Venäjän viimeinen jokerikortti voi olla ydinasettakin vaarallisempi

Viime viikkoina huolena on ollut sodan eskaloituminen myös Ukrainan ulkopuolelle, syvemmälle Eurooppaan. Putin on kuitenkin nyt niin epätoivoisessa tilanteessa, että valitettavasti tämä ei ole edes kaikkein pahin skenaario.

Monella mittarilla tarkasteltuna Eurooppa on nyt samassa tilanteessa kuin 80 vuotta sitten: taistelut ovat laajimmillaan sitten toisen maailmansodan ja Venäjä kärsii nyt suurimpia tappioita sitten operaatio Barbarossan.

Moni asia on kuitenkin muuttunut. Hybridisodankäynnin keinovalikoima on laajentunut muun muassa kyberiin, avaruuteen – sekä ilmastonmuutokseen.

Putin osoitti Nord Stream -kaasuputkiston räjäytyksellä, että Venäjä piittaa ympäristönsuojelusta ja ilmastonmuutoksesta tasan yhtä paljon kuin ihmisoikeuksista, naapurivaltioidensa suvereniteetista tai kansainvälisestä sopimuspohjaisesta järjestelmästä. Juuri tämä tekee nykyisestä Venäjästä niin vaarallisen.

Venäläisen perinteen ja mukaisesti hybridioperaatioilla pyritään ennen kaikkea hämmentämään, luomaan eripuraa ja epävakauttamaan läntisiä yhteiskuntia. Ne ovat osa harhautusta, maskirovkaa.

Ympäristöase on tähän tarkoitukseen täydellinen: sen voi jättää valumaan keskelle yhteistä leikkipuistoa niin, että sen aiheuttama myrkky lopulta kantautuu kaikkien koteihin. Avaruudessa, kansainvälisillä vesillä tai muulla “ei-kenenkään-maalla” voi suorittaa operaatioita, joilla on vaikutusta joko yksittäisten maiden tai pahimmillaan koko maapallon ympäristön tilaan.

Isku ilmastoa vastaan on potentiaalisesti jopa vaarallisempi kuin yksittäisen ydinaseen laukaisu. Ydinräjähdys on kaikessa kammottavuudessaan paikallinen, siinä missä ympäristökatastrofi voi vaikuttaa koko maailman elinkelpoisuuteen. Jos esimerkiksi vesi loppuu tai siitä tulee juomakelvotonta, tappaa se pahimmillaan tuhat kertaa enemmän ihmisiä kuin elokuun 1945 pommitukset Hiroshimassa ja Nagasakissa yhteensä.

Ympäristöaseen käyttäminen olisi täysin Putinin pelikirjan mukaista. Se olisi kiistettävissä, pakottaisi muut valtiot reagoimaan Venäjän aloitteeseen ja syventäisi ideologisia jakolinjoja demokraattisten valtioiden välillä ja sisällä. Kaiken lisäksi Putinilla on kädessään vain huonoja kortteja – hänen suurin huolensa tuskin on joutua oikeuteen ympäristörikoksesta.

Nord Stream -putkiston hybridi-isku saattoi olla vain Putinin ensimmäinen ympäristöisku monien vastaavien sarjassa. Tai sitten se oli ennakkovaroitus isomman iskun mahdollisuudesta. Kummin vain: se oli viesti lännelle.

Lännen on syytä vastata viestiin. Ja tuo viesti on yksiselitteinen: Ympäristöpolitiikasta on tullut turvallisuuspolitiikkaa.

Länsimaiden on pikimmiten varmistettava ympäristörikosten kansainvälisen tason seuranta ja ennakointi. Yksinkertaisuudessaan kyse on valmiudesta torjua laajoja, tarkoituksella aiheutettuja ympäristökatastrofeja. Tämä on syytä myös viestiä Venäjälle, samoin kuin lännen yhteinen, ääneenlausuttu pelote: jos Venäjä hyökkää maapalloa vastaan, maapallo antaa länsimaiden avustuksella takaisin.

Ympäristöpolitiikka – samoin kuin lähes kaikki politiikka ja ylipäätään normaalin elämän osa-alueet – on muutamassa vuodessa linkittynyt mitä suurimmissa määrin turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Huoleni kuuluu nyt, onko tämä kulttuurinen muutos otettu vielä riittävän vakavasti?

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (Kok.) Espoossa ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu