Lääkärien epätoivoisesta taistelusta uskomushoitoja vastaan

Olen seurannut pitkään muutamien terveysbloggaajien loputonta sotaa kaikenlaista huuhaata vastaan. Ei minulla sinänsä ole heidän kirjoituksiaan tarvetta kritisoida, mutta sitä ihmettelen, että tajuavatko he, että ”hoito” tuntuu tepsivän kovin huonosti. Huuhaa kukoistaa ja sen suosio saattaa jopa kasvaa. Yksi selitys tälle voisi olla se, että terveysbloggaajat, kuten lääkärit valitettavan usein muutenkin, hoitavat juurisyyn sijasta oiretta.

Harrastan beach volleyta ja muutaman kerran näiden vuosien aikana olen onnistunut telomaan sormeni pelissä. Millään kerralla ei ole ollut tarvetta miettiä hoitoa. Olen marssinut lääkäriin ja kuvausten jälkeen lasta + mahdolliset särkylääkkeet ovat riittäneet hoidoksi. Sormet ovat parantuneet ja pelit jatkuneet. Ero hoitamattomuuden ja hoitojen vertailussa on kiistaton. Luunmurtumiin liittyvillä hoidoilla on dramaattinen vaikutus potilaan toipumiseen. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia hoitoja, vaan virallinenkaan hoito ei ole aina olennaisesti huuhaata parempaa.

Miten tämä näkyy:

  1. Lääkärit eivät välttämättä osaa hoitaa edes käypähoito-suositusten mukaan.
  2. Virallinen hoito on todellisuudessa vain hieman plaseboa parempaa. Tämä koskee ainakin kolesteroli- ja masennuslääkkeitä. Kun vain hieman plaseboa parempaan tulokseen kytketään loputon määrä erilaisia sivuvaikutuksia (kuten esimerkiksi mahdollisuus vaurioittaa omaa seksuaalisuuttaan pitkäaikaisesti, ehkä pysyvästi), on mielestäni varsin aiheellista kysyä, onko yhtälö kokonaisuutena plaseboa parempi?
  3. Lääkärit vetoavat siihen, että oikea hoito kyllä tunnetaan, mutta siihen ei ole varaa. Esimerkiksi tiedetään, että terapia tehoaa varsin tehokkaasti masennukseen, mutta terapeutit ovat kalliita. Sitten hoidoksi määrätään annos SSRI-lääkkeitä ja toivotaan, että potilas pärjää tällä. Ei todennäköisesti pärjää, sillä masennusta aiheuttavat tavat ja elämäntilanteet eivät sillä poistu. Esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, ahdistavat ihmissuhteet jne. Puhumattakaan, jos vika on pään sisäisestä haitallisesta puheesta (itsensä mitätöinti, loputon kritisointi, perfektionismi jne). Millä tavalla lääke poistaa tällaista ajattelua?
  4. Lääkärit yleistävät erikoistilanteista joukkoihin sopivia väitteitä tähän tyyliin: minulla oli asiakas, joka eli tosi terveellisesti, mutta silti hänen kolesterolinsa olivat huonolla tolalla, jolloin määräsin hänelle kolesterolilääkkeitä. Tässä tarinassa on pielessä se, että mistä lääkäri oikeasti tietää, elikö asiakas terveellisesti? Toisaalta, tämä tarina kerrotaan yleensä siinä kohtaa, kun joku kritisoi kolesterolilääkkeitä ja lääkärit tulkitsevat sen niin, että kritisoijan mielestä ainoat vaihtoehdot ovat nykytilanne sekä ei ollenkaan kolesterolilääkkeitä kenellekään. Luulen, että valtaosa siltikin hyötyisi kunnollisesta ravintointerventiosta ja moni voisi sen jälkeen jättää kolesterolilääkkeet kokonaan ottamatta. Tosin kunnollista ravintointerventiota et saa todennäköisesti lääkäriltäsi tai edes ohjausta paikkaan, josta sen saa. Myöskään vakavan masennuksen ja itsemurhavaaran hoidossa mahdollisesti ehkä tarvittavalla lääkehoidolla ei voi perustella sitä, että myös niiden kannattaa syödä lääkkeitä, jotka ovat vain lievästi tai keskivaikeasti masentuneita. Ja näin voidaan perustella, että sadat tuhannet Suomessa tarvitsevat oikeasti noita lääkkeitä.

On totta, että kohdan 3 resurssiongelma on todellinen. Mutta vika ei ole pelkästään siinä. Meillä on suuri määrä tietoja, joilla on merkitystä kokonaisuuteen ja joiden tuominen selkeästi esille ei maksa juuri mitään. Esimerkiksi: kuinka moni lääkäri osaa mainita suun terveyden vaikutuksen lukuisiin sairauksiin ja kehottaa asiakasta hoitamaan ensin suunsa kuntoon? Kuinka moni lääkäri käytännössä seuraa, että masennuspotilas alkaa liikkua säännöllisesti? Vai jääkö se lyhyeksi elämäntapaohjeiden antamiseksi , josta ei ole todennäköisesti hyötyä?

Lisäksi muulla tavalla toteutetut hoidot ovat huomattavasti lääkäriä halvempia. Tähän tyyliin:

  1. Ravinnon kanssa ongelmia, ravitsemusterapeutti auttaa
  2. Liikunnan kanssa ongelmia, personal trainer tai fysioterapeutti auttaa
  3. Mielen kanssa ongelmia, psykologi tai psykoterapeutti auttaa

Monen näiden kohdalla saat lääkärin käyntiä vastaavilla kustannuksilla 2 tai 3 käyntiä.

Voit testata näitä mun väitteitä helpolla kenttäkokeella. Kysy lääkärituttavaltasi tai omalta lääkäriltäsi hoitoa seuraavaan vaivaan: Potilas on kohdannut työpaikallaan rankkoja asioita ja alkanut kärsimään sen takia unettomuudesta. Rankat tilanteet työpaikalla saatiin selvitettyä mutta unettomuus jäi. Potilas pelkää iltoja ja nukkumaan menemistä. Unesta tulee aina taistelu. Saadakseen unen päästä kiinni, hän on alkanut ratkaisemaan monella tavalla uniasioita. Esimerkiksi jättäytymällä ystävien kanssa olemisesta iltaisin, jotta pääsee ajoissa nukkumaan. Toisaalta sängyssä oleminen on pidentynyt liki 11 tuntiin mutta silti häntä väsyttää.

Mikä on lääkärituttavasi diagnoosi ja mitä hän suosittelee tähän hoidoksi? Oma veikkaukseni suositellusta hoidosta on todennäköisesti bentsodiatsepiinit (nukahtamislääkkeet zopikloni tai zolpideemi), mirtatsapiini tai ketiapiini pienellä annoksella.  Yritin kuvata kuitenkin edelle lyhyesti tyypillisen toiminnallisen unettomuuden. Yleensä unettomuuteen liittyvä ketju menee näin:

  1. Unettomuus on yleistä.
  2. Unettomuuden yleisin muoto on toiminnallinen unettomuus.
  3. Toiminnalliseen unettomuuteen tehoaa parhaiten lääkkeettömät hoidot.

Ketjun tarina on se, että valtaosa unettomuuspotilaista pitäisi hoitaa melko lääkkeettömästi ja tätä hoitoa et todennäköisesti lääkäriltäsi saa (ks. artikkelista kohta Unettomuuden hoito). Eli meillä on yksi suorastaan kansansairauteen verrattavissa oleva ongelma, jota hoidetaan usein väärin. Monesti katastrofaalisin seurauksin. Tämä tilanne tuskin vähentää kiinnostusta vaihtoehtohoitoihin.

Jotta terveysbloggaajat saisivat oikeasti kiinnostuksen huuhaahoitoihin vähenemään, kannattaisi siivous aloittaa laittamalla oma pesä kuntoon. Jos lääkärin antamilla hoidoilla saisi hoidettua masennuksen kuntoon yli 95% varmuudella vuodessa, veikkaan ettei kiinnostusta hopeavesi- tai kuumakivihoitoihin enää juuri ole. Ei nykyisinkään moni halua hoitaa pallopeleissä murtunutta luutaan enkeliterapialla.

Loppuun laitan kuriositeettina pohdittavaksi seuraavan ongelman koskien vain hieman plaseboa parempia lääkkeitä:

Lääketutkimuksissa potilaat jaetaan yleensä kahteen ryhmään ja ensimmäinen ryhmä saa oikeaa lääkettä ja toinen lumetta (”kalkkitabletteja”). Koska oikea lääke aiheuttaa usein sivuvaikutuksia, tällaisia oireita saavat alkavat helposti uskomaan saavansa oikeaa lääkettä ja apua vaivaansa, jolloin heidän saamansa hoidon teho paranee hieman. Tätä kutsutaan korostuneeksi lumevaikutukseksi. Sen sijaan lumelääkettä saavista osa alkaa luultavasti epäilemään kuuluvansa lumeryhmään sivuvaikutusten puuttumisen takia. Pitäisikö tästä seurata korostuneelle lumevaikutukselle käänteinen ilmiö, heidän saamansa hoidon teho heikkenee? Mikäli näin, niin näiden kahden ilmiön pitäisi luoda tällä tavalla järjestetyssä kokeessa pieni positiivinen vaikutus lääkeaineelle.
No, meillähän on tällaisia lääkeaineita, joissa vaikutus on tällainen vain hieman plaseboa parempi. Esimerkiksi SSRI-lääkkeet, joita käytetään masennuksen hoidossa. Kiinnostavaa olisi nähdä sellainen masennuslääkekoe, jossa lumeryhmä saisi joitakin vaarattomia sivuoireita aiheuttavia aineita. Saadaanko silloinkin eroa masennuslääkkeen ja lumeen välille? Järjestäisin tällaisen lääketutkimuksen itse, jos minulla olisi rahaa, aikaa ja lupa. Nyt ei ole mitään näistä.

Tämä kirjoitukseni ei käsittele koronaa tarkoituksella ollenkaan. Eikä ole sovellettavissa siihen. Ottakaa ihmiset koronarokote!

+3
JarnoRuokokoski
Sitoutumaton Helsinki

Työskentelen eläkealalla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu