PELASTETAAN UKRAINA – REVITÄÄN NATO-HAKEMUS

Neuvostoliiton hajoamista seurasi melkoinen sekamelskan aika. Muutamassa vuodessa Venäjällä tilanne alkoi selkiytymään ja elintaso nousemaan niin paljon, että vanhat savuavat Ladat venäläisine kuljettajineen hävisivät Suomen liikenteestä. Tilalle tulivat ökyautot RUS-rekisterikilpineen. Maa ja sen asukkaat vaurastuivat, samalla venäläisten ja Venäjän itsetunto valtiona kohosi. Venäjä halusi taas olla suurvalta ja kulki vauhdilla kohti merkittävää asemaa maailman politiikassa. Venäjä oli tehnyt ja teki sopimuksia niin Kiinan, Intian kuin lännenkin kanssa.

Yksi näistä sopimuksista rajoitti NATO:n laajenemista liian lähelle Venäjää. Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa, sopimukset unohtuivat ja maailma muuttua vähemmän harmoniseksi. Lännessä luottamusta Venäjään nakersi Georgian sota. Venäjä puolestaan kammoksui etenkin USA:n suunnitelmia ydinohjustukikohtien rakentamisesta Venäjän lähiseudulle. Kuitenkin Bush jr. aloitti tukikohtien rakentamisen ja tuolloin, jo hyvissä ajoin, Venäjä ilmoitti mihin NATO:n laajeneminen pahimmillaan johtaa – sotilaallisiin vastatoimiin. Kun Obamasta tuli presidentti,odottivat useimmat hänen painavan jarrua po. tukikohtien rakentamiselle. Toisin kävi, Obama runttasi kaasun pohjaan. Venäläiset katsoivat aikansa, kunnes NATO alkoi jo kolkuttelemaan sen naapureita ja Ukraina oli viimeinen pisara.

Venäjä kokee NATO:n uhkaksi ja pelkää, että USA NATO:n avulla rakentaa sen ympärille samanlaisen sotilas/ydintukikohtien verkon, jolla USA pystyy motittamaan Kiinan muusta maailmasta. Nämä loivat nykypäivän tilanteen eli perusteet sille, miksi Kiina ja Venäjä löysivät toisensa, ne istuvat samassa veneessä. Vaikka Kiina ei ole tukenutkaan Venäjän brutaalia hyökkäystä Ukrainaan, soittavat ne rinnatusten samaan tahtiin vierekkäisiä viuluja. Mutta mikäli NATO ottaisi tai esittäisi askeleen taakse ottamista sillä ehdolla, että Venäjä poistuu Ukrainasta, saattaisi syntyä rauha ja mieletön tappaminen loppua.

Jos vain etsimme syyllisiä ja tuomitsemme median johdolla toisen osapuolen, ei rauha ole lähelläkään. Media ei tavoittele rauhaa ennen sotaväsymystä ja sodan ensimmäinen uhri on totuus. Näin pääsi käymään myös Suomessa, joka on sodan osapuoli eli aktiivinen toimija Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa. Eikö em. väittämäni todista jo se, että mistään valtamediasta ei löydy mitään sovittelevaa ja rauhaan tähtäävää ulostuloa. Kaikki paha mitä maailmassa on, tulee Venäjältä. Koomisin mediamme uutinen lienee se, että eilen YLE:n teksti-tv:n mukaan Venäjä pommittaa ydinvoimalaa, jonne se on perustanut oman sotilastukikohdan – siis Venäjä pommittaisi omia joukkojaan.

Kaikki sodat ovat aina loppuneet, niin loppuu tämäkin Venäjän Ukrainan välinen sota. Sen sijaan, että asiantuntijat valikoiduin ulostuloin kalisuttavat aseita, tulisi heidän kääntää katseensa menneisiin sotiin ja niiden loppuihin. Olisi otettava oppia niistä hetkistä, kun sodissa otettiin ensiaskeleet kohti rauhaa. Nämä askelmerkit löytyvät aikanaan myös Venäjän-Ukrainan sodasta. Kyse on ainoastaan siitä, kuinka nopeasti nuo askelmerkit löytyvät ja päästään kulkemaan aselevon kautta kohti rauhaa. Jokainen päivä on kallis, sillä jokaisena päivänä kuolee ukrainalaisia ja venäläisiä.