Qatarin emiiri ja Stubbin machiavellilainen ulkopolitiikka

Qatarin emiirin Tamim bin Hamad Al Thanin Suomen-vierailu puhuttaa. Tuoreimpana käänteenä ihmetellään sitä, että sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta vierailun ajaksi.

Ihmettelyä on kuultu toisaalta turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden joukosta, toisaalta vasemmistoliiton riveistä. On kyselty, voiko Suomi liputtaa autoritäärisen maan johtajalle – maan, jossa noudatetaan šaria-lakia.

Kyseessä on kuitenkin virallinen valtiovierailu, jonka yhteydessä liputus on vakiintunut tapa. Miltäköhän se sitten näyttäisi, jos Qatarin emiirille ei liputettaisi, mutta kaikille muille kyllä? Eli ensin kutsuisimme Qatarin emiirin kylään, ja sitten ministeriö kuvainnollisesti, jos nyt ei näyttäisi keskisormea, niin ainakin protestoisi.

Olennaista on siis ennemminkin se, että emiiri ylipäänsä on kutsuttu vierailulle. Että tämäkö on sitä arvopohjaista realismia, autoritääristen johtajien hyysääminen?

Kyllä se taitaa olla, nimittäin tasavallan presidentti Alexander Stubb itsekin viittasi paljon käyttämäänsä termiin, kun häneltä kysyttiin emiirin vierailusta sunnuntaina Ylellä.

Emiiri vierailee myös Ruotsissa ja Norjassa

Täytyy myös huomata, että ennen Suomea emiiri vierailee myös kahdessa muussa Pohjoismaassa: Ruotsissa ja Norjassa.

Ruotsissa emiiri tapaa moderaattipääministeri Ulf Kristerssonin sekä muita ministereitä, ja illalliselle osallistuu myös kruununprinsessa Victoria. Ruotsin ja Qatarin on tarkoitus allekirjoittaa useita kahdenvälisiä sopimuksia keskusteltavista aihealueista, eli muun muassa vihreästä siirtymästä, liikenteestä ja terveydenhuollosta, kertoo Ruotsin hallitus.

Norjassa kerrotaan, että emiiri tapaa työväenpuoluetta edustavan pääministerin Jonas Gahr Støren sekä kuningas Haraldin, kuningatar Sonjan ja kruununprinssi Haakonin.

Suoraan Ruotsista saamani tiedon mukaan emiirin vierailu ei ole erityisemmin herättänyt maassa huomiota eikä oikeastaan paheksuntaakaan. Ruotsin ulkoministeriön mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole virallinen valtiovierailu, kuten Suomessa on.

Qatarilainen uutistoimisto QNA muuten kuvailee, että emiirin ”Euroopan-kiertue” käynnistää ”uuden aikakauden” suhteissa Ruotsiin, Norjaan ja Suomeen. Jutussa kuvataan Qatarin toivovan vierailujen avaavan tietä sijoitusmahdollisuuksille näissä Pohjoismaissa.

Qatarin Ruotsin-suurlähettiläs kertoo QNA:lle, että ainakin Ruotsin-vierailu järjestetään pääministeri Kristerssonin kutsusta.

Eli jos me nyt kumarramme autoritäärisen maan johtajan edessä ja hyysäämme häntä, niin samoin tekevät myös Ruotsi ja Norja.

”Arvopohjainen realismi voi tarkoittaa mitä tahansa”

Palataanpa nyt siis arvopohjaiseen realismiin, jota emiirin vierailu siis Stubbin itsensäkin mukaan on. Lapin yliopiston oikeustieteen tohtori Mikko T. Huttunen on pohtinut yliopiston blogissa, mitä arvopohjainen realismi on. Tähän hän päätyi:

”Väitän, että arvopohjainen realismi voi tarkoittaa mitä tahansa ja väitän vieläpä, että kaikki ainakin tiedostamattaan tietävät tämän ja ovat siihen tyytyväisiä.”

Esimerkeiksi Huttunen otti Suomen linjan Kiinan ja Israelin suhteen. Huttunen myös kysyy, eikö koko suomettumisemmekin ollut arvopohjaista realismia.

Esimerkiksi vuonna 2017 Kiinan johtaja Xi Jinping teki harvinaisen valtiovierailun Suomeen.

”Xi Jinping voi saapua tänään Suomeen vailla pelkoa siitä, että isäntämaa viisastelee ihmisoikeuksista”, kirjoitti Yle analyysissaan silloin.

Suomi toki otti Kiinan kanssa esille ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen, kertoi tuolloinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapaamisen jälkeen. Toimittajille ei kuitenkaan sallittu tiedotustilaisuudessa kysymyksiä, mutta Suomi olisi sen tietysti sallinut.

Machiavellilaista ulkopolitiikkaa

On liioiteltua sanoa, että arvopohjainen realismi olisi sama asia kuin suomettuminen. Yleisesti suomettumisella tarkoitetaan sitä, että ”eduskunnassa, talouselämässä, taide- ja koulumaailmassakin katsottiin aina ensin kohti itää” ja mediassakin oli itsesensuuria, kuten Ylen Elävä arkisto asian muotoilee.

Mutta arvopohjaista realismia kyllä voinee verrata reaalipolitiikkaan, tai ehkä sillä on siinä juurensa. Virkaanastujaisissa maaliskuussa eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) otti esiin sen, että niin Stubb kuin monet muutkin edeltävät presidentit ovat Machiavellinsä lukeneet.

”Miksi Machiavelli on ollut niin tärkeä Suomen presidenteille? Kooltaan pieni valtio on usein suurempien puristuksessa. Machiavelli on opettanut politiikan todellisuudesta – siitä, että ’elämä on niin etäällä ihanteista, että se, joka pyrkii todellisuuden ohittaen pelkästään ihanteisiin, päätyy pikemmin perikatoon kuin päämääräänsä’”, Halla-aho sanoi puheessaan.

Suomi voi tehdä machiavellilaista ulkopolitiikkaa, sanoi Stubb kesäkuussa. Emiirin vierailusta saamme konkreettisen esimerkin arvopohjaisesta realismista.

Molemmilla osapuolilla lienee omat tavoitteensa vierailulle. Tutkija Susanne Dahlgren on arvellut, että Qatar haluaa ”tukea Qatarin halulle järjestää olympialaiset”. Mitä Suomi sitten haluaa? Emiiri on ainakin profiloitunut kansainvälisen politiikan välittäjänä sekä Ukrainassa että Gazassa. Stubb puolestaan on aiemmin puhunut rauhanneuvotteluiden aloittamisesta Ukrainassa.

Mitä osapuolet vierailusta irti saavat, sen näemme vasta myöhemmin.