Teknologia voi eriarvoistaa suomalaisia

Tekemässämme laajassa nuorisotutkimuksessa nuoret nostavat esille huolen eriarvoistumisesta ja sen vaikutuksesta turvattomuuden tunteen voimistumiseen teknologian kehityksessä. Osasta nuoria voi tulla väliinputoajia teknologian kiihtyvässä muutosvauhdissa. Kun osaaminen ja ymmärrys tai taloudelliset edellytykset eivät mahdollista osallistua kanssakäymiseen toisten nuorten kanssa digitaalisessa ympäristössä tai käyttää yhteiskunnan digitalisoituvia palveluita, saattaa tällainen nuori kokea itsensä ulkopuoliseksi ja usko tulevaisuuteen heikentyä.

Kiihtyvässä teknologian ja digitalisaation kehityksessä onkin syytä kysyä, että pysyvätkö ihmiset ja ihmisten tasavertaisuus sekä osaaminen kehityksessä mukana?

Suomen ja suomalaisten turvallisuuden vahvistamisessa on tärkeää, että huolehditaan tasavertaisesta mahdollisuudesta pysyä teknologian kehityksen ja sen tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisessä mukana. Osaamisen ja elinikäisen oppimisen -asenteen juurruttaminen nuoriin nousee keskeiseksi ratkaisun avaimeksi. Tasavertaisuudesta huolehtiminen koskee luonnollisesti tasapuolisesti eri puolilla Suomea asuvia nuoria. Erityisen haasteen saattaa muodostaa maahanmuuttajat, joiden integroituminen digitaalisen suomalaisen tietoyhteiskunnan sosiaaliseen elämään ja digitaalisiin palveluihin saattaa niin osaamisen kuin kielen osalta lähteä pitkältä takamatkalta verrattuna suomalaisiin. Maahanmuuttajien ”digitaalisen syrjäytymisen riski” muodostaa vakavan haasteen suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyydelle ja turvallisuudelle.

Keskustelu teknologiasta on keskustelua myös Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta. Kun teknologian kehityksellä on vaikutuksensa lähes kaikkiin tuntemiimme aloihin ja toimintatapoihin, on tärkeää, että suomalaiset saadaan osallistettua keskusteluun teknologian ja tulevaisuuden suunnasta. Kun etenkin nuoret kaipaavat turvallisuutensa vahvistamiseen osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia, on heille tarjottava niitä. Nuorten mukaan saamista teknologian tulevaisuuspohdintoihin on turvallisuuden kannalta kyettävä aktivoimaan. Tulevaisuutta ei tule luoda teknologian vaan ihmisen ehdoilla.

Teknologian kehityksen keskustelussa unohtuu helposti yksi iso ryhmä suomalaisia – varttuneemmat ihmiset. Miten käy niiden iäkkäiden kansalaisten, jotka eivät hallitse digitaalista tekniikkaa? Vaikka nykynuorisolle internet on erottamaton osa päivittäistä elämää, ei esimerkiksi 65 prosenttia 75-89-vuotiaista suomalaisista ole koskaan käyttänyt internetiä. Siis kaksi kolmesta. Merkittävä osa ikäihmisistä on yhä tottumattomia tietotekniikan käyttäjiä.

Jäävätkö teknologiaan tottumattomat suomalaiset – iästä riippumatta – ”toisen luokan kansalaisiksi”, jos he eivät pysty osallistumaan täysipainoisesti digimaailman toimintoihin? Palveluiden digitalisoituessa on myös kysyttävä, että missä määrin kehitys eriarvoistaa niitä suomalaisia, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta hankkia älylaiteita vaikka haluavaisitkin?

Suomalaisten digitaidoissa ei ole kyse vain mahdollisuuksien hyödyntämisestä vaan myös turvallisuuden huomioimisesta. Lähes kaikkialle ulottuva ja tulevaisuudessa yhä merkittävämmin ihmiselämän osana vaikuttava teknologia heijastuu ihmisten arkielämään, mutta myös arvojen, asenteiden ja vakaumusten muotoutumiseen. Teknologia on yksi vahva turvallisuuden ja turvallisuuden tunteeseen vaikuttavien mielikuvien muutosvoima. On tärkeää, että suomalaisilla on sekä riittävää osaamista että oikeanlaista asennetta toimia teknologian parissa. Tästä on nyt erityisen hyvin huolehdittava.