Eroon kilpailu-yhteiskunnasta

Valtiotieteen kandidaatti Miika Alhapuro kirjoitti Turun Sanomien mielipide-osastolla 30.12.2020 otsikolla ”Opiskelijatko naiiveja, vaiko järjestelmä?” opiskelijoiden yhä aikaisemmassa vaiheessa nääntymisestä vallitsevan yhteiskunnan asettamiin ehtoihin sen suhteen viitaten elämän kannalta tärkeiden päätösten pakkovalinta-tilanteen ollen ajankohtainen liian varhaisessa vaiheessa ja vain osa opiskelijoista valmistuu tavoiteajassa kolmannen asteen koulutuksesta koulutukseen ensin päästyään ja sitten aloitettuaan opinpolkunsa.

Itselleni heräsi Alhopuron kirjoituksesta kysymys kilpailuyhteiskunnan toiminnasta ja siitä, kuinka järjestelmä ruokkii ja suosii yhä kiristävämpään suuntaan suosien kilpailun kovenemista. Tämä kasvattaa yhä enemmän ihmisten epätasa-arvoa ja jakautuminen ”menestyjiin” ja ”häviäjiin” korostuu entisestään.

Nyky-Suomessa ja kompleksisessa globaalissa maailmassa enää keskinkertainen suoritus ei ole enää pitkään aikaan riittänyt,eikä mikään tavoite-ajassakaan valmistunut korkeakoulututkino ole mikään tae työllistymiseen opintojen jälkeen.

Itse valmistuttuani lukiosta keskinkertaisilla/kohtalaisen hyvillä arvosanoilla 2002, josta sitten alkoi ensimmäinen vaihe elämässäni työmarkkinoille siitymisen osalta ja ensimmäisen korkeakoulu-opiskelupaikan haku. Vallitseva silloisen Paavo Lipposen (sdp) hallituksen politiikan vallitessa tämä tiesi alle 25-vuotiaana ilman ammatillista toisen asteen tutkintoa oitis usean kuukauden karenssia ja kun karenssi-aika oli ohi, TE-keskus alkoi karenssien uhalla ehdottaa ilmaista harjoittelupaikkaa, joka oli vastaanotettava. Eli käytännössä tämä tarkoitti työmarkkinoilta ulostippumista heti työmarkkinoille tulemisen aikoihin, kun ensimmäistä korkeakoulupaikkaakin sai odottaa noin 4 vuotta, kun välissä oli 13 kuukauden tuomio siviilipalveluksen suorittamisen osalta kantaa ottamatta siihen, miksi aseellisen varusmiespalveluksen voi suorittaa 6 kuukaudessa, ja siviilipalveluksen suorittaneilta vaaditaan kiinni-oloa kaikkina juhlapyhinä, jopa jouluaattona kuuteen asti illalla, kun työpalveluspaikasta ei ole enää Föli-liikennöintiä majoituspaikkaan siihen aikaan aattoillasta ollut 2004.

Lopulta korkeakoulusta valmistumisen jälkeen, kuten itsekin sain ”vasta” 2017 helmikuussa yleisen liiketalouden ja hallinnon -AMK-tutkintoni valmiiksi harhailtuani ensin muutamalla alalla opiskellen, seuraava vaihe valmistuneen elämässä on oman alan työpaikan löytäminen. Kirjoitin ensimmäisenä AMK-opiskeluvuotenani Turun Sanomiin 4.5.2014 lukijapalstalle otsikolla ”Ammattikorkeakouluihin pitäisi perustaa harjoittelu-akatemioita” tympääntyneenä siihen, että en löytänyt oman alani harjoittelupaikkaa mistään paikallisesta yrityksestä millään keinoin, johon sitten Kiskolainen Diplomi-Insinööri Veikko Laine vastasi, että hänen mielestään ”Ammattikorkeakoulujen ja yritysten väliltä puuttuvat kontaktiverkostot” -hänen vastusostikkonsa mukaan.

Eli kontakteja yritysmaailmaan ei syntynyt opiskeluaikana, niin valmistumisen jälkeen on mahdoton työllistyä käytännössä mihinkään, koska en omaa käytännössä työkokemusta.

Moni AMK-opiskeluaikani kaveri, jotka ovat nuorempia minua iältään, ovat nyt valmistumisen jälkeen samassa tilanteessa, jossa itse olin 2002, eli TE-keskus on aloittanut ilmaistyöpaikka-pyörityksen.

Erityisesti yksityisen sektorin yritysten rekryhenkilöstöllä näyttäisi olevan vaikeaa ymmärtää, että jos tarvitsevat osaavaa työvoimaa, näiden pitäisi maksaa järkevä palkka työsuorituksesta. Epäilen, että tähän liittyy yritystukien keinottelumahdollisuudet työvoiman kustannuksella, että yritykset saisivat säästettyä palkkakustannuksissa. Käsitykseni mukaan valtio säästäisi miljardeja rahaa, jos jokin yritystuki-remontti-ohjelma käynnistettäisiin. Esko Ahon (kesk.) Hallituksenkin valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.)on ottanut kantaa, että valtio säästäisi useita satoja miljardeja, jos valtio lakkauttaisi yritystuet. Tämä ainakin edesauttaisi yrityksiä edes pohtimaan omillaan toimeentuloa ja henkilöstökustannusten järkevöittämistä työntekijän näkökulmasta. Jos on valmis ottamaan yrittäjäriskin yksityisellä sektorilla, miksei sitten hakisi rahoitusta toimintaan yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta?

Kasvatustieteilijöiden termein, jos ei ole sosiaalistettuna primaaritasolla tähän kilpailuvetoiseen järjestelmään jo lapsena perheen ja lähipiirin toimesta kasvatettu lasta toimimaan markkinoiden ehdoilla, ongelmat vain kasautuvat vanhemmalla iällä. Valitettavasti näin näyttäisi olevan. Kilpailun koventaminen lisää epätasa-arvoa, ja siitä on päästävä eroon. Sama, miksi en ole vapaan markkinatalousjärjestelmän kannattaja missään muodossa, koska siinähän omistava yhteiskuntaluokka rikastuu entisestään niiden kustannuksella, jotka ovat siellä toisessa päässä vähä-varaisempia, niin omistavan yhteiskuntaluokan vaurauden lisääntyessä köyhyys kasvaa, koska niillä, kenellä ei ole omistajuutta, tai on sitä vähän, niillä on sitä entistä vähemmän. Ehkä sekin ruokkii kilpailun koventamista. Tosin markkinatalous-järjestelmän yksi periaatteista taitaa olla sekin, että ihminen on luonnostaan ahne luonnon eliökunnan monimuotoisessa ympäristössä ja sen jäsen. Tämä ruokkii hyvin alkukantaisella tavalla ajatusta kilpailun kovenemisesta ehkä myös?

JereSumell

Olen punavhreä syntyperäinen turkulainen, joka pitää netissä ja oikeassa reealimaailmassa pysyvistä väreistä ja palaavisra asiakkaista, ja ihmisen vastaanottamisen ihmisenä. Koulutukseltani olen Liiketalouden ja hallinnon Tradenomi Informaatioteknologiassa. Valmistuin Turun Ammattikorkeakoulusta helmikuussa 2017. Kirjoitin ylioppilastutkinnossani 2002 humanistiset aineet reaalissa historian, yhteiskuntaopin ja psykologian. Lukion jälkeen opioskelin kasvatustieteitä Turun Yliopistossa, mutta maailma ajoi toisaalle opettaja-opinnoista. Löysin minulle ja taustaani nähden ehkä luontevan polun lapsena alkaneen PC-harrastuksen siivittämä lopulta valmistua tietojenkäsittelystä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu