Tulevaisuuden uhkakuvat
Julkaisimme ministeri Jaakko Iloniemen kanssa hiljattain ”Uhkakuvat”-kirjan. Siinä pohdimme Suomea ja suomalaisia koskettavia lähitulevaisuuden uhkakuvia. Toki muistaen, että tulevaisuutta emme voi varmuudella ennustaa – mutta tulevaisuuteen voimme toimillamme vaikuttaa. Turvallisuus itsessään näyttäytyy jatkossakin suomalaisen yhteiskunnan peruspilarina. Turvaton Suomi ei ole onnellinen eikä menestyvä.
Laajan uhkapohdinnan jälkeen päädyimme pohtimaan kolmea asiaa.
Ensinnäkin kirjamme lukijaa saattaa kirjan luettuaan pelottaa. Onhan kirjassa käsitelty niin monia – hyvin vakaviakin – uhkia sekä Suomen että koko maailman turvallisuudelle. Uhkien kirjo on tänä päivänä hyvin laaja, ja tuskin uhkiksi kutsuttujen asioiden ja tekijöiden määrä tulee jatkossa ainakaan vähentymään. Uhkat ovat myös yhä vahvemmin vuorovaikutuksessa toistansa kanssa, mikä lisää uhkien toteutumisen todennäköisyyksien ja vaikuttavuuksien arvioinnin haasteellisuutta. Pelkoa emme kirjallamme halua kuitenkaan tarpeettomasti luoda – se ei ole tarpeellista eikä järkevää. On kuitenkin aivan välttämätöntä arvioida erilaisia uhkailmiöitä ja -tekijöitä, sillä se on varautumisen perusta. Jos emme ymmärrä uhkia emme pysty niihin oikealla tavalla varautumaan. Uhkia ei myöskään saa tarpeettomasti vähätellä. Toteutuessaan uhkan vaikutus on pienempi, kun siihen on oikealla tavalla varauduttu. Samalla muistaen, että tulevaisuudella on tapana yllättää meidät – uhkienkin osalta, ja siksi uhkien arvioinnissa tarvitaan myös ennakkoluulotonta asennetta.
Toiseksi on tärkeää pitää mielessä muutosnopeus tämän päivän maailmassa. Tiivistäen todeten tapahtumat eri ilmiöineen, muutoksineen ja twiitteineen vyöryvät maailmassa tällä hetkellä poikkeuksellisella vauhdilla. Oletettavaa on, ettei muutosnopeus hidastu lähiaikoina. Hereillä pitää meidän Suomessa olla. Nykytilanteen arvioinnin ja tilannetietoisuuden ohella pitää yhä useammin kysyä, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja miten varautuneita olemme kohtaamaan ensi viikon tai ensi vuoden yllättävätkin tapahtumat. Yleinen epävarmuus ja muutosnopeus tulevat olemaan turvallisuuden ja maailmanpolitiikan tunnuspiirteitä lähivuosina. Turvallisuus ja uhkiin varautuminen käytännössä näyttäytyy yhä enemmän sietokykynä, niin henkisenä kuin toiminnallisena. Samanaikaisesti on syytä myös pitää mielessä, että maailmassa tapahtuu koko ajan paljon myönteistä kehitystä. Äärimmäisen köyhyyden vähentyminen, kohonnut koulutustaso, digitalisaatio ja kehitysmaiden lisääntyvä integroituminen kansainväliseen kauppaan ja vuorovaikutukseen avaavat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia koko ihmiskunnalle – mutta toki myös uudenlaisia uhkatekijöitä.
Kolmanneksi, halusimme läpi kirjamme muistuttaa lukijaa historiasta ja sen ymmärtämisen tärkeydestä. Ilman menneiden tapahtumien – ja tapahtumatta jääneiden asioiden – ymmärrystä, on hyvin vaikeaa arvioida tulevaisuutta. Historian tuntemuksen laiminlyöminen on vielä vaarallisempaa kuin sen opetuksiin liiallinen luottaminen. Monet ilmiöt ja muutokset ovat enemmän jatkumoa vanhalle kuin kokonaan uusia. Kun tunnemme taustan, on helpompi ymmärtää miksi kehitys on johtanut tähän päivään juuri niin kuin asiat näemme. Kun tunnistamme – ja tunnustamme – menneinä aikoina tekemämme virheet ja arvioimme realistisesti saavutuksiamme, luomme pohjaa kestävälle turvallisuuden ja uhkien politiikalle. Historioitsijat tekevät tätä työtä päivittäin, kansakunnat suurten merkkivuosien yhteydessä. Historiallisesti katsottuna Suomi ja muut Pohjoismaat eivät ole koskaan olleet yhtä vahvoja, vauraita ja verkottuneita kuin ne ovat tänä päivänä. Uhkien lisäksi muuttuva maailma tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia, joihin tulee tarttua. Suomen on oltava kansainvälisesti kokoaan suurempi toimija. Nykyhetki on aina historian ja tulevaisuuden risteyskohdassa – niin uhkien kuin mahdollisuuksien tarkastelussa.
Kommentit (0)