Yhteisöllisyyden heikkeneminen lisää turvattomuutta

Siitä puhe mistä puute. Näin sanotaan. Niin Suomessa kuin Euroopassa on viime aikoina nostettu vahvasti esille eheyden ja yhtenäisyyden tärkeys. Peräänkuulutetaan yhteisöllisyyttä.

Yhteisöllisyyden väheneminen on ollut selkeä trendi Suomessa sotien jälkeisen ajan. Yhteisöllisyyttä ovat vähentäneet kaupungistuminen ja yksilöllistyminen. Toisaalta digitalisaatio on synnyttänyt uusia yhteisöjä verkon yli harrastusten tai ajattelutavan myötä. Yhteisöllisyyttä haetaan esimerkiksi sosiaalisen median kautta erilaisista ryhmistä.

Yhteisöjen suurin haaste on yhteinen päätöksenteko. Se millaista päätöksentekokulttuuria arvostetaan ja viljellään vaikuttaa yhteisöllisyyteen. Mikäli yksilöt jäävät yhteisön ulkopuolelle, lisääntyy sekä yksilöiden että mahdollisesti myös valtion turvattomuus. Esimerkkeinä käyköön eriarvoistuminen, vanhusten hoito, kodittomat, työttömät ja pidentyvät leipäjonot. Yhteisöllisyyden suhteen suuntaa on pidettävä huolestuttavana. Tämä rapauttaa suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta ja sitä kautta heikentää ihmisten turvallisuutta.

Tässä maailmanajassa Ihmisten usko demokratiaan on erityisen tärkeää. Sitä ei pidä horjuttaa. Se, että päätöksentekoon voi luottaa, on tärkeää Suomen vakaudelle ja turvallisuudelle.

Tänä päivänä yhteisestä hyvästä päättäminen on monimutkaista. Näkemykset siitä mikä on hyvää ja miten sitä voi tavoitella vaihtelevat. Itsekkyys ja ylemmyydentunne eivät kuitenkaan saa ottaa valtaa, eikä pelkkä yhden opin mielipide. Populismille ja vihapuheelle ei tule antaa sijaa. Globaalin ajan poliittista yhteisöllisyyttä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä useimmat ongelmat ja uhkatekijät ylittävät kansallisvaltioiden rajat. Yhteisöllisyys myös muuttuu verkottumisen ja teknologian myötä.

Mikä sitten on toimintaa yhteisön hyväksi? Uusia tapoja johtaa ja tehdä töitä ilman byrokratiaa on löydetty. Haasteeksi nousee erilaisten arvojen yhteensovittaminen. Se edellyttää kykyä toimia erilaisissa verkostoissa ja vuorovaikutustilanteissa. Politiikalla on siten entistä suurempi merkitys määrittämään sitä mitkä ovat oikeita todellisia ongelmia. Kansalaisista lähtevä politiikka on tullut politiikan ytimeen tai ainakin sen pitäisi tulla. Myös nuoret toivovat tutkimusten mukaan uudenlaisia osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon. Toisenlainen politiikka turmelee yhteisöllisyyttä.

Yhteisöllisyyden haaste näkyy myös nuorten käsityksissä uhkakuvista. Suomen virallinen näkökulma turvallisuusuhkiin on yhtenäinen. Kun nuorilta asiaa kysyttiin, turvallisuuden uhkat sirpaloituivat. Sirpaloituneisuus näkyy siten, että eri puolilla maata ajatellaan turvallisuuden uhkista hyvin eri tavoin. Suomalaisuus ei olekaan samankaltaisuutta ihmisten arjessa. Yhteistä on siis turvattomuuden tunteen yleistyminen, mutta turvattomuuden kokeminen on erilaista eri puolilla Suomea. Ikävintä on, jos ihmiset eivät arjen tasolla puutu toisille ihmisille sattuviin tapahtumiin, jotka uhkaavat ihmisen turvallisuutta.

Suomalaisten sitoutuminen valtioon heikentyy taloustutkimuksen mukaan. Perhearvot ja ihmiskeskeisyys korostuvat nuoren sukupolven arvomaailmassa. Nuorten menestymisen tärkein indikaattori on onnellisuus. Se mikä tätä onnellisuutta murentaa vaikuttaa myös turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on osaratkaisu onnellisuuden vahvistamiseen sekä samalla turvattomuuden vähentämiseen ja parempaan tulevaisuuteen. Liiallinen oman edun tavoittelu, olipa se sitten valtion, kaupungin, puolueen, poliitikon, yrityksen tai yksittäisen ihmisen, on turmiollista niin yhteisölle kuin turvallisuudellemme.

Yhteisöllisyys pitää yhteiskunnan koossa. Yhteiskunnat pysyvät koossa, kun niitä sitoo yhteen yhteiset arvot. Yhteisö koostuu yksilöistä, joita usein yhdistää yhteinen tehtävä tai päämäärä. Yksilön täytyy voida tuntea, että hän kuuluu yhteisöön, hänen tulee voida tuntea itsensä tarpeelliseksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Kyse on yhteisestä henkisestä tilasta ja mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisiin asioihin. Henkisen tilan kehittäminen vaatii ensimmäisenä arvokeskustelua siitä mitä pidetään tärkeänä. Tämä on tärkeää, sillä uskon vahvasti, että yhteisöllisyys on Suomen ja suomalaisten vahvimpia voimavaroja. Yhteisöllisyys vahvistaa myös luottamusta tulevaisuuteen.