Teknologian ja kybermaailman tulevaisuutta on pakko pohtia

Ajoittain kuulee ennustettavan, että ihmiskunta muuttuu tulevina vuosikymmeninä enemmän kuin viimeisten vuosisatojen aikana – teknologian kehityksen seurauksena. Nähtäväksi jää. Teknologiaa me ihmiset joka tapauksessa kehitämme tällä hetkellä nopeammin ja radikaalimmin kuin koskaan aikaisemmin. Vaikutukset tulevat olemaan merkittäviä. Siksi lähivuosien kehitystä on aktiivisesti meillä Suomessa arvioitava. Mieli kannattaa pitää avoimena myös yllätyksien varalle, ja on oltava valmiina nopeaankin reagointiin. Teknologia kehittyy nopeammin kuin inhimillinen ymmärryksemme kehityksen vaikutuksista.

Isossa kuvassa digitaalinen bittien maailma ja fyysinen maailma sulautuvat erottamattomasti yhteen. Tulemme luopumaan kyberturvallisuuden käsitteestä, puhumme vain turvallisuudesta. Jo nyt muutamissa EU-maissa pohditaan, että kirjoitetaanko jatkossa kyberturvallisuusstrategioiden sijasta vain turvallisuusstrategioita, joiden erottamattomana osana digi- ja teknologia-asiat ovat. Monesti unohtuu, että jo nyt fyysisen yhteiskuntamme toimivuus on hyvin riippuvaista kyberympäristön toimivuudesta. Ja jokainen yritys on jo digitaalinen yritys.

Arkipäivässä teknologian kehitys näyttäytyy yhä mielikuvituksellisempien asioiden ja esineiden yhdistymisenä internetiin. Ei tule olemaan yhtään ihmiselämän aluetta, mitä IoT ei koskettaisi seuraavan vuosikymmenen aikana. Samalla on hyvä muistaa, että keskeisin digitalisoinnin kohde on tällä hetkellä ihminen – olemme digitalisoimassa ihmisaivoja eli ihmistä. Kaiken digitalisoimisen keskellä nousee yhä ajankohtaisemmaksi vastakysymys: mitä ei kannata digitalisoida? Toivottavasti esimerkiksi vaaleissa luotamme jatkossakin kynään ja paperiin.

Teknologian ja kybermaailman kehityksellä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia myös maailmanpolitiikkaan. Esimerkiksi presidentti Putin on todennut, että ”se joka hallitsee tekoälyä, tulee hallitsemaan maailmaa.” Yhdysvalloissa vastaavasti hiljattain julkaistussa raportissa todetaan, että ”olemme strategisessa kilpailussa. Tekoäly on tämän keskiössä. Kansallisen turvallisuuden ja talouden tulevaisuus on vaakalaudalla.” Maailmanlaajuinen kilpajuoksu on käynnissä monessa muullakin teknologian alueella kuin ainoastaan tekoälyn kehittämisessä.

Haasteena nykykehityksessä on poliittisen päätöksentekijöiden ja teknologian kehittäjien välinen kuilu. Liian usein poliittiset päättäjät eivät ymmärrä teknologian monimuotoisuutta ja vaikutuksia, ja toisaalta teknologian kehittäjät eivät ymmärrä poliittisia haasteita ja yhteiskunnallista kontekstia. Tätä vuoropuhelua on Suomessa nyt aktiivisesti vahvistettava. Teknologian tulee olla myös vahvasti mukana hallituksen selonteoissa.

Kyse ei ole vain poliittisista päättäjistä. Kyberturvallisuuden ja medialukutaidon ohella on nyky-yhteiskunnassa nostettava ymmärrys teknologian kehityksestä ja sen vaikutuksista yhdeksi kansalaistaidoksi.

Nykyhetkessä on syytä kiinnittää erityinen huomio neljään asiaan, joiden painoarvon voi arvioida lähivuosina nousevan.

Ensinnäkin eettiset kysymykset. Siis kysymykset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Teknologian tulevaisuuden tärkeimmät kysymykset ovat eettisiä. Olemme hiljalleen siirtymässä ”mitä teknologian avulla voidaan tehdä” -kysymyksistä yhä vahvemmin ”mitä teknologian avulla pitäisi tehdä” -kysymyksiin, joissa eettisyys ja eettiset valinnat ovat keskeisellä sijalla. Teknologiaa voidaan hyödyntää eri käyttötarkoituksiin. On esimerkiksi eettinen valinta, että Kiinassa joulukuun alusta alkaen älypuhelimen hankkiminen edellyttää pakollista kasvojen skannausta. Kaikkinensa teknologian ja ihmisen välinen rajapinta hämärtyy jatkossa yhä enemmän, ja muun muassa geeniteknologian mahdollisuuksia pohdittaessa on kysyttävä, että mikä ylipäänsä tekee ihmisestä ihmisen tulevaisuudessa? Entä miten pitkälle annamme teknologialle päätäntävallan sotilasteknologian ratkaisuissa? Cristina Andersson on myös oivallisesti muistuttanut, että puhuessamme tekoälyn etiikasta puhummekin omasta – meidän ihmisten – moraalistamme ja valoinnoistamme. Ilman ihmisyyttä ja eettisyyttä ei luoda luottamusta teknologiaan.

Toiseksi, kybermaailman vaikutusvaltaisimmat toimijat ja teknologian edelläkävijät eivät välttämättä ole jatkossa valtioita. Kyse on globaalien teknologiasuuryrityksien kasvavasta merkityksestä ja vaikutusvallasta. Nämä yhtiöt ovat monesti kriittisiä yhteiskunnille infrastruktuuriratkaisuillaan, keräävät meistä dataa yhä kehittyneemmin keinoin, palkkaavat työmarkkinoilta ”parhaat aivot” ja omaavat mittavia resursseja teknologiakehitykseen. Eurooppalaisesta näkökulmasta huolestuttavaa on, että lähes kaikki nämä suuryhtiöt tulevat Euroopan ulkopuolelta. Samalla on yhä tarkemmin arvioitava, että millaisilla arvoilla ja pelisäännöillä nämä suuryhtiöt toimivat. Jos emme saa synnytettyä innovatiivisia ja vahvoja eurooppalaisia ekosysteemejä tai ylipäänsä eurooppalaisia ratkaisuja, on jatkossa todennäköisemmin edessä syvemmän yhteistyön valinta kiinalaisten tai yhdysvaltalaisten yritysten välillä. Tällöin on myös riskiarvioissa huomioitava muun muassa yhtiöiden yhteys kyseisen maan hallintoon sekä yritysten tuottamien palveluiden käyttäminen poliittisen painostuksen välineenä. Suomalaiselle kokonaisturvallisuusajattelulle tämä merkitsee yhteistyön tiivistämisen tarvetta (kansallisten toimijoiden keskinäisen yhteistyön lisäksi) sekä samanmielisten valtioiden että samanmielisten teknologiayrityksien kanssa.

Kolmanneksi, merkittävimmät teknologia-ajan ”taistelut” tullaan käymään ihmisten mielistä, arvioista ja asenteista. Jo nyt viestintäteknologia ja teknologiariippuvuutemme tarjoaa tähän vaikuttamiseen pelottavan tehokkaita keinoja. Elämme jatkossa nykyistä merkittävästi kohdistetumman ja yksilöidymmän viestinnän keskellä, jota käytännössä ohjaavat meidät itseämme paremmin tuntevat algoritmit. Tällöin ei ole kyse nyt jo keskustelluista kuva- tai videomanipulaatioista vaan jostain aivan muusta. Juuri tätä kehitystä on kyettävä tarkoin seuraamaan – ja reagoimaan. Niin yhteiskunnan kuin yksilöiden arvojen ja rakenteiden on oltava valvoja, jotta olisimme vähemmän alttiita psykologiselle vaikuttamiselle. Erityiseen asemaan nousee kansallisen narratiivin merkitys, sillä tulevaisuuden turvallisuus on yhä enemmän kamppailua mielikuvista – taistelua narratiiveista. Tämän psykologisen vaikuttamisen aikakaudella me suomalaiset emme toivottavasti käänny toisiamme vastaan.

Neljänneksi, lisääntyvän teknologiariippuvuuden kääntöpuolena on haavoittuvuus. Jo nyt esimerkiksi Kauppakamarin tutkimuksen mukaan 40 prosenttia suomalaisista yrityksistä olisi toimintakyvyttömiä yhden netittömän päivän jälkeen. Voi myös kysyä kuinka moni suomalainen tulisi toimeen ilman mitään älylaitteita – edes yhden päivän. Teknologian tunkeutuessa yhä vahvemmin kaikille yhteiskunnan, liike-elämän ja arkipäivän toimintoihin – ja kehitysvauhdin kiihtyessä – on tarpeellista myös varautua tilanteisiin, jossa teknologia ei toimi toivotulla tavalla. Sietokyvyn merkitys korostuu. Erityisesti henkisen kyvyn sietää häiriötilanteita, kun matkaamme teknologian myötä yhteiskuntaan, jossa kaikesta tehdään mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. Tulevaisuudessa yllättävät häiriötilanteet ovat kiihtyvän teknologian kehityksen ja lisääntyvän kompleksisuuden myötä entistä todennäköisempiä, ja niihin on vaikea varautua etukäteen.

Teknologian kehitys haastaa maailmanlaajuisesti niin yhteiskuntia kuin yrityksiä kehittämään omia toimintojaan ja turvallisuuttaan vastaamaan uuden ajan tarpeita. Olemme vasta aivan alussa siinä, miten tietokoneet ja ohjelmistot muuttavat työtä, elämäämme ja yhteiskuntaamme. On meistä itsestämme kiinni, millaisia periaatteita ja toimintamalleja haluamme viedä nyt eteenpäin ja tuleville sukupolville.

Ps. Tulevaisuuden megatrendien ymmärtämiseen suosittelen hiljattain ilmestynyttä Elina Hiltusen ”Tulossa huomenna” –kirjaa.