Veikkola pimeni – hyvä!

Pohjois-Kirkkonummen Veikkolassa on oltu vajaat kaksi päivää ilman sähköä ja vettä. Elämä on vaikeutunut yllättävän nopeasti. Silti veikkolalaisena sanon – hyvä!

Eihän se ole mukavaa, kun pakastin sulaa, koti on täysin pimeä, suihkusta ei tule vettä eikä internet-yhteys toimi. Säiliöautosta vettä hakiessaan voi Veikkolan keskustassa todeta, ettei rahan nostaminen pankkiautomaatista onnistu ja että ruokakaupat ja huoltoasema on suljettu. Korviini kantautuu keskustelu, jossa ollaan huolissaan paikallisen hoitokodin kylmenemisestä. Katuvalotkaan eivät valaise pimeätä talvi-iltaa. Asioita oppii yleensä arvostamaan vasta, kun niitä ei ole.

Suomalaisen yhteiskunnan toimivuus on tänä päivänä täysin riippuvainen erilaisista teknisistä järjestelmistä – ja etenkin sähköstä. Kotitaloutemme ja suomalainen elinkeinoelämä toimivat sähkön varassa. Juuri tämän takia sähköisen infrastruktuurin häiriintyminen on Suomessa viime vuosina nostettu vakavimpien uhkakuvien joukkoon. Aiheellisesti. Silti myrskytuulet ja puiden kaatumiset tuntuvat yllättävän niin suomalaisen yhteiskunnan kuin meidät suomalaiset. Joka kerta.

Sähköriippuvuutemme ja yhteiskuntamme haavoittuvuuden sijasta vielä oleellisempaa on havaita, että meidän suomalaisten kriisinsietokyky – siis kyky kohdata erilaisia normaalioloista poikkeavia tilanteita – on oleellisesti heikentynyt. Siedämme, etenkin henkisesti, hyvin huonosti tänä päivänä pieniäkin vaikeuksia arkielämäämme ja osaamme valitettavan huonosti varautua erilaisiin poikkeustilanteisiin ja toimia niiden keskellä.

Osaksi tämä johtuu tuudittautumisestamme siihen, että yhteiskunnassamme kaikki toimii ”luotettavasti ja erittäin hyvin.” Kun kaikki ei toimikaan, menee meillä sormi helposti suuhun.

Valmiuksiamme – siis peruskansalais- ja turvallisuustaitoja – tulisi ylläpitää ja kehittää huomattavasti nykyistä enemmän ja talkoisiin olisi saatava kaikki suomalaiset mukaan. Tässä yhteiskunnan tulisi ottaa uudenlainen aktiivinen rooli. Mitä enemmän elämme kiinni vain arjen rutiineissa tekniikkaan luottaen, sitä suurempi on poikkeustilanteiden yllätyksellisyys. Ikävät asiat eivät koskaan tule kello kaulassa.

Ainakin Veikkolassa ollaan tämän sähkö- ja vesikatkoksen jälkeen valmiimpia kohtaamaan seuraava poikkeustilanne. Käynnissä olevassa ”kertausharjoituksessa” on päivän aikana haettu naapurikunnista taskulamppuihin ja radioihin pattereita, täydennetty puu- ja kynttilävarastoja, ostettu kuivamuonaa ja retkikeittimiä, etsitty vesiastioita ja sijoiteltu tavaroita kodeissa niin, että ne löytää pimeässäkin. Naapurini kertoi hankkineensa perheelleen makuupussit, varmuuden vuoksi. Samanaikaisesti havaitsen, että yhteisöllisyys on jo lyhyessä ajassa tiivistynyt.

Veikkolan vesi- ja sähkökatkoksen päättymisestä ei ole tällä hetkellä tarkempaa tietoa. Toistaiseksi kuljen kotona otsalamppu päässä ja lisää puita takkaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, ettei sähkö- ja vesikatkos tapahtunut vuosi sitten, jolloin Veikkolassa oli reilu metri lunta ja toistakymmentä astetta pakkasta.