Kiinan ja Intian rooliin havahduttiin lääketeollisuudessa – Puheenvuorolainen, nyt voit kysyä terveysunionista!
Koronapandemia on paljastanut lääkealan riippuvuuden Kiinasta.
Suurin osa maailman lääkkeistä valmistetaan Kiinassa ja Intiassa. Nyt europarlamentaarikot haluavat lisätä lääketuotantoa Euroopassa. Onpa Suomessakin ollut puhetta kansallisesta rokotetuotannosta. Mutta mitä tämä käytännössä vaatisi?
EU-komissio on polkaissut käyntiin terveysunionin perustamisen. Kyse on murroksesta, sillä perinteisesti terveydenhuolto on kuulunut EU:ssa jäsenmaiden omaan toimivaltaan.
Suomessa hallitus on nähnyt EU:n yhteiset koronarokotehankinnat vahvuutena. Suomi olisi voinut jäädä jalkoihin, jos kukin jäsenmaa olisi kilpaillut rokotteista, on eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd) sanonut.
Mutta mitä terveysunioni käytännössä tarkoittaa? Tähän teemaan pureutuu tällä kertaa Eurooppalaisen Suomen järjestämä Euroopan Suunta -keskustelu, jonka Uusi Suomi näyttää verkkosivuillaan torstaina 2.12.2021 kello 15.00.
Aiheesta keskustelemassa ja kansalaisten kysymyksiin vastaamassa ovat europarlamentaarikot Miapetra Kumpula-Natri (sd) ja Ville Niinistö (vihr) sekä pääsihteeri Sakari Karjalainen Suomen Syöpäyhdistyksestä.
Puheenvuorolaiset voivat jälleen ehdottaa kysymyksiä keskusteluun! Kirjoita kysymyksesi tämän blogin kommentiksi viimeistään 1.12.2021 kello 16.00.
Keskustelu on osa Euroopan tulevaisuuskonferenssia käsittelevää valtakunnallista Euroopan Suunta -kampanjaa. Uusi Suomi näyttää Euroopan Suunta -keskustelut verkkosivuillaan. Terveysunionikeskustelussa kumppanina on sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö SOSTE.
EU:n tulisi pikaisesti määrittää yhteiset ja kansalliset omavaraisuusasteet,
ei pelkästään lääketeollisuudessa, vaan monilla muillakin aloilla. Mitä Suomi aikoo – per heti – tehdä kansallisesti ja EU:n tasolla, on yleisluotoinen kysymys, mutta tarpeellinen, koska koronapandemian lisäksi Suomi ja EU-maat on yllätetty housut kintuissa.
Ilmoita asiaton viesti
Lääkefirmat pärjäävät kuin pöhköt, miksi ihmeessä sellaisia pitää tukea valtavilla rahamäärillä, jotta pysyisivät Euroopassa. Lääkefirmoille tulee vain antaa sama mahdollisuus kuin Kiinassa ja Intiassa. Vai maksaako Kiina tai Intia lääkefirmoille jotain, että ne ovat siellä?
Kysymys Ville Niinistölle, kannattaako Euroopan sälyttää kaikki mahdolliset kulut yrittäjien maksettaviksi ja sitä kautta isot yritykset menevät Kiinaan ja Intiaan?
Ilmoita asiaton viesti
Jos oikein syvältä lähdetään, niin kyllä kuluttaja kaikissa kostyymeissaan on se, joka kaiken maksaa.
Myös yritysten omistajat ovat niitä kuluttajia, jotka maksavat kulutuksestaan.
Toisaalta yrittäjillä on huomattavasti laajemmin varustettu kalupakki varainhoidossaan, kuin muilla kuluttajilla, eli palkannauttijoilla.
Jos näyttää siltä, että ei pärjää kulutusjuhlassa, niin sitten pitää vaan jarruttaa omaa kulutustaan pysyäkseen hengissä.
Siinä on sitten paikka, missä omistajien ja duunareiden pitää löytää veneen keula ja ahteri. Keulan ja perän tunnistaminen on myös erittäin tärkeää. Yleensä vene etenee keula edellä.
Voidaan olettaa, että perämiehellä ja soutajilla on yhteinen tahto tavoitteen saavuttamiseen. Nyt ei ole näin… ilmeisestikään ei.
Tässä kohtaa herään aina vinkkaaman kolmikantaisen D-osakkuuden autuaaksitekevyyteen.
Siinä on se alusta, jonka päällä vene suorastaan liitää kansainvälisen kilpailun aallonharjalla.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa kehitetyt ”nenärokotteet”, estävät suomalaisten kehittäjiensä mukaan viruksien tarttumisen ja levittämisen. Heidän vuoden takaiset lausunnot kertoi, ettei rokotuksilla tulla estämään viruksien leviämistä.
Suomen hallitus, ei suostunut rahoittamaan viimeisen vaiheen testausta, joka olisi kehittäjien mukaan nopeuttanut ja mahdollistanut tuotteiden käyttöönottoa. Perusteena, rahoituksen väärentävän kilpailua. Lisäksi uudet rokotteet olisi ollut mahdollista valmistaa Suomessa, kaiken lisäksi edullisesti.
Kun Suomi on ”säästänyt” 50 Miljoonaa, onko laskelmia, kuinka paljon nykyinen hallitsematon viruksen leviäminen, on tullut yhteiskunnalle maksamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Huoltovarmuus on ohuella tässäkin.
Ennen oli sentää kupparit omasta kylästä.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyn poliitikoilta ja päättäjiltä:
Miksi kansanterveyden hoito on lähes kokonaan sairaan- ja hoivahoidon varassa, vaikka sekä työvoima, että raha tähän on loppumassa ja osin loppuneetkin. Valtion, kuntien, yksityisten, järjestöjen, yritysten ja vakuutusyhtiöiden maksamat sairaanhoitokulut ovat reilusti yli 30 mrd.
Meillä olisi kymmeniä turvallisia ja yhdessä tehokkaita keinoja parantaa terveystietoisutta ja – ympäristöjä ja motivoida kansalaiset ja yritykset parempaan ennaltaehkäisevään terveystoimintaan. Säästäisimme helposti miljardeja.
Koronakriisissä suhtautuminen ennaltaehkäisevästi toimivaan D-vitamiiniin kelpaa hyvin esimerkiksi. Huolimatta n. 8000:sta D-vitamiinitutkimuksesta, hyvistä kokemuksista ja vesielvästä tiedepohjasta, D-vitamiinista ei edes ”saa” puhua covidin torjuntakeinona, vaikka nyt pimeänä aikana sen vaje on hyvin yleistä, ja kesäisin kun vajetta on vähemmän, kansa on kaikin puolin paljon terveempää, jo espanjantautikin huomioiden.
Ilmoita asiaton viesti
Ympäristö, ympäristö ja ympäristö. Lääketehtaat ovat siirtyneet muualle koska YVA vaikeudet. Koska YVA kriteereistä ei voida luopua (ehkä vähän järkiperäistää), niin jää jäljelle, että julkisen rahan pitäisi ottaa hoitaakseen tämä ympäristö puoli heti. Niinhän tässä kutenkin tapahtuu, vain pitkällä aikavälillä vain saastumisen/puhdistuksen kautta. Tämä maksaa paljon enemmän kuin puhdistu heti.
Katsokaa nyt mitä on tapahtunut energian hinnalle!! Samaa ei varmaan haluta lääkeaineille tai sitten meillä oikeasti tulee kapina, kun vain osalle on rahaa parantaa itseään.
Ilmoita asiaton viesti
Farmasian ammattilaisena voin vahvistaa lääkeaineiden tuotannon keskittämisen ongelman. Muutaman vuoden ajan on lääkkeiden saatavuudessa ollut lisääntyvässä määrin ongelmia, tämä on huolestuttavaa.
Lääkealalla on Suomessa osaamista ja onneksi muutamalla tehtaalla on omatuotantoaankin. Valitettavan vähän kylläkin.
Näkisin ongelman globaalina, jota pörssitalous pyörittää ja pitää yllä. Pörssitalouden kampea taas pyörittää yritysten loputon voiton tavoittelu ja ”massakansan” vaade saada kaikki halvalla.
Mikäli tätä oravanpyörää ei merkittävästi päästä muuttamaan, epäilen, ettei tilannetta saada juuri muutettua.
Toisaalta…
Voisimmeko / mikä olisi hintalappu maahantuonnin rajoittamiselle ja oman tuotannon tukemiselle (lääke, elintarvike, energia)? Niin kauan. kun olemattoman bruttokansantuotteen / epäinhimillisin keinoin teetätettyä tuotetta on saatavilla, valmistaja ja kuluttaja valitsee halvimman.
Jos omatuotantoa tuetaan eikä maahantuontia rajoiteta, mikä on lopputulos?
Minkä hinnan ostaja haluaa ideologiastaan maksaa? Kannattaako tuolloin suomalaista yritystä tukea? Entä jos tuettuna suomalaisyritys pystyisikin valmistamaan kotimaan tarpeen? Rahan suunta olisi meille optimaalisempi.
Suomen markkinoilla lääkkeisiin liittyy useita ”kulueriä” yhteiskunnallisesti ajatellen.
Sairaaloiden lääkevalikoima kilpailutetaan ja painoarvona ei tällöin ole vielä ainakaan ollut kotimaisuus. Yhteiskuntamme on valinnut julkisten menojen kilpailuttamisen lähituotannon ja -tekemisen kustanuksella, muuallakin kuin lääkkeisiin liittyvissä hankinnoissa. Onko tämä se oikea suunta? Ja toisaalta, kuinka suitsia hintojen mielivaltaista nousua jos hintakilpailua ei ole käytettävissä?
Yhteiskunta osallistuu lääkekuluihin myös avopuolen hoidoissa ”yli Black Friday-tarjousten eli 24/7 tarjoukset” ovat pääsääntöisesti 40% ja nousevat osalla 65-100%. Näistä muodostuu valtaisa summa valtion varoista maksettavaksi ja tästä syystä hintalautakunta määrittelee lääkkeille hintakilpailun pohjalta korvattavaksi hyväksytyn hinta-haitarin, johon saatatte törmätä asioidessanne apteekissa. Esitän esimerkkinä hinnoista: lääkehävikkiin maksettujen lääkkeiden (lue; verovaroilla meidän kaikkien maksaman) summa on n. 80 miljoonaa euroa vuosittain. Se on suuri summa hukkaan heitettyä rahaa, jolle olisi tarvetta kyllä monessa kohtaa. Siksi Kansaneläkelaitos yrittää säädellä lääkeostoja rajoittaen kerralla toimitettuja lääkemääriä sekä seuraavan erän korvausaikaa. Lääkehävikkiä muodostuu usein tekijöistä, joita ei voi ennustaa; lääke aiheuttaa haittoja, elimistö muuttuu iän myötä ja lääkettä ei enää voikaan käyttää, lääke ei tehoa, käyttäjän elämä päättyy, lääke ei sovi muiden lääkkeiden kanssa jne jne.
Edellä mainittu pohjaa ajatusta, jossa valtio tukee lääkemarkkinan ”loppupäässä” ja tästä syystä kannattanee tarkkaan laskea, mitä ja miten tuetaan myös ”alkupäässä”.
Entäpä jos palaamme vanhaan aikaan osittain; lääkkeenvalmistus valtioitetaan? Minkälaisia ongelmia tästä muodostuisi?
Ilmoita asiaton viesti