Riittääkö napin painallus nuorten osallistamiseen?

Oletko kuullut vaatimuksia siitä, että ”nuorilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa”? Tätä lausahdusta kuullaan usein, ja se kuulostaa sinänsä hyvältä ja kannatettavalta. Hyvällä tarkoituksella voikin näin sanomalla saada jokin kampanjan, jolla nuorten vaikuttamiskeinot kunnassa laajenevat ainakin hetkellisesti. Sitten kampanja on ohitse ja kunta on saanut hetkellistä näkyvyyttä, mutta pian ollaan taas samassa tilanteessa kuin aikaisemmin. Kunnissa onkin päästävä tästä hetkellisestä vaikuttamisesta aitoon nuorten osallistamiseen. Siksi haluan tehdä selväksi, että vaikuttamisella ja osallistumisella on nuorten kannalta varsin keskeinen ero. Jotta pääsisimme vaikuttamisesta osallistamiseen, on otettava varsin suuri harppaus. Suomen kuntien tulisi tämä harppaus kuitenkin ottaa ja kokonaisvaltaisemmin osallistaa nuoria.

Otetaanpa tällaisesta ”osallistavasta” kampanjasta esimerkiksi Tampere, jossa pidettiin jokin aika sitten ”Osallistuvaa budjetointia” koskeva äänestys, jossa paikallisia kehotettiin näyttävästi äänestämään tavoista, jolla nuorten hyvinvointia voitaisiin toteuttaa kaupungin budjetissa. Listalta kuntalaiset saivat poimia mielestään parhaat tavat saada aikaan nuorten hyvinvointia Tampereella: toteutettaviksi tulivat muun muassa ”ponipäivät” ja monenlaisia eri kaupunginosissa toivottuja hankkeita, kuten kolme skeittiparkkia ja mopotalli. ”Tämähän kuulostaa hienolta, että nuoret saavat tällä tavalla osallistua budjetointiin”, voitaisiin tässä vaiheessa kannustavasti sanoa kampanjasta. Kehtaisin kuitenkin väittää, ettei nuoria tällä kampanjalla todellisuudessa osallistettu, vaan he saivat ainoastaan hetkellisen mahdollisuuden vaikuttaa. Sen lisäksi sanoisin, että aito osallistaminen olisi ollut parempi tapa lisätä nuorten hyvinvointia kuin esimerkiksi ponipäivät ja kolme skeittiparkkia. Listalla ei ollut näiden lisäksi kovin montaa muuta tapaa hyvinvoinnin kehittämiseksi.

Tampereen ”Osallistuvaan budjetointiin” osallistumisella ei ollut myöskään suoraa vaikutusta itse nuoreen, siispä ajatellun hyvinvoinnin pitäisi toteutua vasta sitten, kun listalla olevat asiat oikeasti toteutuvat. Mielestäni osallistumisella on paljon suorempia hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Ensin nuori – kuten minäkin – havaitsi suuret plakaatit Keskustorin Raatihuoneen edessä, otti älypuhelimen kouraansa ja sitten näppäili mieleisensä kohteet (jos sellaisia listalta edes löysi) budjettia varten. Sitten hän jatkoi matkaansa aivan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tässä oli makea vaikuttamisen hetki, josta pitäisi päästä todelliseen osallistamiseen. Osallistaminen ei ole ainoastaan hetken näppäilyä, vaan pitkäjänteistä mukana olemista, jolla on nuorta kasvattava vaikutus. Toivoisin useampiin kuntiin sellaista toimintaa, jonne nuoret otettaisiin avoimesti vastaan ja johon osallistuva nuori voisi kokea hänen mukana olemisellaan olevan oikeaa merkitystä. Osallistuminen eroaa vaikuttamisesta siinä, että se antaa nuoren kannalta tärkeää kokemusta, joka voi saada nuoren muuttamaan suhtautumista yhteiskuntaan ja parhaassa tapauksessa jopa omaan itseensä.

Miten voisimme kunnissa onnistua hetkellisiä kampanjoita paremmin? Ensinnäkin voidaan ottaa nuoria mukaan siihen kauaskatseiseen työhön kunnassa, jota vaikuttaminen omalla paikkakunnalla todellisuudessa on. Jos nuoret saisivat osallistua ennemmin valmisteleviin vaiheisiin kuin vasta napin painallukseen, voisi kunta näyttää paljon enemmän nuortensa kaltaiselta. Samalla voitaisiin taata nuorten hyvinvointi, sillä heilläkin olisi silloin kokemus osallisuudesta ja oikeasta vaikuttamisesta. Jos otamme nuoria mukaan ja osallistamme heitä, niin voimme osoittaa heidänkin voivan tehdä sellaisia asioita, joita nuorten ei lähtökohtaisesti odoteta tekevän. Osallistumalla omalta tuntuvaan toimintaan esimerkiksi kansalaisyhteiskunnassa voi nuori samalla kasvaa ja oppia paljon uutta yhteisöstään ja omasta paikastaan siinä. Monet toimijat haluaisivat osallistaa nuoria mukaan toimintaansa, sillä monet järjestöt suuntaavat toimintaansa nuorille. Vastaavasti nuorilla olisi osaamista ja halua olla mukana, jos viesti tästä mahdollisuudesta saataisiin välittymään. Kuntien tulisi enemmän viestiä nuorille, millaisia osallistumisen mahdollisuuksia heillä olisi ja muillakin tavoilla luoda monenlaisia yhteyksiä nuorten ja paikallisten yhdistysten välille. Kuntien ei tarvitse vetää takaisin toimivia kampanjoitaan, mutta sen sijaan niiden tulisi lisätä keinopaletiinsa edes hieman osallistamista.

Ottaessani ensiaskelia kohti järjestötoimintaa voin sanoa paisutelleeni sitä, millaista toiminta olisi käytännössä. Opiskelen lukion kolmatta vuotta, mutta silti olen mukana peräti Pirkanmaan Reservipiirien tiedotustoimikunnassa, ja monessa muussa. Pirkanmaan Reservipiiri on erinomainen esimerkki siitä, miten tavallisissa keskusteluissa kuulen järjestön toimijoiden avoimesti kaipaavan lisää nuoria osallistumaan toimintaan ja järjestämään sitä. Onnellisesti olen päässyt täyttämään tätä aukkoa, jonka uskon olevan monissa muissakin yhdistyksissä. Saamani kokemus on ollut ensiarvoisen tärkeää ja tuonut eteeni upeita mahdollisuuksia. Toivoisin samaa myös monen muun nuoren kohdalle. Minusta ja monesta muusta nuoresta on sellaiseenkin toimintaan, johon meidän ei ole perinteisesti ajateltu osallistuvan. Voimme jokainen muuttaa näitä käsityksiä ja kannustaa nuoria osallistumaan sellaistenkin yhdistysten toimintaan, joissa ei ole vielä ensimmäistäkään nuorta toimijaa. Kun nuorena muistaa vain olla mukana hyvällä mielellä, niin saattaa helposti ohittaa monet muut toimijat sillä lisäarvolla, jonka voi omilla taidoillaan ja näkemyksillään tuoda.

0
Jere Tuononen
Kristillisdemokraatit Nokia

Kunnallisvaaliehdokas Nokialla. Mukana toimijana monessa. Poliittinen päätöksenteko ja siihen liittyvä oikeusjärjestys ovat aiheita, joita painotan puheenvuoroissani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu