Turvallisuuden tunne on yhteiskuntarauhan edellytys

Tulevaisuus ei näytä valoisalta, ainakaan jos uutisia lukee. Olemme tottuneet siihen, että asiat menevät pääsääntöisesti parempaan suuntaan, mutta juuri nyt ei siltä tunnu.

Elämme keskellä valtavaa sukupolvikokemusta. Koronapandemia jatkuu kolmatta vuotta, Euroopassa on meneillään suurin sotilaallinen konflikti sitten toisen maailmansodan ja syksyllä saatamme nähdä puolen vuosisadan takaiseen öljykriisiin verrattavaa energian säännöstelyä. Olisi ihme, jos tämä ei huolettaisi suomalaisia.

Ylen teettämän Suomalaisten pelot ja haaveet -tutkimuksen vastaajista puolet kertoi maailmankuvansa muuttuneen viimeisen kahden vuoden aikana. Vastauksissa kuvaillaan turvallisuuden tunteen menettämistä sekä luottamuksen rapautumista päättäjiä ja mediaa kohtaan.

Tämä on huolestuttavaa. Yhteiskunnan vakaus ja yksilön henkinen hyvinvointi ovat riippuvaisia juurikin turvallisuuden tunteesta.

Olen taustaltani upseeri ja tehnyt neljännesvuosisadan töitä turvallisuuden parissa. Jos jotakin olen oppinut niin sen, että turvallisuus on ennen kaikkea tunne ja on oltava realisti. Ja tunnetta voi johtaa: jokainen omia tunteitaan sekä valtionjohto kansakunnan tunteita.

Kun turvallisuus tai sen tunne ovat uhattuina, luotettavan tiedon ja viestinnän rooli korostuu. Tämä näkyi jo koronapandemian alussa, jolloin valeuutisten määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja puhuttiin jopa informaatiopandemiasta. Venäjän sota Ukrainassa ei ole propagandan ja valeuutisten määrää ainakaan vähentänyt. Tällaisessa tilanteessa moni toivoo suoraselkäistä johtajuutta.

Täytyy olla rohkeutta todeta tosiasiat, niin huolettavat kuin huojentavatkin. Fakta on, että suomalaisten sotapeloille ei onneksi suuremmin ole katetta. Vaikka Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa uhkaakin laajentua, Suomen turvallisuustilanne on menossa parempaan suuntaan. On kuitenkin syytä olla hereillä, itänaapurimme on arvaamaton ja imperialistinen.

Suomen ja suomalaisten vahvuus on aina ollut yhteisvastuu sekä yhteiskunnan kriisinsietokyky. Poliittisilta johtajilta se vaatii rehellistä viestintää ja realistista varautumista, henkistä johtajuutta. Tätä olemme nähneet erityisesti tasavallan presidentiltä, ja samaa toivoisi enenevissä määrin kaikilta muiltakin näkyviltä poliitikoilta.

Kun turvallisuus ahdistaa, on hyvä muistaa, että kyseessä on viime kädessä tunne. Tutkitusti turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa eniten oma lähipiiri, eli jokainen meistä on vastuussa toistemme turvallisuuden tunteesta. Turvallisuus on siis meidän omissa käsissämme, ja niin kauan tuemme toisiamme, pärjäämme kyllä.

Hyvin meidän lopulta käy.

+5
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (Kok.) Espoossa ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu