Teknologian yleiskielestä kohti konkretiaa
Onko mitään puuduttavampaa kuin poliitikko puhumassa teknologiajargonia? Kuten: ”Tekoälyä koskevassa päätöksenteossa on otettava huomioon sen vaikutukset ympäristöön ja kestävään kehitykseen.”
Yllä oleva lause on tekoälyn tuottama, mutta kuulostaa silti aivan poliitikon puheelta. Se kun ei oikeastaan tarkoita juuri mitään. Silti: tekoäly pitäisi huomioida poliittisessa päätöksenteossa, mutta niin, että se tuottaa konkreettisia toimenpiteitä.
Teknologiapoliittinen keskustelu on Suomessa vielä varsin vähäistä ja lapsenkengissä. Digitalisaatio mainitaan lähinnä visioissa vailla selkeää käytännön toimenpidesuunnitelmaa – ja kaksi kertaa vuodessa budjettiriihessä, kun päättäjät pyrkivät löytämään keinoja valtion menojen hillitsemiseksi.
Olemme perinteisesti olleet digitaalisen kehityksen huippumaa, mutta sitä ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Teknologia kehittyy nyt nopeammin ja radikaalimmin kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Meidän ei kuitenkaan tule pelkästään pysyä perässä vaan johtaa ja ennakoida tätä kehitystä määrätietoisesti. Se vaatii korulauseita konkreettisempaa politiikkaa. Nykytila ei riitä: teknologiasta puhutaan usein kuin salatieteestä. Meistä on tullut liiaksi teknologisen yleispuhunnan maa, missä mikään ei tarkoita mitään ja kaikki tarkoittaa kaikkea.
Digitalisaatiossa ei ole mitään uutta, eikä se ole vain höttöinen yläkäsite. Digitalisaatio tarkoittaa tietotekniikan yleistymistä ihmisten arjessa ja työelämässä, ja se alkoi jo 80-luvulla, ja tämä muutos on hyvin kokonaisvaltainen. Tekoäly tarkoittaa tiettyyn tehtävään määriteltyä neuroverkkoa, käytännössä siis tietokonetta tai tietokoneohjelmaa. Softaa ja rautaa. Kyberturvallisuus puolestaan tarkoittaa kaikkea turvallisuutta, johon liittyy nollia ja ykkösiä, unohtamatta psykologista informaatioturvallisuutta. Nämä kaikki ovat konkreettisia asioita, joita voi johtaa konkreettisilla toimilla.
Suomalaisten arjessa teknologinen kehitys näkyy hyvin arkisina asioina. Tuhoaako kehitys enemmän työpaikkoja kuin luo niitä? Kuinka digitalisaatio voi tukea koululaisten oppimista, ja kuinka estää sen oppimista häiritsevä vaikutus? Miten ikääntyvän väestön ja pahenevan hoitajapulan ongelmat ratkaistaan? Teknologiapolitiikan pitäisi ensisijaisesti vastata ihmistä lähellä oleviin kysymyksiin.
Euroopan unioni kyllä sääntelee teknologiaa, mutta hitaasti – ja ennen kaikkea sääntelemällä. Suomen ja suomalaisten tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset meidän tulee tehdä itse. Kyse on saatavuudesta, saavutettavuudesta, turvallisuudesta, työpaikoista, talouskasvusta, terveydenhuollosta, ilmastonmuutoksesta, eettisistä periaatteista ja ihmisoikeuksista. Nämä ovat asioita, joihin vaikutetaan esimerkiksi panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen.
Suomen ja suomalaisten tulevaisuus – kilpailukyky, turvallisuus, meidän jokaisen arkipäivä – on vahvasti riippuvainen teknologiasta. Tekemällä oikeanlaisia ratkaisuja tässä ajassa varmistamme meille, ja ennen kaikkea tuleville sukupolville, entistäkin paremman elämänlaadun. Viisas teknologiapolitiikka katsoo pitkälle tulevaisuuteen ja on mahdollisimman konkreettista. Sillä mitä enemmän meillä on käytössä teknologiaa, sitä viisaampia ja eettisempiä meidän ihmisten tulee olla.
Tämä kaikki vaatii myös päättäjiltä asennemuutoksen. Meidän pitää luopua teknologian yleiskielestä ja alkaa tehdä vahvaa ja konkreettista, suomalaista teknologiapolitiikkaa. Tässäkin onnistumme, jos niin haluamme. Kaikki edellytykset meillä siihen on – ja tämä on myös jatkuvaa oppimista. Meillä jokaisella.
Digitalisaatio on tosiaan poliitikoille jotain hienoa ja hyvin kannatettavaa ja monen mielestä jotain uuttakin.
Kun itse opiskelin 70-luvulla Otaniemessä, niin kyllä siellä digitaalitekniikkaakin jo opetettiin ja huoneenkokoisia tietokoneitakin oli käytössä.
80-luvulla, kuten sanoit, tietokoneiden vallankumous kiihtyi merkittävästi ja esim. puhelinkeskukset muutettiin digitaalisiksi.
Muistien tiheys ja prosessoreiden nopeuden kasvu on ollut hurjaa. Se mainitsemani huoneenkokoinen tietokone on kutistunut kynnenkokoiseksi. Jotkut tästä kehityksestä tekevät jo johtopäätöksiä, että sama tapahtuu muillakin aloilla, kuten esim. energiatekniikassa.
Tietotekniikan kutistuminen ja tehostuminen eivät kuitenkaan anna mitään osviittaa sille, että moinen voisi tapahtua energiatekniikassa. Esim. tiedonsiirrossa on komponenttien nopeuden kehittyminen johtanut siihen, että voidaan käyttää monivaihemodulaatioita, joilla tiedonsiirtokyky on hurjasti suurempi kaistanleveyttä kohti kuin vaikka FM-tekniikalla.
Sähkötehon siirron kutistumista samassa mittakaavassa on turha odottaa, vaikka suprajohteilla voidaan jotain saada aikaiseksi. Niitä tuskin tullaan kuitenkaan laajassa mitassa käyttämään sähkötehon generoinnissa saati siirrossa pitkiä matkoja.
Ilmoita asiaton viesti
”Tietotekniikan kutistuminen ja tehostuminen eivät kuitenkaan anna mitään osviittaa sille, että moinen voisi tapahtua energiatekniikassa.”
Siinä käy sama efekti mitä käy vaikka palvelinresurssien tai tietoliikenteen kaistan kanssa.
Niin palvelinresurssien kuin tietoliikenteen kaistan kanssa, tilanne on se että niitä myydään enemmän kuin mitä on myytävää. Juju vaan on se, että aivan kaikki tietoliikenneyhteydet eivät käytä ostettua kaistaa 100% kuormalla, eikä palvelinresursseja ei käytetä täydellä 100% kuormalla.
Maailma silti toimii vaikka resurssit käytetään tarkemmin.
Eli eiköhän sinne energiapuolelle tule joku Quality of Service -tyyppinen juttu.
Ilmoita asiaton viesti
Suhteellisuudentaju hoi!
Ilmoita asiaton viesti
Kerro yksikin syy mikä tekee mahdottomaksi sen, että katkaistaan sähkölämmityksiä, lämminvesivaraajia ja autojen latauksia ja lämmitystolppia hetkeksi jos energiasta pulaa? Eihän kiinteistö tai lämminvesivaraaja mene hetkessä kylmäksi ja sähköautokin töpselissä kiinni normaalisti 15h vuorokaudessa.
Näitä asioita voidaan ratkoa softalla kun energiajärjestelmä menee selvästikin dynaamisemmaksi.
Vastaavaa mallia näkee vaikka konesaleissa että voi hankkia servereitä jotka voivat sammua milloin tahansa. Ajatus tietenkin se että näille laitetaan kuormat joilla ei ole väliä vaikka joskus sammuisi kun resursseja otetaan tärkeämpiin tarpeisiin. Tällaiset serverit ovat tietenkin edullisempia.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se olekaan mahdotonta, mutta kun kommentoit minun kommettiani, jossa oli puhe siitä, että samanlaista kehitystä ei energia-asioissa voi tapahtua kuin tietotekniikassa, niin jos kerran väität, että voi, niin suhteellisuudentajusi on ihan kuutamolla.
Meidän talomme on tällä hetkellä niitä harvoja, joissa mainitsemasi asia voidaan toteuttaa vaikka heti ja vielä koko talon lämmitystä koskien eikä vain käyttövesivaraajan osalta, kun tässä on kolmen kuution lämpövaraaja.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei se olekaan mahdotonta, mutta kun kommentoit minun kommettiani, jossa oli puhe siitä, että samanlaista kehitystä ei energia-asioissa voi tapahtua kuin tietotekniikassa, niin jos kerran väität, että voi, niin suhteellisuudentajusi on ihan kuutamolla.”
En väittänyt, että eksponentiaalinen parannus onnistuisi. Fysiikan lait rajoittavat.
Tietotekniikassakin rajoittaa fysiikan lait, että parannushan on suurelta osin kutistamista ja laskennan hyötysuhteen parantamista mutta signaalin etenemistä rajoittaa fysiikan lait. Mikropiireissä asian kanssa pähkällään, että ehtiikö signaali kulkea paikasta toiseen missä ajassa ja kutistaminen toki auttaa tässä.
Tilastokeskus energian käytöstä on mielenkiintoista, että havaitaan lineaarista parantumista kuluneen 12 vuoden aikana. Ensiksikin energian kokonaiskulutus laskee mutta lisäksi vähenee polttoaineilla tuotettu energia.
Eli kehitystä tapahtuu mutta se ei ole eksponentiaalista, tietotekniikassa kun meni pitkään niin, että 12 vuotta tarkoitti satakertaista parantumista. Ainakin tuossa vuosien 1965..2013 välillä. Parantuminen jatkuu edelleen mutta kehitysvauhti hidastuu.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kyllä, mutta linkitys minun kommenttiini ontui pahasti, muuten samaa mieltä. Aina fysiikan lait tuppaavat tulemaan vastaan, jos ei rytisten, niin jollain tavalla kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
”Aina fysiikan lait tuppaavat tulemaan vastaan, jos ei rytisten, niin jollain tavalla kuitenkin.”
Ne ovat olleet vastassa suunnilleen kaiken aikaa valonnopeuden muodossa kun signaalilla kestää mennä aikaa kulkiessaan paikasta A paikkaan B.
Kutistamalla kaikkea saatu etäisyyksiä lyhyemmäksi ja enemmän komponentteja siruille. Jossain kohtaa älyttiin, että ei kannata yrittää pitää koko laitetta synkronoituna samalla kellotaajuudella vaan voidaan käyttää kertoimia ja lisätä tekniikkaa siihen, että lyhyemmillä etäisyyksillä nostetaan kellotaajuuksia.
Valonnopeuden rajoite kuitenkin näkynyt kaiken aikaa, että siitä tulee latenssia millä nopeudella signaali etenee.
Koko kehitys ei tietenkään ole ollut pelkkää kutistamista ja etäisyyksien pienenemistä piireillä vaan siinä tulee niitä ohjelmistojen toimintaan perustuvia parannuksia. Ilmeinen hyötysuhdetta parantanut asia ollut moniajo, että saadaan useita ohjelmia ja käyttäjiä samanaikaisesti ja ajoitettua tehtäviä asioita niin että laite olisi enimmän aikaa hyödyllisessä käytössä. Toimii myös silloinkin kun laite odottaa jotain hitaampaa asiaa.
Pakettipohjainen liikenne teki vastaavaa parannusta tiedonsiirrossa että olikin samalla ”linjalla” valtavasti enemmän samanaikaista käyttöä, että parannusta on siis myös logiikassa. Näitä ajatusmalleja on toistettu myöhemmin virtualisoinnilla.
Ohjelmistotasolla parannusta tehty toki myös, että rakennettu ohjelmia niin että asioita tehdään lähempänä siellä missä tarvitsee tai käytetty välimuisteja. Eli vaikka signaalin nopeudessa on se rajoite niin ei tarvitse kaikkea tehdä matkojen päässä vaan käsittelee lähempää. Näkyy hyvin vaikka tätä viestiä kirjoitettaessa, että jokaisen näppäimen painallusta ei käsitellä toisella puolella maailmaa.
Vaikka eksponentiaalinen parannusvauhti kutistamalla ei jatkossa onnistuisi niin en usko sen estävän asioita parantamasta kun hyötysuhteen parantamisen rajoitteet eivät ole näköpiirissä. Fysiikan lakien rajoitteet eivät siinä ole rajoittamassa pitkään aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuhoaako kehitys enemmän työpaikkoja kuin luo niitä?”
Eikös se ole toivottavaa, että laitetaan koneet tekemään työt että jäisi enemmän vapaa-aikaa?
Ilmoita asiaton viesti
”Tekoäly tarkoittaa tiettyyn tehtävään määriteltyä neuroverkkoa, käytännössä siis tietokonetta tai tietokoneohjelmaa. ”
Nykyisin tekoälyllä tarkoitetaan juuri tällaista mutta silloin, kun minä tutkin, opetin ja sovelsin tekoälyä, sillä tarkoitettiin paljon monipuolisempia menetelmiä ja algoritmeja. Ideana oli kehittää ”oikeata älyä” muistuttavia itseoppivia menetelmiä. Nykyiset ”syväoppivat” hermoverkkopohjaiset menetelmät perustuvat vain suunnattoman datamassan hyödyntämiseen itse asiassa aika yksinkertaisen monikerroksisen hermoverkon opettamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että datan omistajuudesta on tullut yhä merkittävämpi strateginen kilpailutekijä. Datan muokkaus tarjoaa myös valtavat vaikutusmahdollisuudet lähtien yksityisten ihmisten mielistä jopa kokonaisten valtioiden politiikkaan.
Ilmoita asiaton viesti