Ukrainaa ei saa unohtaa

Monen suomalaisen tapoihin kuuluu Yleisradion puoli yhdeksän uutisten katsominen, vaikka mediaseurantaan lukemattomia muitakin mahdollisuuksia. Ylen puoliysin tai MTV:n Kympin uutisten kautta saamme ajallisesti saman määrän uutistarjontaa joka päivä. Dramaattinen uutistapahtuma saattaa ”parhaimmillaan” vallata koko uutislähetyksen, eikä muita uutisia mahdu mukaan. Monesti onkin mielenkiintoisempaa arvioida uutisoinnin sijasta niitä tapahtumia, joita ei päivittäiseen uutislähetykseen mahdu. Tällä hetkellä uutisoidaan Syyriasta, Nuorten MM-jääkiekosta ja Suomen taloudesta. Vielä hetki sitten uutisotsikoita hallinnut Ukraina on jäänyt pois – myös mielistämme. Näin ei saa tapahtua.

Ukrainan sodassa on kuollut yli 9000 ja haavoittunut yli 20 000 ihmistä kevään 2014 jälkeen. Luvut lähenevät Kosovon sodan 13 000 kuolleen lukuja.

Vaikka Venäjä on kiistänyt maajoukkojensa osallisuuden kapinallisten tukemissa, on YK ja useat muut järjestöt todistaneet toisin. Kaikkea toimintaansa edes Venäjä ei pysty peittelemään tiedustelulta ja tämän päivän tiedonvälitykseltä. Minskin rauhansopimuksista ja toiveikkuudesta huolimatta Itä-Ukrainan tilanne ei ole muuttunut paremmaksi, pikemminkin päinvastoin. Uusista väkivaltaisuuksista raportoidaan jatkuvasti. Optimismiin Ukrainan tilaan muuttumisesta paremmaksi ei tällä hetkellä juuri ole. Venäjän tavoitteena vaikuttaa olevan Ukrainan tilanteen säilyttäminen niin sanottuna jäätyneenä konfliktina, jotta Ukraina tulisi taloudellisesti heikommaksi ja poliittinen epävakaus säilyisi. Venäjän informaatiokampanjat ja kyberhyökkäykset jatkuvat aktiivisina.

Ukraina ei saa unohtaa – ei mielissämme eikä uutisoinnissa. Erityisen huolestuttavana on pidettävä kolmea asiaa. Ensinnäkin länsimaiseen kielenkäyttöön alkaa vakiintua Ukraina ja Krim, ikään kuin erillisinä alueina ja poliittisina kysymyksinä. Krim aletaan mieltää osaksi Venäjää, vaikka juridisesti ei näin ole. Venäjä valtasi Krimin.

Toiseksi, asenteet Venäjää kohtaan ovat lieventyneet lännessä etenkin ratkaisun löytämiseksi Syyrian tilanteeseen, jonka näyttämölle Venäjä on vahvasti astunut. Esimerkiksi Saksassa merkittävä osa väestöstä olisi jo valmis luopumaan Venäjään kohdistuvista painostuskeinoista ja unohtamaan koko Ukrainan sodan. Ranskassa korostetaan Venäjää tärkeänä globaalina kumppanina, eikä Ukrainaa juuri enää mainita. Yhdysvalloissa puolestaan ”unohtakaa Ukraina” kirjoitukset lisääntyvät. Syyrian sopua ja yhteistyötä Venäjän kanssa ei tule maksattaa Ukrainalla.

Kolmanneksi, Ukrainassa ei ole kyse vain Ukrainasta ja Venäjästä. Ukrainan tilanteen kehityksellä ja ratkaisulla tulee olemaan laajempia ja merkittäviä vaikutuksia niin Euroopalle kuin maailmanpolitiikalle. Päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä on löydyttävä myös lännestä.

Nyt ei ole aika jättää Ukrainan asiaa sivuraiteelle vaan osoittaa vahvaa tukea. Vierailuni Kiovassa loppusyksystä ja keskustelut ukrainalaisten viranomaisten kanssa toivat mieleeni ruotsalaisten Olof Lagercrantzin ja Karl-Gustav Hillebrandin kirjoittaman ”Finlands sak är vår (Suomen asia on meidän)” kirjasen, mikä julkaistiin pian Talvisodan syttymisen jälkeen. Vuonna 2016 Ukrainan asia on meidän asiamme.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu