Ukrainaa ei saa unohtaa – tukea tarvitaan yhä enemmän

Euroopan turvallisuuden tulevaisuutta ratkotaan Ukrainassa joka päivä. Jos Venäjälle annetaan periksi, romutetaan kansainvälisiin sopimuksiin perustuva turvallisuusarkkitehtuuri, jossa jokaisella maalla on oikeus itse tehdä omat valintansa.

Tätä kirjoitettaessa Venäjän laajamittaista hyökkäyssotaa Ukrainaan on koettu 566 päivää, ja pidemminkin jos laskennan aloittaa Krimin valtauksesta vuonna 2014. Tänäänkin ihmisiä kuolee väkivaltaisen laajentumishaluisen politiikan seurauksena ja Ukraina joutuu aseellisesti puolustamaan itsemääräämisoikeuttaan.

Krimin valtauksen jälkeen sekä median huomio että yleinen kiinnostus tapahtumiin hälveni valitettavan nopeasti. Se osaltaan johti tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa Venäjä katsoo voivansa hyökätä Ukrainaan ilman länsimaiden vahvaa puuttumista asiaan. Hieman pelkäsin saman tapahtuvan Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan viime vuoden helmikuussa – mutta onneksi olin väärässä.

Kiitos teille median edustajat ja muut, kun pidätte Ukrainan asiaa esillä. Sotaa ei saa unohtaa eikä siihen saa väsyä. Ukrainalaisilla ei sitä ylellisyyttä edes ole.

Ukraina tarvitsee väsymätöntä tukeamme ja huomiotamme – niin kauan kuin tarve on. Kyse on taloudellisesta, humanitaarisesta ja asemateriaalituesta. Tarve Ukrainassa on suuri. Yhtä tärkeää on myös kaikilla tasoilla tapahtuva poliittinen tuki. Venäjän toimet pitää päättäväisesti tuomita, sotarikokset pitää tuoda esiin ja venäläiset urheilijat sulkea urheilukilpailuista ulos. On myös pidettä huoli, että talouspakotteet todella toimivat, ja niitä on kiristettävä entisestään. Viestin tulee olla selkeä niin sanoin kuin teoin – Ukrainaa tuemme ja me emme tähän tukemiseen väsy.

Vaikka Ukrainan aikanaan tapahtuvasta jälleenrakentamisesta suunnitellaan jo nyt, on hyvin vähälle huomiolle jäänyt henkisen jälleenrakennuksen tarve. Sadat tuhannet, luultavasti miljoonat, ukrainalaiset tarvitsevat henkistä tukea sodan julmiin kokemuksiinsa. Tarve on akuutti. Me Suomessa tiedämme miten pitkäaikaiset arvet sota kansakuntaan jättää.

Samalla omassa ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on syytä tunnustaa, että Venäjä on laajempi ja syvempi kysymys kuin sen hyökkäyssota Ukrainaan. Venäjä, vaikka siellä valta vaihtuisi, tulee olemaan pitkäaikainen ongelma ja uhka länsimaille. Venäjän imperialistista maailmankuvaa vahvistetaan venäläisessä korkeakouluopetuksessakin nykyään tietoisesti. Edessä on pitkä kylmä kausi.

Ukrainan lisäksi Venäjä leikkii tulella ja testaa Naton reagointia. Venäjän iskut esimerkiksi Nato-maa Romanian rajojen lähellä ovat odotettua provosointia, joihin on syytä varautua myös Suomen rajoilla.

Vaikka inhorealistisesti on meidän Suomessa varauduttava myös kaikkein ikävimpiin kehityskulkuihin turvallisuusympäristössämme, on tärkeä muistaa, että Suomessa on hyvä valmius huolehtia turvallisuudestamme. Meillä on vahva oma puolustuskyky sekä hyvin vahva tahto puolustaa omaa maatamme. Kriisinkestävyyttä erilaisiin häiriötilanteisiin löytyy ja olemme nyt osa puolustusliittoa.

Luonnollisesti turvallisuuttamme on jatkuvasti kehitettävä ja hereillä oltava, mutta ei meillä mitään hätää ole. Suomi on turvallinen maa, ja pidetään se sellaisena yhdessä jatkossakin. Ja muistetaan, että Ukrainan asia on meidän.