Turvallisuusvaalit
Uskon, että jokainen pidempään turvallisuuspolitiikan parissa työskennellyt tai sitä harrastanut on jossain määrin kyllästynyt suomalaiseen NATO-keskusteluun. Pari vuosikymmentä kestäneeseen keskusteluun on varsin vaikea enää löytää uusia ja yllättäviä käänteitä, vaikka maailma, NATO ja Suomi jatkuvasti muuttuvatkin. Pitkälti Ukrainan kriisin ja Venäjän lisääntyneen arvaamattomuuden takia keskustelu on nyt kääntynyt arvioihin, että ensi kevään eduskuntavaaleista tulisi NATO-vaalit.
Ennen vaaleja on odotettavissa virallisia ja epävirallisia NATO- selvityksiä, joista toivottavasti tulee esille todenperäisiä jäsenyyttä koskevia arvioita, eri näkökulmista tarkastellen. Yllätyksiä tuskin näistäkään löytyy, sillä vuosien aikana on Suomessa useampikin selvitys jo tehty, ja ne ovat edelleen tutustumisen arvoisia. Merkittävin tulee olemaan kokonaiskatsaus Suomen turvallisuuspoliittisista vaihtoehdoista, jota parhaillaan valmistellaan. Katsauksen on kerrottu valmistuvan ensi vuoden alussa. Siinä on tarkoitus katsoa ”isoa kuvaa”, ei siis ainoastaan NATO-jäsenyyyttä, mutta toivottavasti ei myöskään kokonaisjäsenyyden vaihtoehtoa poissulkien.
On hyvä, että turvallisuuspoliittisia selvityksiä ja katsauksia tehdään – etenkin, jos ne aktivoivat sekä keskustelemaan eri vaihtoehdoista että ottamaan myös kantaa. Oleellisinta, ensi kevättä silmälläpitäen, on kuitenkin puolueiden ja kansanedustajaehdokkaiden selkeät näkemykset Suomen turvallisuuspolitiikan nykytilasta ja ennenkaikkea tulevaisuudesta. Puolueiden ja ehdokkaiden turvallisuuspoliittiset kyvyt ja osaaminen on saatava esille, ja turvallisuuspolitiikasta puhuttava ymmärrettävästi. Turvallisuuspolitiikka on varmasti yksi keskeinen teema tulevissa vaaleissa, ja aihe, jota yksikään puolue tai ehdokas ei voi välttää.
Selvitykset tai katsaukset eivät osallistu vaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluhin vaan puolueet, joilta tulee odottaa ymmärrettäviä linjauksia ennen vaaleja, joihin myös vaalien jälkeen sitoudutaan. Linjauksia muun muassa siitä millainen Suomen turvallisuuspoliittisen linja tulisi jatkossa olla, minkälaisin periaattein ja resurssein puolustusvoimien ja yhteiskunnan turvallisuutta jatkossa rakennetaan sekä miten puolue suhtautuu NATO-jäsenyyteen. Paras ja maamme kannalta hyödyllisin tapa aktivoida niin turvallisuuspoliittista kuin NATO-keskustelua on puolueiden selkeät kannanotot ja linjaukset.
Ensi kevään eduskuntavaalit eivät toivottavasti ole NATO-vaalit, vaan vaalit Suomen turvallisuuden tulevaisuudesta. NATO-jäsenyyttä tulee tarkastella laajassa viitekehyksessä, osana Suomen turvallisuutta ja turvallisuuspolitiikkaa, johon tarvitsemme tulevaisuuteen katsovia näkemyksiä. Mitä paremmin perusteltuja nämä kokonaisnäkemykset ovat, sitä paremmin pystymme päättämään – niin tulevista kansanedustajista ja hallituspuolueista kuin myös NATO-jäsenyydestä.
Kommentit (0)