Teknologian yleiskielestä kohti konkretiaa

Onko mitään puuduttavampaa kuin poliitikko puhumassa teknologiajargonia? Kuten: ”Tekoälyä koskevassa päätöksenteossa on otettava huomioon sen vaikutukset ympäristöön ja kestävään kehitykseen.”

Yllä oleva lause on tekoälyn tuottama, mutta kuulostaa silti aivan poliitikon puheelta. Se kun ei oikeastaan tarkoita juuri mitään. Silti: tekoäly pitäisi huomioida poliittisessa päätöksenteossa, mutta niin, että se tuottaa konkreettisia toimenpiteitä.

Teknologiapoliittinen keskustelu on Suomessa vielä varsin vähäistä ja lapsenkengissä. Digitalisaatio mainitaan lähinnä visioissa vailla selkeää käytännön toimenpidesuunnitelmaa – ja kaksi kertaa vuodessa budjettiriihessä, kun päättäjät pyrkivät löytämään keinoja valtion menojen hillitsemiseksi.

Olemme perinteisesti olleet digitaalisen kehityksen huippumaa, mutta sitä ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Teknologia kehittyy nyt nopeammin ja radikaalimmin kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Meidän ei kuitenkaan tule pelkästään pysyä perässä vaan johtaa ja ennakoida tätä kehitystä määrätietoisesti. Se vaatii korulauseita konkreettisempaa politiikkaa. Nykytila ei riitä: teknologiasta puhutaan usein kuin salatieteestä. Meistä on tullut liiaksi teknologisen yleispuhunnan maa, missä mikään ei tarkoita mitään ja kaikki tarkoittaa kaikkea.

Digitalisaatiossa ei ole mitään uutta, eikä se ole vain höttöinen yläkäsite. Digitalisaatio tarkoittaa tietotekniikan yleistymistä ihmisten arjessa ja työelämässä, ja se alkoi jo 80-luvulla, ja tämä muutos on hyvin kokonaisvaltainen. Tekoäly tarkoittaa tiettyyn tehtävään määriteltyä neuroverkkoa, käytännössä siis tietokonetta tai tietokoneohjelmaa. Softaa ja rautaa. Kyberturvallisuus puolestaan tarkoittaa kaikkea turvallisuutta, johon liittyy nollia ja ykkösiä, unohtamatta psykologista informaatioturvallisuutta. Nämä kaikki ovat konkreettisia asioita, joita voi johtaa konkreettisilla toimilla.

Suomalaisten arjessa teknologinen kehitys näkyy hyvin arkisina asioina. Tuhoaako kehitys enemmän työpaikkoja kuin luo niitä? Kuinka digitalisaatio voi tukea koululaisten oppimista, ja kuinka estää sen oppimista häiritsevä vaikutus? Miten ikääntyvän väestön ja pahenevan hoitajapulan ongelmat ratkaistaan? Teknologiapolitiikan pitäisi ensisijaisesti vastata ihmistä lähellä oleviin kysymyksiin.

Euroopan unioni kyllä sääntelee teknologiaa, mutta hitaasti – ja ennen kaikkea sääntelemällä. Suomen ja suomalaisten tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset meidän tulee tehdä itse. Kyse on saatavuudesta, saavutettavuudesta, turvallisuudesta, työpaikoista, talouskasvusta, terveydenhuollosta, ilmastonmuutoksesta, eettisistä periaatteista ja ihmisoikeuksista. Nämä ovat asioita, joihin vaikutetaan esimerkiksi panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen.

Suomen ja suomalaisten tulevaisuus – kilpailukyky, turvallisuus, meidän jokaisen arkipäivä – on vahvasti riippuvainen teknologiasta. Tekemällä oikeanlaisia ratkaisuja tässä ajassa varmistamme meille, ja ennen kaikkea tuleville sukupolville, entistäkin paremman elämänlaadun. Viisas teknologiapolitiikka katsoo pitkälle tulevaisuuteen ja on mahdollisimman konkreettista. Sillä mitä enemmän meillä on käytössä teknologiaa, sitä viisaampia ja eettisempiä meidän ihmisten tulee olla.

Tämä kaikki vaatii myös päättäjiltä asennemuutoksen. Meidän pitää luopua teknologian yleiskielestä ja alkaa tehdä vahvaa ja konkreettista, suomalaista teknologiapolitiikkaa. Tässäkin onnistumme, jos niin haluamme. Kaikki edellytykset meillä siihen on – ja tämä on myös jatkuvaa oppimista. Meillä jokaisella.

 

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu