Turvallisuuspolitiikan uusi suunta

Perussuomalaisten vaalimenestys vaikuttaa myös Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaan suuntaan. Vaikka vaalien tarkastuslaskenta on vielä käynnissä ja hallitusneuvottelut edessä, on ilmassa selkeitä muutoksen merkkejä. Kolme johtopäätöstä voidaan jo nyt tehdä uudesta suunnasta.

Moni on odottanut ensi vuoden presidentinvaaleja ja Nato-oven avautumista uuden presidentin myötä. Eilisen vaalituloksen jälkeen odottamisen voi lopettaa. Perussuomalaiset ovat hyvin selkeästi – kansan enemmistön tavoin – jäsenyyttä vastaan. Sosiaalidemokraatit ovat puolestaan todenneet, ettei Nato-jäsenyys ole alkavalla vaalikaudella ajankohtainen. Tätä asetelmaa ei edes Nato-myönteinen pääministeri-presidentti -akseli pystyisi murtamaan. Nato-ovi pysyy Suomessa kiinni ainakin seuraavan hallituskauden – piti sitä hyvänä tai ei.

Samalla puolustusvoimien uudistamisessa tipahti yksi vaihtoehto pois. Mahdollista Nato-jäsenyyttä ei voi pitää enää edes vaihtoehtona. Poliitikot – ja kansa – ovat ilmaisseet selkeän mielipiteensä. Sen mukaan tulee nyt uudistamissuunnitelmien vaihtoehdot laatia.

Toiseksi, turvallisuuspolitiikkamme uudessa suunnassa kriittisyys kansainvälistä kriisinhallintaa kohtaan tulee lisääntymään. Sosiaalidemokraatit ja erityisesti Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin osallistumiseen. Aiempi kriisinhallintamyönteinen linja ei tällöin voi enää jatkua. On mahdollista, että Suomen osallistuminen esimerkiksi Afganistanin operaatioon tullaan asettamaan voimakkaasti kyseenalaiseksi. Sama linja tulee koskemaan osallistumistamme muihinkin, erityisesti Nato-johtoisiin, kriisinhallintaoperaatioihin.

Kriisinhallinnassa Kokoomuksella ja Perussuomalaisilla tulee olemaan vaikeuksia löytää yhteinen sävel. Kokoomuksen vaaliohjelmassa lukee, että ”kriisinhallinta kuuluu kiinteästi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.” Perussuomalaisten puolestaan, että ”kaiken kaikkiaan sellainen kriisinhallinta, jossa kyseessä on rauhaanpakottaminen asein, on toimintaa, johon ei ole syytä tuhlata pienen maan ja sen kansalaisten varoja.” Kultaista keskitietä ohjelmatekstien välille on haasteellista löytää.

Kolmanneksi, puolustusvoimien isoa, alkavalle vaalikaudelle ajoitettua, uudistusta joudutaan nyt arvioimaan uudelleen. Aiemmin on puhuttu merkittävistä rakenneuudistuksista ja menoleikkauksista. Puolustusvoimauudistusta on valmisteltu juustohöylän sijasta kirves kädessä. Suunta on ollut kohti pienempiä ja Nato-yhteensopivampia puolustusvoimia. Nyt tilanne on toinen, ja suunnanmuutos mahdollisesti edessä. Perussuomalaisten keskeisenä teemana on ollut yleisen asevelvollisuuden ja laajan reservin säilyttäminen. Voimakas panostaminen siis ”perinteiseen” maanpuolustukseen. Perussuomalaisten vaaliohjelmassa puhuttiin myös puolustusvoimien määrärahojen maltillisesta lisäämisestä. Puolustushallinnossa saattaa olla tarpeellista kaivaa juustohöylä takaisin esille.

Monia muutoksen merkkejä on nyt välittömästi vaalien jälkeen ilmassa. Turvallisuuspolitiikkamme suunta tulee muuttumaan. Miten merkittävästi – sen ratkaisevat puheiden sijasta käytännön teot.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu