita vastaava. Olemme vielä kaukana lakipohjasta ja toimivista järjestelmistä, mutta onneksi ongelma on tunnistettu ja ratkaisuja on toivottavasti odotettavissa piakkoin.

Pidän erinomaisena sitä, että tiedonhankintalakityöryhmä pyrki avoimuuteen ja asiapohjaisen keskustelun lisäämiseen, vaikka aihepiiri on hankala julkisuudessa käsiteltäväksi. Kansainvälisesti katsottuna voi jopa pitää poikkeuksellisena sitä, että niin poliisin kuin puolustusvoimien tiedusteluasioista vastaava johto on osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pyrkinyt avaamaan tämän päivän tiedustelun toimintatapoja ja todellisuutta – niin pitkälle kuin sen julkisuudessa on mahdollista.

Julkisesti on keskusteltu paljon tiedustelulainsäädännön mahdollisista vaikutuksista suomalaisten yritysten kilpailukyvylle. Itse työskentelen professuurini ohella suomalaisessa turvallisuus- ja teknologia-alan yrityksessä ja näen, että on yrityksemme edun mukaista, että maamme kyberulkorajoja valvotaan ulkoisia kyberuhkia vastaan. Tietoliikennetiedustelulla voidaan osaltaan suojata kotimaista liike-elämää siihen kohdistuvalta kybertiedustelulta, jonka vakavuusaste on vahvasti kasvusuunnassa. Tietoliikennetiedustelulla voidaan tiedustelutiedon keräyksen yhteydessä torjua joitain haitta- ja vakoiluohjelmia, joita ei esimerkiksi kaupallisilla tietoturvaohjelmilla havaita, joten tietoliikennetiedustelu voi itse asiassa lisätä suomalaisten yritysten tietosuojaa. Tietoliikennetiedustelu, yhdessä suomalaisen teollisuuden kanssa toteuteltuna, myös lisää osaamistamme ja näin sen kilpailukykyä. Tätä menestystä katson uuden lainsäädännön edistävän. Tietoliikennetiedustelulla muodostetaan suojauksen ulkokehä valtakunnan rajoille, mutta kunkin yrityksen on myös jatkossa huolehdittava omista suojauksistaan.

Kaikkein epätoivottavin on nykyinen tilanne, jossa selkeitä pelisääntöjä ei ole. Tällaista maata myös kansainväliset investoinnit varmasti karttavat. Nykymaailmassa on hyötyä siitä, kun valtio pystyy tarjoamaan selkeät pelisäännöt, jolloin niin kotimaiset kuin ulkomaiset yritykset tietävät, miten kyseisessä maassa menetellään. Suomessa ei myöskään yrityksiä velvoiteta luovuttamaan salausavaimia tai asentamaan takaportteja ohjelmistoihin. Pidän hyvänä sitä, että olemme nyt saamassa läpinäkyvän ja toivottavasti mahdollisimman selkeän lainsäädännön tiedustelutoiminnalle.

On ymmärrettävää, että etenkin Snowdenin paljastusten jälkeen kansalaiset ovat olleet huolestuneita digitaalisesta yksityisyydestään. Massaurkinnasta tai -valvonnasta ei tiedustelulainsäädännössä ole kuitenkaan kyse. Tietoliikennetiedustelulla on tarkoitus poimia tietoliikenteestä hakukriteerit täyttävät tapahtumat ja tietojen keräykseen tarvittavan luvan hakemisen yhteydessä on varmistettava, että kriteerit eivät mahdollista esimerkiksi yksittäisen suomalaisen sähköpostien seuraamista. Kaiken verkkoliikenteen seuraaminen olisi jo teknisestikin mahdoton tehtävä. Tietoliikennetiedustelun tavoitteena on nimenomaan puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien mukainen valvonta, ja kyse on maamme turvallisuuden kannalta vakavien uhkien havaitseminen ja siten torjunnan mahdollistaminen. Tämän päivän turvallisuudessa korostuu mahdollisimman ajanmukainen ja oikea tilannekuva, jotta valtionjohto voi tehdä tarvittavia päätöksiä. Tässä myös kuuluttaisin luottamusta turvallisuusviranomaisiimme, eikä sen heikentämistä.

On tarpeellista, että tiedustelun toteuttamiselle luodaan selkeä valvontamekanismi, mikä tarkoittaa niin poliittista, oikeudellista kuin myös teknistä valvontaa. Näin on käsitykseni mukaan ollut alusta pitäen tarkoituskin. Tietoliikennetiedusteluprosessin läpinäkyvyys on tärkeää, jotta niin yritykset kuin kansalaiset voivat luottaa siihen, että tiedustelukykyä käytetään siihen mihin se on tarkoitettu.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa tulee välttää turhia vastakkainasetteluja. Peräänkuuluttaisin mahdollisuutta tarkastella nyt käsitteillä olevaa tiedustelulainsäädäntöä avoimesti ja ennalta asenteellisesti tuomitsematta. Tavoite meillä on yhteinen – turvallisempi Suomi. Sen eteen kannattaakin ponnistella ajanmukaisen lainsäädännön myötä. Ennen kaikkea yhdessä.