Tunne ja todellisuus – miten vauraita olemme?

Miten vauraana pidät itseäsi – tai Suomea? Yksinkertaisia kysymyksiä, joihin vastaaminen ei ole yksinkertaista. Miten vaurautta edes voi mitata?

Uskon, että moni suomalainen arvioi vaurauttaan taloutensa kautta: millaisessa kodissa asun, paljonko saan palkkaa tai millaisella autolla ajan. Yhteiskunnallisesti vaurauden arviointi kohdistuu bruttokansantuotteen ja muiden taloudellisten lukujen tarkasteluun.

Legatum-Instituutti on jo vuosia vertaillut maailman valtioita vauraudessa (englanniksi ”prosperity”, mikä voidaan kääntää suomeksi myös menestyneisyytenä). Suomi oli kärkisijalla vuonna 2009, mutta viimeisimmässä vertailussa olemme sijalla yhdeksän. Erinomainen sijoitus tämäkin.

Mielenkiintoisinta on vertailun mittaristo, minkä avulla valtioiden vaurautta selitetään. Oleellista on ymmärtää valtion vauraus pelkkien taloudellisten tunnuslukujen sijasta kokonaisuutena – eräänlaisena yhteiskunnallisena kehyksenä, jotta taloudellinen menestys ja ihmisten onnellisuus toteutuisi mahdollisimman suurella todennäköisyydellä.

Legatum-Instituutin vauraus-metodologia koostuu kahdeksasta osa-alueesta: Talouden tila (33.), sosiaalinen pääoma (5.), kansalaisten vapaus (18.), turvallisuus (3.), terveydenhoito (13.), koulutustaso (7.), hallinto (5.) sekä yrittäjyyden ja innovatiivisuuden tukeminen (8.). Suluissa on Suomen sijoitus kullakin osa-alueella muihin 141 maihin verrattuna. Mittareihin ja niiden ilmentämiin tietoihin tulee suhtautua sopivalla kriittisyydellä.

Mitä luvuista tulisi ajatella? Ainakin kolme johtopäätöstä. Ensinnäkin, kokonaisuutena Suomen tilanne on maailmassa hyvä, joskin viime vuosina olemme jääneet Ruotsin, Norjan ja Tanskan taakse. Toiseksi, pelkässä talouden vertailussa jäämme kauaksi kärjestä, joten muut seitsemän osa-aluetta nostavat meidät koko vertailun kärkikymmenikköön. Kolmanneksi, turvallisuus (fyysinen ja digitaalinen) on Suomelle yksi kansainvälinen erottautumistekijä – nimenomaan kilpailutekijä myönteisesti ajateltuna.

Nostaisin kyselyyn yhden lisämittarin: yhteiskunnan sisällä vallitsevan uskon tulevaisuuteen. Miten vahva eteenpäin katsominen ja menestyksen usko maassa vallitsee. Asenteen merkitystä ei voi aliarvioida eikä unohtaa valtion vaurautta arvioitaessa.

Tapasin hiljattain Intian päämisterin entisen neuvonantajan. Hänen uskonsa, tahtonsa ja esittämänsä konkreettiset toimet Intian tulevasta menestyksestä olivat vaikuttavia. Usko ja tahto tarttuivat. Valitettavasti Suomessa kohtaan harvoin vastaavanlaista asenneilmapiirin luomisen uskoa, mutta asenne on muutettavissa ja juuri oikea asenneilmapiiri voisi olla Suomen vaurauden keskeinen voimavara.

Samalla mietin yhä useammin todellisuuden ja tunteen yhteyttä. Missä määrin esimerkiksi turvallisuuden tunteemme (minkä merkitys turvallisuudessa korostuu jatkossa yhä enemmän) vastaa todellisuutta?

Todellisuuden ja tunteen yhtäläisyyttä – tai paremmin eroavaisuutta – miettii myös Legatum-Instituutin raportin luettuaan. Mielenkiintoisin havainto raportissa on se, miten Venäjän sijoitus on noussut 10 sijaa edellisestä vuodesta (sijalle 58), ja erityisesti miksi näin on tapahtunut. Suurin muutos Venäjän luvuissa on tapahtunut sosiaalisen pääoman, hallinnon ja kansalaisten vapauden myönteiseksi koetussa kehityksessä. Todellisuuden ”kylmät faktat” osoittavat kehityksen heikentyneen, mutta samaan aikaan venäläisten usko ja positiivisuus maataan kohtaan on lisääntynyt. Venäläiset vastaavat maataan koskeviin mielipidekyselyihin aiempaa myönteisemmin. Vaurauden todellisuuden (kuten inflaation nousun ja kansantuotteen lasku) ja sen tunteen kokemus näyttävät kulkevan eri polkua. Venäjän vauraus perustuu vahvistuneeseen valtion sisäiseen tunteeseen, ilman yhteyttä reaalimaailmaan. Sisäinen propaganda vaikuttaa olevan keskeinen ”vaurauden tie.” Elinolosuhteet heikentyvät, mutta median välittämänä ”todellisuus” kertoo toisenlaista tarinaa. Jään miettimään, mitä tapahtuu kun todellisuus ja tunne ajautuvat Venäjällä liian kauaksi toisistaan?

Legatum-Instituutin raportti on luettavissa: www.prosperity.com