Helsingin koulujen oppimiserot eivät saa kasvaa

Helsingin Sanomat uutisoi 31.5. Helsingin koulujen eriytyvän ja vanhempien pyrkivän ohjaamaan lapsensa rauhallisiksi koettuihin kouluihin. Eriytymiskehitys on erityisen viheliäinen, sillä koulujen oppimistulosten eriytyminen johtaa ymmärrettävistä syistä negatiiviseen kierteeseen. Vanhemmat haluavat luonnollisesti lapsilleen parasta. Ongelmaksi muodostuu se, että vain riittävän hyvätuloisilla on mahdollista valita asuinalueensa niin, että kodin lähikoulu ei ole rauhattomaksi koettu. Samoin varakkaiden vanhempien lapset käyttävät muita enemmän mahdollisuutta hakea painotettuun opetukseen, kuten kieli- tai taideluokille.

Ongelmaa ei voi ratkaista syyllistämällä vanhempia. On kuitenkin tosiseikka, että koulujen eriytyminen jatkaa syvenemistään, koska jotkut koulut koetaan rauhattomiksi ja vanhemmat pyrkivät tällöin välttämään niitä. Ei ole moraalisesti väärin toivoa omalle jälkikasvulleen turvallista ja laadukasta oppimisympäristöä. Ratkaisut lähtevätkin toisesta suunnasta: on välttämätöntä huolehtia siitä, että kouluissa on opiskelurauha ja että sellaiset koulut, joissa on rauhatonta saavat tarvitsemansa tuen.

Tilanteeseen ei ole helppoja ratkaisuja. Selkeitä parannustoimenpiteitä voitaisiin kuitenkin tehdä. Opiskelurauhasta ja oppilaan yksilöllisestä tuesta on välttämätöntä huolehtia. Kun erityisluokista luovuttiin ja kaikki oppilaat siirrettiin yhteisen opetuksen piiriin, eli kouluihin yritettiin tuoda inkluusiota, unohtui toteutuksessa olennainen osa inkluusiota: Inkluusio edellyttää yksinkertaisesti enemmän henkilökuntaa luokkaan.

Jo yksittäinen riittästi häiriköivä nuori voi viedä opettajalta huomion koko oppitunnin ajaksi ja itse opettamiseen ei jää aikaa. Erityisen tuen opiskelijat tarvitsevat apua sekä oppimisessa että tunteiden säätelyssä ja onkin välttämätöntä että tätä tukea on tarjolla. Inkluusio toteutuu vain, jos luokassa on paikalla opettajan lisäksi myös ylimääräinen tukiopettaja tai koulunkäyntiavustaja. Jos ylimääräistä resurssia ei voida tarjota, niin inkluusio jää toteutumatta.

Olen sijaisena toimiessani saanut henkilökohtaisesti kokea, kuinka ammattitaitoista suomalainen opettajakunta on. Jokainen minulle vastaan tullut opettaja on ollut erittäin sitoutunut työhönsä ja oppilaidensa hyvinvointiin sekä kehitykseen. Opettajilta vaaditaan kuitenkin tällä hetkellä mahdottomia. Ei ole mahdollista samaan aikaan opettaa koko luokkaa ja toimia yksittäisen oppilaan tai oppilaiden henkilökohtaisena tukena. Helsingin kaupungin tehtävänä on pitää huoli siitä, että kouluilla on resurssit tarjota oppilaille tämä tuki.

On myös hyvä pitää mielessä haasteiden mittasuhteet. Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna hyvin matalat oppimiserot ja tilanne voisi olla reilusti huonompikin. Suunta on kuitenkin täysin väärä, jos oma lähikoulu koetaan niin rauhattomaksi, ettei sinne uskalla laittaa omaa lastaan. Jotta kaikilla helsinkiläisillä lapsilla olisi mahdollisuudet päästä täyteen potentiaaliinsa, on välttämätöntä päästää opettajat keskittymään siihen missä he ovat niin hyviä: opettamiseen.

Jeremias Nurmela

Kokoomuksen kuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 318 ja Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja

Lisää ajatuksiani:

jeremiasnurmela.fi

0
Jeremias Nurmela
Kokoomus Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Helsinkiläinen kuntavaaliehdokas kokoomuksesta.
Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja.
Seinäkiipeilyä harrastava oikeustieteen opiskelija Helsingin yliopistossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu