Vanhemman väestön digitaidot

Kaikki mikä voidaan digitalisoida, digitalisoituu. Tämä on ajan henki. Jo nyt hoidamme pankkiasioita, teemme ostoksia, jätämme lottokupongin ja pidämme yhteyttä ystäviimme internetissä. Näitä kaikkia teemme myös fyysisessä maailmassa, mutta yhä useammin tietoverkkojen ja -järjestelmien välityksellä. Digitaalinen maailma on tullut osaksi arkeamme, mutta eteneekö digitalisaatio niin nopeasti, että käyttäjät eivät pysy mukana?

Suomessa on viime aikoina puhuttu digitaalisten taitojen olevan tämän päivän kansalaistaitoja. Tämä on totta. Kun julkiset ja yksityiset palvelut sekä ostaminen siirtyvät yhä enemmän verkkoon, tulee digiosaamisesta välttämätön yhteiskunnallinen osaamisen alue. Siksi on hyvä, että koodauksella on paikkansa koulujen opetusohjelmassa, puolustusvoimat opettaa varusmiehille kyberperustaitoja ja työpaikoilla annetaan täydennyskoulutusta digitaitojen kehittämiseen.

Keskustelussa unohtuu helposti yksi iso ryhmä suomalaisia – varttuneemmat ihmiset. Miten käy niiden iäkkäiden kansalaisten, jotka eivät hallitse digitaalista tekniikkaa? Vaikka nykynuorisolle internet on erottamaton osa päivittäistä elämää, ei esimerkiksi 65 prosenttia 75-89-vuotiaista suomalaisista ole koskaan käyttänyt internetiä. Siis kaksi kolmesta. Merkittävä osa ikäihmisistä on yhä tottumattomia tietotekniikan käyttäjiä.

Ikääntyneet maahanmuuttajat ovat vielä haasteellisempi ryhmä. Mahdollisten heikkojen digitaitojen lisäksi, he eivät välttämättä ole kirjoitus- ja lukutaitoisia edes omalla äidinkielellään, saati suomen kielellä.

Olen monesti miettinyt miten älypuhelimiin, tabletteihin ja tietokoneisiin tottumattomat pärjäävät tämän päivän Suomessa. Nelikymppisenä ja alalla työskentelevänäkin on välillä haasteellista käyttää uusimpia digitaalisia palveluita tai löytää kaipaamaansa tietoa. Jäävätkö teknologiaan tottumattomat suomalaiset – iästä riippumatta – ”toisen luokan kansalaisiksi”, jos he eivät pysty osallistumaan täysipainoisesti verkkomaailman toimintoihin? Palveluiden digitalisoituessa mietin myös, että missä määrin kehitys eriarvoistaa niitä suomalaisia, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta hankkia älylaitetta, vaikka haluavaisitkin?

Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n julkaisu ”Kohden vuotta 2020 – näkökulmia digitalisaation vaikutuksista ikääntyvien arkeen” tuo erinomaisesti esille ikäihmisten tukemisen ja opastuksen tarpeen digitalisaation keskellä. Julkaisussa esitetyt digitaalisten palveluiden käyttäjäystävällisyyden, vertaisopastuksen ja oppimiseen kannustamisen lisääminen ovat sopivia ohjeita myös nuoremmille.

Kansalaisen digitaidoissa ei ole kyse vain mahdollisuuksien hyödyntämisestä vaan myös turvallisuuden huomioimisesta. Yhä useammin meiltä suomalaisilta pyritään varastamaan rahaa verkon välityksellä. Esimerkiksi huijaussähköposteissa kehotetaan antamaan maksukortin tietoja, verkkopankkitunnuksia tai salasanoja. Taloudellista hyötyä tavoittelevat rikolliset ovat siirtyneet sinne missä rahat ovat eli verkkoon, ja toimintatavat muuttuvat yhä taitavammiksi. Tarkkana saa meistä jokainen olla.

Isovanhemmat jakavat lapsenlapsilleen tärkeää elämänkokemusta. Digitaitojen opettamisen osalta luulen lapsenlapsilla olevan annettavaa isovanhemmilleen. Ikä ei ole oppimisen este.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu