Teknologia: Turvallisuutta ja turvattomuutta

Puhuttaessa tulevaisuudesta ja turvallisuudesta on välttämätöntä puhua teknologiasta. Me ihmiset kehitämme tällä hetkellä teknologiaa nopeammin ja radikaalimmin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Vauhti kiihtyy ja teknologian vaikuttavuus on yhä merkittävämpää. ”Muutos” onkin sana, joka mainitaan hyvin usein teknologian yhteydessä. ”Teknologian muuttaa kaiken” ja ”kaikki mikä voidaan digitalisoida, digitalisoituu” ovat puolestaan iskulauseita, joita kuulemme ja luemme lähes päivittäin.

Teknologia luo mahdollisuuksien ohella myös uusia uhkia. Teknologian mukanaan tuoman muutoksen aiheuttamien uhkien ja mahdollisuuksien sekä niiden keskinäisen dynamiikan ymmärtäminen on Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle yhä tärkeämpää. Teknologian kehitys tuo mukanaan niin turvallisuutta kuin turvattomuutta, mutta oleellisinta on ymmärtää se, että turvallisuuden ja turvattomuuden tasapainon ilmenemiseen pystymme itse vaikuttamaan.

Teknologian kehitys mullistaa perustavalla tavalla ihmiselämän, yritystoiminnan sekä koko suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta – niin turvallisuuden todellisuutta kuin turvallisuuden tunnetta. Teknologia ei itsessään ole uhka vaan se on ymmärrettävä välineenä ja keinona, jonka avulla erilaisia pahantahtoisia toimia voidaan tehdä. Teknologia taipuu vasta ihmisen käsissä niin hyvään kuin pahaan.

Radikaalisti lähes kaikkea muuttava teknologia luo yhteiskunnallisesti kolmenlaisia uhkia.

Ensinnäkin kyse on siitä, että missä määrin Suomi ja suomalaiset pysyvät teknologian kehityksessä mukana, vai jäämmekö globaalien teknologiayritysten ja muiden valtioiden jalkoihin? Voimakkaan muutoksen aikakauden keskellä eläminen ja toimiminen edellyttävät visionääristä johtajuutta ja päätöksenteon rohkeutta. Uhka on siis se, että Suomi tippuu kyydistä, ja vanhasta pidetään liian tiukasti kiinni.

Toiseksi, Suomessa on lisääntyvissä määrin varauduttava siihen, että teknologiaa käytetään tarkoituksellisesti turvallisuutemme heikentämiseen. Riippuvuus teknologiasta tekee meistä uudella tavalla haavoittuvaisia. Esimerkkeinä voi mainita Suomeen kohdistettavat kyberhyökkäykset, digitalisoitujen terveystietojemme manipulaatiopyrkimykset ja dataa siirtävien merikaapeliyhteyksien katkaisemisen. On huomioitava, että Suomi on jo nyt yksi maailman digitalisoituneimmista yhteiskunnista, jolloin myös riippuvuutemme aste esimerkiksi tietojärjestelmien ja tietoliikenneyhteyksien toimivuudesta on hyvin korkea. Kääntäen ajatellen, tällöin teknologinen haavoittuvuutemme riski on korkea, jos uhkiin varautumista ja sietokyvyn vahvistamisesta ei Suomessa ole kyetty riittävällä vakavuudella ja oikeilla ratkaisuilla tekemään. Suomi on myös hyvin sähköriippuvainen yhteiskunta. Teknologian hyväksikäyttämiseen yhdistyvät uhkat koettelevat suomalaista yhteiskuntaa jatkossa yhä merkittävämmin, mikä on varautumisessa otettava huomioon.

Kolmanneksi, vaikka voidaan perustellusti olla huolissaan siitä, että miten turvallisuus pysyy teknologian kehityksen mukana, ei tämä kuitenkaan ole olennaisin kysymys. Tulevaisuuteen katsoessa on pikemminkin kysyttävä, että miten ihmiset pysyvät tässä kehityksessä ja teknologian muutosnopeudessa mukana? Kyse on yhtäältä siitä, että ihminen ohjaa teknologiaa, eikä toisin päin, ja toisaalta miten ihmisten osaaminen pysyy kehityksessä mukana. Tällä hetkellä vaikuttaa, että kehitys tapahtuu yhä enemmän teknologian eikä ihmisen ehdoilla, ja juuri ihminen olisi teknologian kehityksessä nostettava myös turvallisuuspohdinnoissa keskiöön. Arkipäivässä kyse on siitä, miten suomalaiset osaavat hyödyntää erilaisia teknologisia laitteita ja käyttää digitalisoituja palveluita – turvallisesti. Muutoksennopeus ja epävarmuus tulevasta luovat luonnollisesti epävarmuutta ja turvattomuutta suomalaisten mieliin. Miten minä pärjään – kysyy yhä useampi suomalainen – jos iso osa nykyisistä työtehtävistä häviää teknologian kehityksen myötä. Vaarana on myös teknologiasta sivuraiteille jääminen ja sen myötä yhteiskunnallinen syrjäytyminen.

Kyse on kulttuurisesta muutoksesta. Olemme parhaillaan luomassa teknologiaan pohjatuvan maailman ja ihmiselämän uudenlaista kulttuuria, ja on meistä itsestämme kiinni millaisia toimintatapoja ja eettisiä periaatteita haluamme noudattaa. Tällöin kyse on ensisijaisesti ihmisestä, ei teknologiasta. Kyse on ihmisten tekemistä valinnoista.

Teknologiaa ei tarvitse pelätä vaan kyse suhtautumisesta sen kehitykseen oikealla asenteella. Tämä on tärkeä asia ymmärtää tulevaisuuden teknologian turvallisuutta arvioitaessa. Kehitys merkitsee myös turvallisuudessa uudenlaisia työtehtäviä. Keväällä 2018 ilmestyneessä ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037” -julkaisussa todetaankin oivallisesti, että nousevia ja uusia ammatteja turvallisuuteen liittyen ovat esimerkiksi pilviturvapalvelukonsultti, henkilöturva-etävalvoja, manipulointietsivä ja valhemedian torjuja. Ihmisten työtehtävien katoamisesta ja muuttumisesta teknologian myötä tulisi puhua laajemminkin, sillä vaikutukset tulevat olemaan niin suomalaista yhteiskuntaa koskevia kuin globaaleja. Saattaa esimerkiksi olla, että jo lähitulevaisuudessa koko rekkakuskien ammattikunta katoaa, monien muiden sektorien seuratessa. Tämän kehityksen vaikutuksia yhteiskuntajärjestykseen ja -rauhaan ja jopa maailmanpolitiikkaan on vaikea ennakoida – mutta sitä tulee seurata tarkalla silmällä.