Tärkein tehtävä

Olin vuonna 1995 upseerioppilaana Reserviupseerikoulussa Haminassa, jossa jääkiekon maailmanmestaruusjuhlien aikana taisimme harjoituksessa torjua vihollisen hyökkäystä jossakin Kattilaisen peltoaukeiden läheisyydessä. Reserviupseerikurssimme, Kunnia-kurssi 206:n, oppilaskunnan puheenjohtajana minulla oli etuoikeus tavata kunnioittamani jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth. Hän tuli pitämään puheen kurssimme päättäjäistilaisuuteen. Kenraali Ehrnroothin puheen aikana Reserviupseerikoulun maneesin tuhatpäinen kuulijajoukko oli hiljaa – hiiren hiljaa. Kenraalin ydinviestin muistamme jokainen: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa.”

Kenraalin sanoista oli nuorena upseerikokelaana – ja yhtä lailla jokaisen suomalaisen – hyvä ponnistaa eteenpäin.

Lähetin Adolf Ehrnroothille päätösjuhlamme jälkeen kirjeen, jossa kiitin häntä puheesta ja kerroin suunnitelmistani hakeutua Kadettikouluun. Yllätyksekseni sain häneltä käsinkirjoitetun kirjeen takaisin. Kirjeen, joka on siitä alkaen ollut kodissani kunniapaikalla. Tämän kirjeen ja jalkaväen kenraalin kirjoittamat sanat koskettavat ja kuuluvat meille kaikille. Ajankohtaisia nämä sanat ovat edelleen, jopa ajankohtaisempia nyt vuonna 2019 kuin 24 vuotta sitten, kun Adolf Ehrnrooth seuraavat sanat kirjoitti.

Lainaus kirjeestä: ”Itsenäisyyden, vapauden ja itsemääräämisen oikeuden turvaaminen Suomen kansalle on tärkein tehtävä. Valitettavasti harvoin vaikuttajat näin sanovat. Puhutaan toisarvoisista asioista, joilla ei ole mitään merkitystä jos menetämme itsenäisyytemme. On valmistauduttava kaikkiin mahdollisia ja mahdottomilta tuntuvia tilanteita varten. Joka ei tunne menneisyyttään ei hallitse nykyisyyttä eikä voi suunnitella tulevaisuutta.”

Hyvin viisaita sanoja tämän päivän poliittisille päättäjille – ja meille jokaiselle.

Kun arvioimme Suomen ja suomalaisten turvallisuutta nyt uuden vuosikymmenen kynnyksellä, on tärkeää, että ymmärrämme turvallisuuden uuden normaalitilan. Ei siis väliaikainen vaan turvallisuuden viitekehys, jonka keskellä tulemme jatkossa elämään. Uutta normaalitilaa leimaa kolme ominaispiirrettä.

Ensinnäkin muutosnopeus. Tämän päivän turvallisuusympäristössä muutokset voivat tapahtua nopeasti ja yllättäviinkin tilanteisiin on kyettävä nopeasti reagoimaan. Muutosnopeutta emme täysin edes ymmärrä, kun puhumme teknologian kehityksestä. Teknologian ja digitalisaation kehitykseen panostetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Tulevana vuosikymmenennä vauhti kiihtyy entisestään. Tämän kehityksen turvallisuusvaikutuksia on syytä seurata tarkoin ja reagointikyvykkyys pidettävä korkealla. Tulevina vuosina tulemme myös näkemään aivan uudenlaisia tapoja miten digitaalista ympäristöä hyväksikäytetään – myös Suomea vastaan – valtiollisten tavoitteiden edistämiseen. Tulevaisuudesta kun tiedämme varmuudella vain yhden asian: Tulevaisuus yllättää meidät – ja yleensä vielä tavalla, jota emme pysty täysin ennakoimaan.

Uuden normaalitilan toinen ominaispiirre on ennalta-arvaamaton epävakaus. Tämän takia jatkossa puhumme turvallisuuden yhteydessä yhä enemmän niin yhteiskunnan kuin yksilön sietokyvystä. Häiriöitä, ongelmia ja jopa hyvinkin poikkeavia tilanteita kohtaamme vääjäämättä. Kyse on valmiudestamme kohdata normaalista poikkeavia tilanteita ja toipua niistä mahdollisimman nopeasti. Korostuu kyky sietää tilanteita, joissa asiat eivät suju toivotulla tavalla. Kansalaisten, paikallisyhteisöjen ja yksityisen sektorin sietokyvyn kehittäminen korostuu yhteiskunnan kriisivalmiuden näkökulmasta. Järjestötoiminnan merkitys on jatkossa aiempaakin suurempi varautumisessa ja toipumisessa. Yksilötasolla varautuminen koskettaa jokaista kotitaloutta. Miten selviän jollei hanasta ei tule vettä tai internet-yhteys ei toimi?

Pienilläkin kotitalouksien varautumistoimenpiteillä voidaan merkittävästi nostaa koko yhteiskunnan kriisinsietokyvyn tasoa. Sietokyvyssä oleellista on aina myös henkinen puoli, minkä merkitys korostuu jatkossa. Henkinen kriisinkestävyys onkin yksi yhteiskuntamme seitsemästä elintärkeästä toiminnosta. Aiheellisesti. Kyse on henkisestä kyvystä, ”tunnekunnosta”, kestää normaalista poikkeavia tilanteita – olivat ne mitä tahansa. Oleellista varautumisessa on huomioida myös ihmisten mielikuvat uhkista ja riskeistä sekä luottamuksen vahventaminen häiriötilanteista selviämiseen. Mielikuvilla on vahva yhteys turvallisuuden tunteeseen ja viestinnän merkitys korostuu.

Kolmas turvallisuuden ominaispiirre on turvallisuuden erilaisten raja-aitojen hämärtyminen. Elämme maailmassa, jossa uhkat ovat moniulotteisia ja selvää sodan ja rauhan rajaa on välillä vaikea tunnistaa. Tai konfliktien alkua ja loppua. Tai meidän puolta heidän puolesta, sotilasta siviilistä. Yhä vaikeampaa on myös erottaa sisäistä turvallisuutta ja ulkoista turvallisuutta. Jopa erottaa turvallisuutta ja turvattomuutta toisistaan. Tulevaisuudessa niin turvallisuuden erilaiset raja-aidat ovat nykyistä sumuisempia.

Raja-aidat hämärtyvät myös digitaalisen ja fyysisen turvallisuusympäristön välillä. Samalla riippuvuutemme kybermaailmasta lisääntyy. Yhteiskuntamme, yrityselämme ja meidän jokaisen arki on jo nyt hyvin syvästi riippuvaista digitaalisen ympäristön toiminnasta, sen turvallisuudesta ja luotettavuudesta. Samalla myös vahventuu eri pahantahtoisten toimijoiden – kuten kyberrikollisten ja valtioiden – kyvykkyys vaikuttaa tähän ympäristöön. Kyberturvallisuuden painoarvo turvallisuusajattelussamme ja toiminnoissamme nousee, ja yksilöiden osalta puhutaan välttämättömästä kansalaistaidosta.

Teknologisen kehityksen, strategisten turvallisuuspoliittisten kysymysten ja yhteiskunnallisten pohdintojen aikana helposti unohdamme tärkeimmän asian turvallisuudessa. Turvallisuuden alkutekijän ja sen mihin turvallisuuden tuottaminen lopulta päätyy. Puhun ihmisestä. On tärkeää nostaa ihminen näiden pohdintojen keskiöön. Yksittäinen ihminen, jokainen meistä. Ja samalla meidän jokaisen sekä vastuu että oikeus olla tärkeä turvallisuustoimija. Voimme jokainen vaikuttaa siihen miten turvallisessa tai turvattomassa Suomessa elämme. Tutkimusten mukaan perhe, suku, ystävät ja muu lähipiiri ovat tärkein suomalaisten turvallisuuden tunteeseen vaikuttava asia. Digiympäristössä jokainen on ”taisteluiden” eturintamassa – niin hyvässä kuin pahassa. Meillä jokaisella on oleellinen mahdollisuus vaikuttaa turvallisuuteemme ja yhteishenkeemme Suomessa, jossa yhteiskunnallinen jakautuneisuus vaikuttaa valitettavasti voimistuvalta kehityssuunnalta.

Koen tämän päivän Suomessa hyvin tärkeäksi yhteishenkemme ja yhteisvastuullisuutemme vahvistamisen ja sen, että jokainen meistä ymmärtää olevansa vastuullinen ja tärkeä turvallisuuden tuottaja. Kerrannaisvaikutus on mittava, kun jokainen pyrkii toimimaan turvallisuuttamme ja yhteishenkeämme edistävällä tavalla. Vain yhdessä me suomalaiset olemme vahvoja. Olemme aina olleet. Tulemme jatkossakin olemaan.

Lainaus Adolf Ehrnroothin kirjeen lopusta: ”Jos toimimme oikein, meillä on mahdollisuus jättää itsenäinen Suomi jälkipolville asuttavaksi ja puolustettavaksi.”