Venäjä saattaa hajota Putinin aloittamaan sotaan – ratkaisu voi tulla yllättävältä suunnalta
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi esittelee tällä viikolla rauhansuunnitelmaansa New Yorkissa järjestettävässä YK:n yleiskokouksessa. Vaikka moni toivoo tästä ratkaisua, on mahdollista ettei Yhdysvaltojen nykyinen tai tuleva presidentti suunnitelmasta innostu. Muun muassa Kiinan esittämistä vaihtoehtoisista rauhansuunnitelmista ei puolestaan innostu Ukraina.
Voikin olla, ettei kumpikaan suurvalta idässä tai lännessä – Kiina tai Yhdysvallat – sotaa käyvien maiden ohella ole ratkaisevassa asemassa. Silloin katseet kääntyvät Venäjän maantieteellisiin realiteetteihin. Nykyinen Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin valtio joka rakentuu Neuvostoliiton raunioille.
Venäjän rajanaapurit lännestä itään lueteltuna ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia ja Pohjois-Korea. Listaa on syytä tarkastella lähemmin.
Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola kuuluvat Natoon. Valko-Venäjän vuosien 2020-2021 mielenosoitukset eivät vielä johtaneet vallankumoukseen, mutta maataan 30 vuotta yksinvaltiaan ottein johtaneen Aleksandr Lukašenkan seuraaja tuskin on samanlainen diktaattori kuin nykyinen hallitsija. Vaikka Valko-Venäjä on pinta-alaltaan vain kolmanneksen Puolaa pienempi, sotimiseen sillä ei ole tahtoa eikä resursseja. Loput Venäjän naapurimaat Kaspianmeren länsipuolella ovat puolestaan joko sodassa Venäjän kanssa tai sen miehityksen alaisina: Ukraina (sota vuodesta 2014), Georgia (osittain miehitetty vuodesta 1991, uusi sota vuonna 2008) sekä Azerbaidžan (osittain miehitetty vuodesta 1991).
Idästä katsottuna Venäjän ensimmäinen rajanaapuri on Pohjois-Korea. Se on taloudessaan kehitysmaan tasolle taantunut poliisivaltio, jonka varaan Venäjän on turha laskea. Seuraava rajanaapuri on köyhä ja Venäjästä riippuvainen Mongolia. Sieltä Venäjällä on saatavissa lähinnä marginaalista mainehyötyä, mutta ei juurikaan taloudellista, sotilaallista tai poliittista tukea. Jäljelle jäävät Kiina ja Kazakstan.
Kiinan ja Venäjän välit perustuvat niiden yhteisiin intresseihin: molemmille on hyötyä kaikesta, mikä horjuttaa länsimaita. Yleisen, myös Suojelupoliisin allekirjoittaman arvion mukaan Venäjä kuitenkin tarvitsee Kiinaa enemmän kuin Kiina Venäjää. Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, ettei Venäjästä ole Kiinalle muuta hyötyä kuin sen välinearvo Kiinan ja Yhdysvaltojen keskinäisessä kilpailussa: niin kauan kuin Venäjälle on tässä edes jotakin käyttöä, Kiinan kannattaa tukea sitä. Vaikka Kiina onkin julkisesti osoittanut ymmärrystä Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainassa, ei Venäjä ole sille enempää kuin vuosi vuodelta enemmän vasallivaltion asemaan valuva entinen suurvalta.
Venäjän rajanaapureista jäljelle jää vain Venäjän eteläpuolella sijaitseva Kazakstan. Venäjällä ja Kazakstanilla on yhteistä rajaa 7 644 kilometria, eli puolet enemmän kuin Venäjällä ja Kiinalla tai kolme kertaa enemmän kuin Venäjällä ja Natolla. Vaikka Venäjän suurimmat sotilaalliset haasteet ovatkin juuri nyt lännessä, ovat sen tulevat strategiset haasteet mahdollisesti etelässä.
Kazakstan on pinta-alaltaan kahdeksan Suomen kokoinen entinen neuvostotasavalta, joka ulottuu maantieteellisesti lännessä Itä-Euroopasta itään lähes Mongoliaan asti. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kazakstan kumarsi vuosikymmeniä Venäjälle, kunnes vuoden 2021 mielenosoituksissa 30 vuotta hallinnut Venäjä-mielinen presidentti Nursultan Nazarbajev joutui eroamaan laajojen mielenosoitusten jälkeen.
Uusi presidentti Kasym-Žomart Tokajev on selvästi toista maata kuin edeltäjänsä, ja on osoittanut sen varsinkin Venäjän aloitettua täyisimittaisen sodan Ukrainassa. Hän muun muassa ilmoitti Pietarissa pidetyssä tilaisuudessa Venäjän presidentti Vladimir Putinin läsnäollessa, ettei tunnusta Venäjän miehittämiä “kansantasavaltoja” Ukrainassa. Kazakstan on toistuvasti perunut perinteisen venäläisen voitonpäivän paraatin, vienyt humanitaarista apua Ukrainaan sekä takavarikoinut Venäjän valtion omistukset Baikonurin avaruuskeskuksen, joka suurelle yleisölle tuli tunnetuksi Juri Gagarinin tekemästä maailman ensimmäisestä miehitetystä avaruuslennosta.
Kyse ei ole pelkästään yhdestä presidentistä. Yhdeksän kymmenestä kazakstanilaisesta ovat tyytyväisiä presidentin toimintaan. Kazakstanin väestö on nuorta ja kasvussa (keski-ikä on hieman alle 30 vuotta) ja väestö kasvaa erityisesti kaupungeissa. Nuoria urbaaneja on siis paljon ja heitä on lähitulevaisuudessa vieläkin enemmän. Kun lännen asettamat talouspakotteet purevat ja Venäjän houkuttelevuus näiden nuorten urbaanien silmissä pienenee, kääntyvät kansalaisten katseet joko itään, länteen tai etelään. Samalla Venäjän maarajasta reilu kolmannes muuttuu jälleen rajaksi sellaisen valtion kanssa, joka ei halua Venäjän kanssa olla tekemisissä.
Venäjän rajanaapureiden ei voi siis sanoa tukevan Venäjän nykyistä johtoa tai sen harjoittamaa imperialistista politiikkaa. Nekin harvat jotka eivät sitä suoraan tuomitse käyttävät Venäjää lähinnä omien intressiensä ajamiseen – tai viimeisenä oljenkortenaan, kuten Valko-Venäjän Lukašenka.
Vuoden 2022 syyskuulta muistetaan, kuinka tukensa Venäjän toimille veti julkisesti ja lyhyessä ajassa Kiina, Intia, Turkki ja jopa Serbia. Aasialaisittain korkeintaan keskisuuren Kirgisian presidentti antoi Putinin odottaa itseään median edessä. Nykyisen Venäjän ainoat todelliset kumppanit ovatkin konkurssikypsiä diktatuureja Etelä-Amerikasta, sisällissotaa käyviä ja romahduksen partaalla olevia valtioita Lähi-idästä ja Afrikasta – tai Pohjois-Korea.
Venäjällä käyvät ystävät vähiin. Sota Ukrainassa loppuu ennemmin tai myöhemmin, samoin kuin loppuu Venäjän kyky ylläpitää talouttaan ja sotakuntoaan. Putinin Venäjän myötä tulee päätökseensä lisäksi Lukašenkan Valko-Venäjä. Pian myös Venäjän etelärajalla lakkaa viimeinenkin näennäinen neuvostotasavalta, ja Neuvostoliiton viimeisetkin rippeet jäävät historiaan – ja Venäjä yksin.
Riippumatta siitä mihin ja miltä suunnalta Venäjä lopulta kaatuu, Suomen ja suomalaisten etu on pitää huolta Euroopan turvallisuudesta. Vapaus, demokratia ja yhdenvertaisuus ovat arvoja, jotka kuuluvat kaikille Euroopan maille ja kansalaisille. Nämä ovat realiteetit, joiden pohjalta Suomenkin tulee varautua: yhtäältä tukemalla Ukrainaa, toisaalta pitämällä huolta omasta puolustuksestaan.
Jos jotain viisasta Stubb on lausunut, niin ”ei tarvitse olla sotatieteiden tohtori ymmärtääkseen..”.
Venäjä kokee niin Ukrainan kuin Valko-Venäjänkin omina alusmainaan – ja sitä groteskia todellisuutta vastaan nämä -ja Länsi- joutuvat kamppailemaan. Venäjän rajanaapureista ainoastaan Kiina on kykenevä ja myös haluava rajoittamaan Venäjää.
Mitä tulee Venäjää ’uhkaaviin’ maihin, niin Ukraina on se ihan ainoa. Yksikään muu naapuri ei halua eikä kykene uhkaamaan Venäjää. Paitsi jos Kiina lähtee liittämään ”historiallisia alueitaan.”
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen artikkeli, kiitos Jarno.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkälti saman suuntaisia näkemyksiä esitin artikkelissani Milloin Venäjä hajoaa.
”Maailmalla on kolme merkittävää ulkoista voimatekijää läntistä maailmaa vastaan. Venäjä, Kiina ja islamilaiset maat. Mutta jos länsi menettää otteensa maailmanvallasta ja Venäjän voimistuu, Venäjää siinä kannustaneet kumppanit pyrkivätkin varastamaan Venäjän kasvattamat hedelmät.
Kiina käyttää jo nyt Venäjää vipuvartena murtaakseen Yhdysvaltojen voiman. Kiina näkee itselleen edulliseksi saattohoitaa Venäjä pelkän raaka-aineen toimittajaksi ja palvelijaksi itselleen. Kiina pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa sekä Afrikassa Venäjän tappioksi ja tilaisuuden tullen Kiina tahtoo Siperiankin itselleen.
Iran ja Turkki tulevat varmasti olemaan kaksi merkittävintä islamilaista maata, joiden sotilaallinen ruokahalu tulee kasvamaan lännen vaikutusvallan ehtyessä. Mutta vaikka ne nyt toimivat yhteistyössä Venäjän kanssa, ne näkevät Venäjän ortodoksisena maana pohjimmiltaan vihollisena itselleen.
Joten mitä valjummaksi lännen varjo islamilaisten maiden yltä haihtuu, sitä röyhkeämmin ne alkavat etsiä tietä Venäjän tukistamiseen. Turkin Erdogan näkee ihania unia vanhasta Osmanien valtakunnasta ja Iran tahtoo enemmän Lähi-Itää itselleen.
Nyt kun Venäjän voimat ovat suunnattuna länteen, sen on pakko toimia Kiinan talutusnuorassa. Mutta mitä syvemmälle Venäjä ulottaa kätensä lännessä, sitä varmemmin se tulee menettämään otteensa Kaukasuksesta ja Lähi-Idästä Turkille ja Iranille.
Silloin Venäjä joutuu tavallaan lännen saappaisiin. Venäjällä onkin itsellään kolme voimaa vastassa. Länsi, Kiina ja islamilaiset maat. Nämä yhdessä tulevat johtamaan siihen että säilyttääkseen olemassaolonsa, Venäjä voi joutua sotaan Iranin tai Turkin islamilaisia liittoumia vastaan. Ja tätä painetta monesta suunnasta Venäjän koheesio ei tule kestämään.”
Ilmoita asiaton viesti
”… Venäjän ainoat todelliset kumppanit ovatkin konkurssikypsiä diktatuureja…”
– Entä euronakertajien yhteisö (Slovakia yms.) orbanisoituneen Unkarin johdolla? Kai silläkin jonkinlainen paino on, vai tarkastellaanko asiaa vain sotilaallisen voiman kannalta?
https://th.bing.com/th/id/OIP._ca4S96vrxaUnrwvlsi-4QHaEK?rs=1&pid=ImgDetMain
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan sota nähdään kohtalaisen laajasti nykyisin Venäjän putinistisen historiapolitiikan osana: Venäjän prinsipaalisena pyrkimyksenä takaisin suurvalta-asemaan ja sen mukaiseen kompaktiin entisen ajan etupiiri- ja sateliittipolitiikkaan. Ikuiseen laajenemisen teemaan.
Venäjä ei tule nykyisen päällikön alaisuudessa koskaan tinkimään tästä prioriteetistaan, ja mahdollista on, ettei myöskään hänen väistyttyäänkään – niin tiukkaan solmuun homma on ajettu, eikä VVP:n seuraaja, kuka hän ikinä onkaan, ei voi alkaa purkamaan tätä laajaa viritystä, vaan hänen on väistämättä pakko keskittyä oman valta-asemansa vakautamiseen ja betonointiin. Ulkoisen uhan ylläpito on predestinoidusti väistämätöntä.
Tämä ”komea” tavoite tosiaan tuskin murtuu ulkoisten voimien toimesta, koska venäläinen resilienssi ja ”piiritetyn linnoituksen” tuottama koheesio.
Niinpä näenkin nykyisin, että todennäköisimmin muutos tulee otsikon mukaisesti ”yllättävältä suunnalta”, siis sisältä.
Sisäistä muutosta tässä on kuin kuuta nousevaa odotettu 31 kuukautta, mutta turhaan.
Siksi se, kun se tulee, onkin jälleen odottamaton, siis yllättävä.
Ilmoita asiaton viesti
Putin on nostanut enemmän retoriikkaa koskien ”ydinsotaa” kuten eräät tälläkin alustalla.
Kun ”koulukiusaaja” saa turpiinsa se uhkailee isällä ja äidillä …rehtoria.
Näkisin että Venäjän pelikortit on pelattu.
Nyt se Churchillin toisen maailmansodan lause ”tapettiin väärä sika” pitää saattaa loppuun…katsokaa tämä lännen vikaliike historiasta…🤔
Ilmoita asiaton viesti
Churchill viittassi ’ väärä sika ’ – kommentissaan totalirismin uhkaan ” rautaesirippu”-puheessaan vuonna 1946
Hän varoitti myös NL n n ja Lännen jännitteiden kasvusta ja totesi, että Eurooppaan oli syntynyt kahtia jako. Oli muuten herra aivan oikeassa.
Churchillin näkemykset sodan jälkeisestä Euroopasta painottivat eurooppalaisen yhteistyön ja kollektiivisen turvallisuuden merkitystä.
Mm ssa EU n perustamiseen Churchillin puhe on käsittääkseni vaikuttanut.
Ilmoita asiaton viesti
ChatGPT nyt kertoo sen mitä yleisesti hyväksytyillä verkkosivuilla kirjoitetaan. Hienosti se kyllä osaa hakea relevantit asiat mutta totuutta ei sekään välttämättä tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Tekoäly osaa nykyään tehdä keskimääräisen yleistyksen tähän asti julkaistuista kirjoituksista.
Ei vastaa viisaan ja luovan ihmisen omaa pohdintaa
Ilmoita asiaton viesti
ChatGPT kertoo omiaan.
”Väärä sika” -keskustelua tosipohjalta ja Churchill Project -primäärilähteiden äärellä on juuri tänään käyty täällä: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/winston-churchill-ei-koskaan-sanonut-taisimme-teurastaa-vaaran-sian/
Brittiläisen kattavaan primääriaineistoon perustuva skannatun Churchill-aineiston pohjalta tehdyt ajot osoittavat, ettei Churchill tuota nimiinsä pantua lausetta koskaan esittänyt!
Tulos on Churchill-tutkimuksen pitkäkäisyys ja intensiteetti huomioiden luotettava ja lopullinen.
Sinänsä mielenkiintoinen ja tavallaan paradoksinen on kuitenkin se yleisesti tiedossa oleva seikka, että Churchillin ajattelu ja politiikka viimeistään talvesta 1945 lähtien mitä selkeimmin ja kiistattomammin oli Saksa versus Neuvostoliitto -suhteen nähden tuon sitaatin mukainen.
Hänen mielestään länsiliittoutuneet tukivat väärää sikaa ja auttoivat sen voittoon, siis Neuvostoliiton.
Jo tuolloin oli nähty neuvostoliittolainen brutaalius ja häikäilemätön pyrkimys maailman hegemoniksi:
Churchill tosiaan pelkäsi jo alkuvuodesta 1945, attä NL ei asetu aloilleen, aselepolinjalle ja myöhemmin vetäydy omille 1939 rajoilleen, vaan yhdysvaltalaisten joukkojen kotiuttamisen jälkeen ja eurooppalaisen demobilisaation jälkeen käy uuteen sotaan, etenee Atlantin rannoille, ja mm. brittiläisen sotaväsymyksen sekä siviilielämän kaipuun seurauksena helpostikin valtaa jopa Brittein saaret, tai ainakin lyö sen henkihieveriin.
Tämä churchillin kauhunäky toteutuessaan olisi Euroopan loppu.
Ks. lähemmin tuo linkkaamani blogi perusteluineen.
Ilmoita asiaton viesti
”Todella paksua tuo hevonpaska brittien ainutlaatuisesta sotaväsymyksestä.”
>En tiedä ”ainutlaatuisesta” sotaväsymyksestä, mutta ymmärrän sotaa 1940-1945, siis kuuden vuoden aikana, käyneen Britannian (jos kohta minkä muunkin kansakunnan, ja jo lyhyemmälläkin ajalla) sotaväsymyksestä. Sotaväsymys ilmeni tässä tapauksessa Britanniassa selkeänä kollektiivisena suuntautumisena rauhaan ja tulevaisuuteen heti kun Berliini oli antautunut. Kommentti liittyi Churchillin kieltämättä melko sotaintoiseen moodiin pyrkiä jatkamaan suursotaa Euroopassa passittamalla Stalinin jouko ”takaisin oman 1939 rajansa taakse”. Selkeästi tämä ”sotaväsymsy” ilmeni siinä, että seuraavissa nopeasti käydyissä vaaleissa maansa pelastaja-Churchill hävisi vaalit ja joutui eroamaan. Toki siinä oli muutakin, WSC:n persoona ja toimintatavat, elämäntavatkin: hän oli parempi sodassa kuin rauhassa.
Muuten kiitän kommentistasi, se avasi oivallisesti ”väärä sika” -sitaatin taustoja.
Ongelma (jos se nyt on ongelma lainkaan) on siinä, että kun alamme tutkia sitä, sanoiko WSC koskaan ”väärä sika” -sitaattia, ja jos niin milloin ja missä yhteydessä, niin – aivan kuten hyvin totesit – lähteistö sekoittuu kronologian ja tilanteiden suhteen.
Viittaan siihen mitä edellä jo kokoavasti tämän blogin aiempien kommentien pohjalta totesin: Churchill ajatteli ja toimi varsin tarkasti tämän hänen nimiinsä liitetyn sitaatin mukaisesti, joten mennään jo semantiikan puolelle, sanoiko hän sen ulos vai syntyikö se tuon samanlaisuuden pohjalta.
Eli: Ellei Churchill itse sanonut mainittua sitaattia, hänen toimintansa synnytti sen.
Ja: Ellei Churchillin sitaattia olisi ollut olemassa, se olisi pitänyt keksiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Venäjällä käyvät ystävät vähiin. Sota Ukrainassa loppuu ennemmin tai myöhemmin, samoin kuin loppuu Venäjän kyky ylläpitää talouttaan ja sotakuntoaan.”
Toivossa on hyvä elää…Mutta. Jäitä hattuun.
(UTT 25.9.2024) VENÄJÄ/BRICS – Globaalin etelän maat ottavat johtavan roolin maailmassa, Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi keskiviikkona 25.9. valtioneuvoston puheenjohtajiston kokouksen avajaisissa.
”Maailmankauppa ja koko maailmantalous ovat tällä hetkellä aktiivisessa murroksessa. Puhumme siitä usein, ja kaikki tietävät ja ymmärtävät sen erittäin hyvin. Luodaan uusi suhteiden järjestelmä, jossa niin sanotun globaalin etelän maat ottavat johtavan roolin – nämä ovat dynaamisesti kasvavia maita, jotka osallistuvat lupaaviin integraatioyhdistyksiin, kuten BRICS-maihin ”, presidentti Putin sanoi.
Putin totesi myös, että BRICS-maiden osuus maailmantaloudesta on ylittänyt G7-maiden osuuden. ”BRICS-maiden osuus maailmantaloudesta on jo nyt suurempi kuin G7-maiden osuus ja se jatkaa kasvuaan”, Putin totesi.
(UTT 24.9.2024) VENÄJÄ – Venäjän bruttokansantuote (BKT)kasvoi 4,4 prosenttia tämän vuoden heinäkuun loppuun mennessä. Kasvu on yli kaksi kertaa enemmän kuin samana aikana viime vuonna, pääministeri Mihail Mišustin sanoi tiistaina 24.9. hallituksen kokouksessa.
”Talouskehitysministeriön alustavan arvion mukaan BKT kasvoi 4,4 % tämän vuoden seitsemässä kuukaudessa, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna”, pääministeri Mišustin sanoi.
Positiivinen kehitys saavutettiin eri sektorien haarojen ansiosta Mishustin totesi. ”Reaalisektorin haarat olivat tärkeimmät ajurit, kuten teollisuus, missä tuotanto kasvoi 8,6 % seitsemässä kuukaudessa”.
”Pääomasijoitusten kasvu lähestyi 11 prosenttia vuoden ensimmäisellä puoliskolla”, pääministeri Mišustin sanoi ja lisäsi, että ”työttömyysaste on pudonnut kaikkien aikojen alimmalle tasolle. Se oli vain 2,4 prosenttia kesäkuussa”.
Ilmoita asiaton viesti
Sotateollisuus, johon valtio pumppaa sen minkä saattaa. Se on näennäistä työllisyyden kasvua, tuotannon kasvua ja BKT:n kasvua. Se ei kuitenkaan tuo mitään lisäarvoa, vaan sananmukaisesti tuotokset haihtuvat savuna ilmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää analyysia.
Olen aiemmin kirjoittanut että Ukrainan ja Kazakstanin välille pitäisi sotia muutaman kymmenen kilometrin levyinen Venäjän Mustastamerestä erottava käytävä.
Se panisi Turkkiin säpinää haluta lisää Mustanmeren rannikkoa ja avaisi myös Ukrainalle mahdollisuuden samaan. Ja samantien aukeaisi Kazakstanillekin yhteys Ukrainan kautta Eurooppaan.
Se olisi merkittävä geoturvallisuus ja -talouspoliittinen muutos.
Ilmoita asiaton viesti
Todennäköisesti kärvistellään vielä hyvän aikaa. Putin on onnistunut tekemään itsensä korvaamattomaksi sidokseksi sikäläisten keskinäisesti taistelevien eri intressiryhmien välille tavalla, jossa hän hallitsee niiden keskinäistä kauhun tasapainoa ja tavittaessa pystyy poistamaan pelistä muiden avulla yhden tai parikin silmille hyppivää tahoa aina kertaluontoisesti. Jos riittävän moni intressiryhmistä ei yksituumaisesti lähde poistamaan Putinia, niin joudutaan odottamaan ns. luonnollista poistumista. Kun Putin poistuu luonnollisesti tai pakotettuna, alkaa rytinä, kun intressiryhmät yrittävät hamuta vallan itselleen. Putinille ei näyttäisi olevan korvaajaa, joka voisi hallita sisäistä voimatasapainoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole odotettavissa, että hänen seuraajansa olisi yhtään häntä viisaampi saati rauhantahtoisempi.
Ilmoita asiaton viesti
Sepä tässä on, kun (ainakaan vahvaa) seuraajaa ei (näytä) ole(van). Mitä Putinin jälkeen tapahtuu, on ihan auki.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän mahdollinen hajoaminen ei auta Ukrainaa nykyisessä tilanteessa. Tuskin ukrainalaisetkaan ovat valmiit alistumaan Venäjän alistamaksi tynkävaltioksi siinä toivossa, että sitten joskus vapaus kohtaa.
Ukrainan tilanne näyttää huonolta. Venäjä puskee eteenpäin, vaikka hinta on kova. Länsimaiden usko Ukrainan voittoon hiipuu, ja sitä kautta sen valmius auttaa Ukrainaa. Bidenkin on – Stubbin tapaan – alkanut puhua tästä tulemasta Ukrainan voittona.
Eli jos mitään ei tehdä, edessä on Venäjän, Iranin ja Pohjois-Korean riemuvoitto. Ja Kiina myhäilee itselleen taustalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän tuo Ukrainan voitto hiipuukin.
Zelenskyi kävi muutama päivä sitten USA:ssa esittelemässä voitonsuunnitelmaansa, nyttemmin se onkin muuttunut rauhansuunnitelmaksi, luin juuri aamu-uutisista.
Ilmoita asiaton viesti
Voitonsuunnitelman konnotaationa voidaan pitää tavoitetta, johon tähdätään.
Rauhansuunnitelmassa peräksiantamattomuudesta luovutaan.
Jälkimmäisessä tarjotaan vaihtoehtoja, joista neuvotteluja on mahdollista käydä.
.
Ilmoita asiaton viesti
Näitä voiton-rauhan -hypoteeseja on nyt ilmassa runsaasti.
Lopulta kukaan ei tiedä, miten tilanne ratkeaa.
Kuuntelin aamulla Venäjän pitkäaikaisen, nyt ex-kirjeenvaihtaja Arja Paanansen mietteitä, mitä tapahtuu, jos Venäjä voittaa.
Skenaario ei ollut ilahduttava.
Uusien ja entisten alueiden valloitus pääsee jälleen käyntiin.
Suomen tulevaisuutta saattaisi varjostaa uudelleen ’suuren ja mahtavan’ alisteisuus.
Sitten jääkin kysymys – mikä rooli on Natolla?
Eli, lännen taistelu Venäjää vastaan Ukrainan auttamisessa, ei saa päättyä Venäjän voittoon!
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset katsovat maailmaa omien pelkojensa kautta. Tuo kaikki on perusteltua kyllä myönnän ajatellen Suomen kansan lähihistoriaa. Mutta kuitenkin, en haluaisi suomalaiset joutuisivat taas joutuisivat tilanteeseen
200 000 000/ 3 000 000 sodassa. Sodat ja niiden seuraukset olivat niin kuluttavia henkisesti ja fyysisesti, ettei näistä menetyksistä ole vieläkään täysin selvitty, siksi katsoisin että Suomi maana voisi pitää matalanpaa profiilia. Ilmeisesti meillä ei ole halua ja voimavaroja esittää omien luovutettujen alueittemme takaisin vaatimiselle. Miksi siis vaadimme Ukrainaa jatkamaan sotaansa, vaikka tiedämme, että se ei ole Ukrainan kansan edun mukaista. Heidän menetyksensä ovat jo tällä hetkellä liian suuret: miljoonia pakolaisia ulkomailla, ehkä satoja tuhansia kaatuneina ja invalidisoituina, maan infastruktuuri tuhottuna, maan hallinto sekavuuden tilassa.
Sodan alkaessa katsottiin, että venäläiset pelästyvät ja jättävät sotimisen sikseen, oligarkit nousevat kapinaan, jos eivät saa länsimäisiä merkkivaatteita ja rolexkelloja. Kun näin ei käynyt erilaisia taloudellisia painostuskeinoja Venäjää vastaan on lisätty (mahtaako Kaja Kallaksen aviomies jatkaa kannattavaa kauppaansa Venäjällä edelleen?).
Suoranainen avunanto Ukrainainalle sotatoimiin jatkuu, mutta USA:n äsken myöntämä 300-400 dollarin aseapu ei pitkälle riitä, kun tavallisenkin tykin ammuksen hinta on 10 000 dollarin tietämillä, ohjukset vielä kalliimpia.
Kaukana siitä,että olisin mielissäni sodasta, haluaisin rauhaa ja sitä saisimme pitää tämän tynkä-Suomemme. Ärsytettynä Venäjä voi edelleen näyttää voimansa ja maantieteelle emme mitään voi.
Venäjän keisarikunnassa palveli aikoinaan 100-200 suomalaista kenraaleina ja noin 15 000 suomalaista eri ammateissa Pietarissa. Pietarin tiedeakatemia jakoi avokätisesti tutkimusapurahoja suomalaisille mm. suomensukuisten kansojen tutkimuksiin Venäjällä. Venäjän vallan aikana rakennettiin koko Helsingin nykyinen historiallinen keskusta ( yliopisto, hallituksen rakennukset, tuomiokirkko, kirjastotalo, ulkoministeriön rakennukset). Venäjä on vanha kulttuurivaikuttaja, nyt halutaan kieltää koko maan pyrkimykset ja arvot. Jonkinlaista tasapainoa näissä arvojen sokkeloissa olisi hyvä löytää ja todellista rauhantahtoa edistää.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä on tehnyt naapureistaan vihollisia. Huonosti sille käy.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen kirjoitus! Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Kremlin & Putinin uhoon ydinaseista on hyvä suhtautua rauhallisesti.
Pelon ilmapiiriä levittämällä, Putin onnistuu vain siihen saakka, kun aika on ajanut uhkailujensa ohi.
Se aika on jo läsnä.
Ilmoita asiaton viesti
Lännen leikki tulella on kansojen kannalta vaarallista peliä. Yhdysvaltojen johtaman lännen sodat Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa, Libyassa ja Jemenissä ovat raunioittaneet em. maat. Onko nyt Ukrainan vuoro?
(UTT 26.9.2024) VENÄJÄ – Venäjän presidentin Vladimir Putinin keskiviikkona 25.9. antamat lausunnot Venäjän ydinasedoktriinista lähettävät vahvan viestin lännelle, presidentinhallinnon tiedottaja Dmitri Peskov sanoi.
”Tätä pitäisi pitää vahvana ja varmana viestinä”, tiedottaja Peskov sanoi toimittajille, kun häneltä kysyttiin, voivatko presidentti Putinin keskiviikkona ilmoittamat muutokset Venäjän ydinasedoktriiniin olla viesti lännelle.
”Tämä on viesti, joka varoittaa länsimaita seurauksista, jos ne osallistuvat hyökkäykseen maatamme vastaan eri keinoin, ei välttämättä ydinaseilla”, Peskov jatkoi.
Ilmoita asiaton viesti
Erilaisia tavoitelauselmia voi esittää, ja on esitettykin ihan riittämiin.
Nyt alkaa näyttää entistä selvemmin, että läntisessä johdossa nähdään, miten hiekka tiimalasissa valuu, ja tuee kiire saavuttaa jokin tässä hetkessä saavutettavissa oleva vähäinenkin asetelmien parannus, vähäinen menestys, ja pyrkiä sen myötä lukitsemaan jollain tempulla, ei rauhansopoimuksella, vaan lievemmällä, saavutettavammalla, menettelyllä, vaikkapa sitten tuolla syvsti inhotulla ”jäädytetty konflikti” -menetteluyllä Ukrainan kannalta pessimistis-realistiset ehdot täyttävä sopimus,
jonka Venäjä tietenkin jo nykyvoimasuhteiden mukaan julistaa hienoksi voitoksi, ja josta se sitten ajan mittaan pyrkii Ukrainan laskeuduttua eräänlaiseen rauhaan ja jälleenrakennuksen tilaan, rupeaa näykkimään lisävoittoja.
Enemmän tai vähemmän pannukakku kaiken kohotetun taistelutunnelman ja ”ainoan mahdollisen lopputuloksen” asetelmista lässähtäneeseen krapula-mielialaan ja ”turhaanko taistelimme” -depressioon.
Miten Ukarina kestää sen luoman tulevaisuuskuvan? Kansakuntaa rokotettiin rajusti, alueita meni, paljon henkiä meni, taloja romahti, raajarikkoja ja rajojen ulkopuolelle painuneita…
Mutta ottaen huomioon vallitsevan trendin sotakentillä, Trumpin paluun luoman varjon ynnä muut tunnetut uhkat, mukaanlukien Ukrainan kansan sotaväsymyksen, vaipumisen alennetun horisontin psykoosiin:
Parempi rauha minkälainen tahansa, kuin tämän kauhean ja mielettömän sodan jatkaminen.
Näinkö se sitten meneekin?
Ilmoita asiaton viesti
Päivittäin näkee lausuntoja siitä, kuinka Ukrainaa tulee tukea, jotta Venäjä ei saa haluamaansa. Näkee myös Eurooppalaisten maiden joukossa, niitä jotka eivät ole valmiita panostamaan siihen tukeen jatkossa samalla tavalla. Kysymyshän on Euroopassa paljolti siitä, kuinka taantuvassa taloudellisessa tilanteessa, voidaan tukea jatkuvasti.
Vain me, jotka satumme olemaan tämän ison ja mahtavan naapureita, jatkamme sitä tukea.
Ja tämä on paljolti sitä ehkä aivan oikeutettua pelkoa, mahdollisesta Venäjän jatko suunnitelmista jos, Ukraina luovuttaa. Hivuttaudummeko eurooppalaisina kansakuntina taloudellisesti jatkuvalla tukemisella sellaisiksi, mikä ei näytä tuovan sellaista ratkaisua, mikä lopettaisi sodan – jotka eivät pysty kansainvälisesti kilpailemaan Kiinan ja nousevien talousvaltioiden kanssa.
Sota vie kiistämättä jokaiselta valtiolta, jotka siihen tavalla tai toisella osallistuvat, tarkoitan myös tukemisella, varoja joille ennen tätä typeryyttä, jota kutsuttiin erityisoperaatioksi alulle panija maassa, olisi paljon muutakin käyttöä.
Otetaan tähän vanhoja tietoja myös Yhdysvalloista.
” Muita terrorismin vastaiseen sotaan suoraan liittyviä menoja ovat lisäykset Pentagonin ”perusbudjettiin”, noin 900 miljardia dollaria vuoteen 2022 mennessä. Ja vaikka Yhdysvallat maksoi menneistä sodista nostamalla veroja ja myymällä sotaobligaatioita, nykyiset sodat on maksettu lähes kokonaan lainarahalla, josta on maksettava korkoa. Vuoteen 2022 mennessä Yhdysvaltain hallitus on velkaa yli 1 biljoonaa dollaria korkoa näistä sodista. Vuoteen 2022 mennessä Yhdysvaltain hallitus on velkaa yli 1 biljoonaa dollaria korkoa näistä sodista. Vaikka sotamenot lakkaisivat välittömästi, niin että merentakaisten varautumisoperaatioiden ja Pentagonin perusbudjetin kulut laskisivat nollaan, korkomenot kertyisivät edelleen ja saavuttaisivat vähintään useita biljoonia dollareita seuraavien vuosikymmenten aikana.”
Kuinka näiden sotamenojen hankinta tapahtuu nykyisessä tilanteessa Yhdysvalloissa. Republikaaneissa on näkyvissä selvää hermostumisen merkkejä tästä tukemisesta. Sotateollisuus on varmasti voimissaan, mitä sitä se ei ole Euroopassa. Ei kyllä ole myöskään tässä pahaisessa Venäjän maassa, mutta se pystyy hankkimaan sitä sodassa käytettävää materiaalia, sitä tukevilta valtioilta ja niitähän vielä riittää.
Ilmeisesti sota jatkuu kunnes herra Putin poistuu elämän työnsä tehneenä keskuudestamme.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus Jarno Limnell!
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen kirjoitus politiikan asiantuntijalta ja kirjoitus kannattaa lukea tarkkaan. Venäjä on kuitenkin aina suurvalta Suomen osalta. Lisäksi Venäjä painottuu tänne meille päin enemmän kuin jonnekin Aasian raukoille rajoille, joilla lienevät vain ani harvat venäläiset koskaan edes käyneetkään.
Valta Venäjällä on monia kertoja muuttunut, mutta Venäjä ja sen perusolemus on aina säilynyt. Tämä tulee tietää ja tiedostaa ja erityisesti Suomessa. Kiitän Jarnoa hyvästä ja laaja-alaisesta kirjoituksesta. Mutta vaikka valta Venäjällä vaihtuukin, Venäjä itse aina pysyy Venäjänä.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen totuutta kuvaava artikkeli!
Ilmoita asiaton viesti