Viisi asiaa, joita kannattaa Naton huippukokouksessa seurata

Huomenna alkavasta Naton huippukokouksesta Madridissa on mahdollisuus tulla historiallinen – ja sen mukaisia historiallisia päätöksiä on syytä ennakoida, sillä ne koskettavat läheisesti myös tulevaa Nato-maa Suomea. Huomio huippukokouksessa kannattaa kiinnittää etenkin viiteen asiaan:

1. Naton uusi strateginen suunta. Huippukokouksessa hyväksytään Naton uusi strateginen konsepti, mikä on Naton tärkein asiakirja ja joka ohjaa Naton poliittista ja sotilaallista kehitystä. Keskeisintä on Naton yhteinen toimintalinja, pelote ja puolustus. Viimeksi puolustusliiton strateginen konsepti päivitettiin Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2010, jolloin maailma näytti kovin erilaiselta kuin nyt.

Strateginen konsepti tulee käsittelemään erilaisia uhkia laaja-alaisesti; esimerkiksi Kiinaa, teknologian kehitystä, kyberuhkia, ja ilmastonmuutoksen turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Päähuomio on kuitenkin Venäjässä. Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan on muuttanut peruuttamattomasti Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin. Nato palaa juurilleen eli korostuneesti luomaan pelotetta ja puolustamaan läntistä arvoyhteisöä idän uhkaa vastaan. Ero on oleellinen aiempaan kylmän sodan jälkeiseen kansainväliseen kriisinhallintaan keskittyneeseen liittoumaan.

Tärkeä keskustelunaihe on Naton itäinen alue (etenkin Baltia ja Puola) – sen sotilaallisen varautumisen sekä läsnäolon vahvistaminen. Tämä on Naton uskottavuudelle kriittinen asia, ja varmasti edellyttää myös Naton eurooppalaisilta jäsenmailta nykyistä vahvempaa panostusta. Oleellista on, miten uuden konseptin mukainen muutos tehdään mahdollisimman yhtenäisesti jäsenmaiden kesken ja millaisia todellisia sotilaallisia valmiuksia Nato kykenee luomaan. Uusi konsepti on vahva viesti sekä Naton jäsenmaille että puolustusliiton ulkopuolelle. Tavoitteena on sotilaallisesti ja poliittisesti vahvempi Nato.

2. Suomi, Ruotsi ja Naton avoimien ovien politiikka. Naton jäsenmaista 29 haluaa Suomen ja Ruotsin nopeasti jäseniksi – ja yksi vastustaa. Vaikka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet eivät ole kokouksen virallisella agendalla, ovat ne varmasti keskusteluiden ja mediahuomion yhtenä keskipisteenä. Kannaltamme on syytä huomioida, että olemme Natolle hyvin yhteensopiva, mieluisa ja puolustusliittoa vahvistava jäsenmaa. Suomen ja Ruotsin jäsenyys on vain ajan kysymys, mutta nykyhetkessä Turkki jarruttaa jäsenyysneuvotteluja.

Tilanne on kiusallinen Natolle tilanteessa, jossa puolustusliiton etuna on esiintyä ja toimia mahdollisimman yhtenäisenä, ja korostaakseen avoimien ovien politiikkaa uusille jäsenmaille. Naton intressinä on, että jäsenyysprosessi edistyisi mahdollisimman jouhevasti. Suomen ja Ruotsin jäsenyydellä on merkittävä positiivinen vaikutus puolustusliittoon kokonaisuudessaan. Paine Turkkia kohtaan kohoaa kuin kesähelteet, mutta Erdoğan-show saanee huippukokouksessa paljon huomiota.

3. Venäjä. Madridin huippukokouksen Venäjä-linjaukset ovat yksi ehdottomasti mielenkiintoisin asia. Venäjä on haastanut länttä 15 vuotta – Georgian sota, Krim, laajamittainen hyökkäys Ukrainaan ja hybridivaikuttaminen Eurooppaan. Viimeisetkin sinisilmäisyyden ja hyväuskoisuuden rippeet ovat nyt (toivottavasti) karisseet, ja ymmärrys siitä, että Venäjää ei voi pysäyttää myönnytyksillä, neuvotteluilla tai taivuttelulla. Venäjälle ne ovat merkkejä heikkoudesta, rohkaisten Venäjää yhä aggressiiviseen toimintaan.

Putinin puheet itsensä vertaamisesta Pietari Suureen ja julistuksia päättäväisyydestä ottaa takaisin Venäjän valtakunnan aiemmin miehittävät maat on Natossa otettava vakavasti. Naton on oltava aiempaa valmiimpi puolustamaan Venäjän halveksimaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä – suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden periaatteita.

Olemme historiallisessa käännekohdassa, jossa Naton on oltava puheissaan ja toimissaan vähintään yhtä päättäväinen kuin Venäjä. Madridissa näin on mahdollisuus tapahtua – ja toivottavasti tapahtuu. Hyväuskoisuuden aika on ohi.

4. Ukraina. Presidentti Zelensky puhuu huippukokouksen alussa ja viesti lienee selvä – Ukrainassa käydään sotaa koko Euroopan puolesta ja Ukraina tarvitsee enemmän Naton tukea. Naton ja koko läntisen maailman onkin Ukrainan tukemisessa pystyttävä parempaan. Ukrainan on voitettava. Erityisesti raskasta aseistusta on Ukrainaan kyettävä toimittamaan nopeasti.

Ukrainan sodan lopputulos vaikuttaa merkittävästi siihen millaisessa turvallisuusympäristössä lapsemme tulevat elämään. Arvoja ei puolusteta vain sanoilla, vaan nimenomaan konkreettisella tuella ja teoilla. Sitä Ukraina odottaa ja tarvitsee. Naton Ukrainaa koskevat linjaukset voivat tässä mielessä osoittautua historialliseksi, hyvällä tavalla.

Venäjällä huippukokouksen linjauksia Ukrainan suhteen seurataan varmasti hyvin tarkasti. On otettava huomioon, että sota Ukrainassa voi kestää vuosia, mutta taisteluväsymykseen ei yksinkertaisesti ole varaa – Ukrainaa tukevassa läntisessä maailmassa. Ukrainan asia on Naton.

5. Nato-maiden yhtenäisyys, Globaali Nato ja Euroopan vastuullisuus. Yksi keskeinen seurattava asia on Nato-maiden todellinen yhtenäisyys, jossa puolustusliitto parhaimmillaan näyttäytyy niin juhlapuheissa kuin käytännön toimissa ”yhteen hiileen puhaltavana”. Keskeisiksi yhtenäisyyden koetinkiviksi muodostuu yhteisen ymmärryksen ilmaiseminen Venäjän sotilaalliseen uhkaan, Ukrainan tukemiseen sekä strategisen konseptin toimeenpanoon. On selvää, että jäsenmaiden erilaisia näkemyksiä joudutaan yhteensovittamaan, mutta päättäväinen ja yhtenäinen Nato on hyvin toivottava huippukokouksen lopputulos.

Ensimmäistä kertaa Naton huippukokoukseen kumppanimaina osallistuvat Australia, Uusi-Seelanti, Japani ja Etelä-Korea. Tämä on selkeä viesti (etenkin Kiinan suuntaan) ajatuksesta ”Globaalista Natosta”, joka rakentuu kumppanuuksille ja yhteistyölle myös euroatlanttisen alueen ulkopuolelle.

Natossa on jo pitkään puhuttu eurooppalaisten jäsenmaiden sotilaallisista valmiuksista ja puolustusbudjeteista verrattuna Yhdysvaltoihin. Muistissa on myös Trumpin muutaman vuoden takaiset uhkaukset Yhdysvaltojen eroamisesta Natosta. Yhdysvaltojen merkitys tulee jatkossakin olevaan Natolle hyvin merkittävä, mutta Ukrainan sota on saanut myös eurooppalaiset jäsenmaat uudelleenarvioimaan niin sotilaallisia valmiuksiin kuin puolustusbudjettejaan.

Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä ”Eurooppalainen Nato” vahvistuu entisestään. Saksa puolestaan teki hiljattain historiallisen päätöksen lähes kaksinkertaistaa puolustusmenonsa. On muistettava, että Yhdysvalloissa katsotaan yhä tarkemmin Kiinaan suuntaan ja se merkitsee yhä kasvavaa vastuuta Euroopan puolustuksesta eurooppalaisille jäsenmaille. Mielenkiintoista on huippukokouksessa seurata millaisia eurooppalaisia puheenvuoroja tästä asiasta tullaan käyttämään.

+6
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (Kok.) Espoossa ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu