Viro ja Suomi – Yhdessä

Helsingin sanomat julkaisi elokuussa 100-sivuisen erikoisnumeron, jonka aiheena oli Viro. Lehden luettuaan suomalainen jää pohtimaan sitä pitkää historian tietä, jonka Viro on kulkenut nykyhetkeen päästäkseen. Ihmiskohtalot, kansakunnan usko itseensä vaikeinakin hetkinä, innovatiivisuus ja suurvallan naapurissa eläminen tuntuu samanlaiselta tieltä, jota myös Suomessa on kuljettu. Viron ja Suomen tie on poikkeavuuksistaan huolimatta kulkenut samaan suuntaan, ja tänä päivänä Suomenlahti enemmän yhdistää kuin erottaa kansakuntiamme. Se tuntuu sydämessäni hyvältä.

Elämme maailmassa, jossa turvallisuustilanteet voivat muuttua nopeasti niin yksittäisen ihmisen elämässä kuin maailmanpolitiikassa. Tuskin kukaan osasi arvioida syyskuun 9. päivän aamuna 2001, millaisen muutoksen tuo päivä saisi maailmassa aikaan? Estonia-laivan uppoaminen muutti täysin yllättäen tuhansien ihmisten elämän Suomenlahden molemmin puolin. Jos joku olisi kaksi vuotta sitten kertonut Ukrainan tilanteesta tänä päivänä, ei kovin moni olisi häntä uskonut. Tai miten Eston Kohverin elämä sai täysin uuden suunnan – yllättäen.

Elämme myös maailmassa, jossa turvallisuutta ja kilpailukykyä ei yksikään valtio voi rakentaa yksin kansallisten rajojensa sisäpuolella ja ainoastaan kansallisin voimavaroin. Yksin ei nykymaailmassa selviä. Yhteistyö on voimaa.

Suomen Yleisradion hiljattain tekemän tutkimuksen mukaan sekä suomalaiset että virolaiset haluavat tiivistää maiden välistä yhteistyötä. Matkailun, kulttuurivaihdon ja kaupankäynnin toivotaan lisääntyvän, mutta sotilaallinen yhteistyö jakaa suomalaisten ja virolaisten mielipiteet. Suomalaisista vain kolmannes haluaisi lisätä sotilaallista yhteistyötä Natoon kuuluvan etelänaapurin kanssa, kun virolaisista yli kaksi kolmasosaa kannattaa puolustusyhteisyötä Suomen kanssa. Mistä tämä kertoo?

Viron näkökulmasta kaikki Natoa täydentävä kahdenvälinen puolustusyhteistyö myös Suomen kanssa on tervetullutta. Siis täydentävä, mutta ei Nato-yhteistyötä korvaava yhteistoiminta. Mitä enemmän yhteistyötä harjoitetaan, sitä vankemmalla pohjalla turvallisuus on. Ymmärrän logiikan. Suomalaiset arvioivat, että lisääntyvä puolustusyhteistyö sitoisi Suomea Baltian maiden puolustamiseen, mihin Naton ulkopuolinen jäsenmaa Suomi suhtautuu varauksellisesti.

Vastakkainasettelu on jälleen voimistunut Itämeren piirissä ja se luo vaatimuksia Suomelle ja Virolle. Pienten veljeskansojen osattava tiivistää yhteistyötä. Yhteistyöhön ei voi pakottaa vaan sen tulee tapahtua asioissa, jotka molemmat osapuolet kokevat tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Kyberturvallisuus on alue, jonka merkitys digitalisoinnin syvenemisen myötä korostuu lähivuosina merkittävästi. Digitaalisen maailman turvallisuus on jo nyt erottamaton osa tämän päivän turvallisuutta niin sodankäynnissä, yrityselämässä kuin ihmisten arkipäivässä. Ratkaisujen osalta elämme kyberturvallisuudessa vasta aamunkoittoa.

Presidentti Toomas Hendrik Ilves on näkyvimpiä digitaalisten ratkaisujen ja kyberturvallisuuden puolestapuhujia maailmassa, ja arvostettuja ihmisiä löytyy myös Suomesta. On vaikeaa löytää maailmasta toista sellaista valtioiden – kuin Suomen ja Viron – ryhmittymää, jolla olisi samanlaiset valmiudet toimia suunnannäyttäjänä näin tärkeässä maailmaamme muuttavassa asiassa. Yhdessä Suomi ja Viro kykenevät varmasti löytämään sekä strategisia että teknologisia ratkaisuja niihin lukuisiin haasteisiin, joita maailmassa tänä päivänä on.

Pieninä maina meidän on pakko osata erikoistua ja välttää hajaantumista. Digitaalisen maailman turvallisuuden kehittäminen ja osaamisen lisääminen on yhteistyön alue, jossa molemmilla mailla on yhteistyöhön paljon annettavaa. Kyberturvallisuuden johtajuuden ei tarvitse perustua valtaviin resursseihin, vaan tärkeintä ovat osaavat ihmiset ja innovatiivisuus. Erityisen tärkeää on tahto vaikuttaa globaaleihin prosesseihin, joihin pienillä mailla on harvoin mahdollisuus. Kyberturvallisuudessa tämä mahdollisuus on käsin kosketeltavan konkreettinen.

Viron ja Suomen väliset suhteet ovat ainutlaatuisen tiiviitä miltei kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Erottavien näkemysten sijasta Suomen ja Viron välillä tulee nyt keskittyä yhdessä tekemiseen ja konkreettisten yhteistyöhankkeiden luomiseen. Se on etu molempien kansakuntien tulevaisuudelle, jota toivottavasti osaamme viisaudella ja terveellä valppaudella rakentaa – yhdessä.

(Kirjoitus on julkaistu viron kielellä Viron Yleisradioyhtiön verkkosivuilla 14.9).