Osa-aikatyön ylenkatsominen on Orpon hallituksen suurin virhe
No, jos ei nyt ihan suurin, niin lyhytnäköisimmästä päästä ainakin.
On nimittäin ymmärrettävä realiteetit, kun puhutaan 2020-luvun ja tulevaisuutemme työmarkkinoista. Työn todellisuus on muuttunut niin vaivihkaa, että kankeat järjestelmämme ja vakiintuneet tottumuksemme eivät siihen aivan rutisematta taivu.
Työmarkkinoilla on tapahtunut jatkuvaa suhdannevaihtelua kautta markkinatalouden historian. Korkeista työllisyysluvuista sukelletaan aika ajoin taantumaan ja joukkotyöttömyyteen. Edeltävä aaltoliike on vakio, mutta työn itsensä ilmiasut ovat muuttuneet merkittävästi teollistumisen 200-vuotisen historian aikana.
Suurin muutos on verrattain tuore. Työ on ollut keskimääräiseltä luonteeltaan fyysistä, kokoaikaista, suorittavaa, mekaanista ja toistaiseksi voimassa olevaa vielä viime vuosituhannenkin loppumetreillä. Vielä lähihistoriassamme on ollut varsin tavanomainen tarina, että nuorena työtä mennään pyytämään tutun ihmisen tehtaasta, kaupasta tai sahalta. Sen lisäksi että työtä on ollut aina tarjolla, samassa työssä on voinut tehdä 50-vuotisen uran.
Globalisaatio, markkinatalouden ehdot, liikkuvuuden lisääntyminen ja digitalisoituminen ovat kuitenkin muuttaneet pelin henkeä. Työ on nykyään kansainvälisempää, monipaikkaisempaa ja kaupallisempaa. Yhä suurempi osa kaikesta työstä on tietotyötä, ja liki kaikkeen vaaditaan nykyään koulutus. Ei riitä, että on innokas opettelemaan uutta: osaamista täytyy työhön mennessä jo olla, ja se täytyy osoittaa todeksi tutkintotodistuksella, ansiokkaalla ansioluettelolla ja liudalla suosittelijoita. Siinä missä työpaikka oli ennen oletusarvoisesti toistaiseksi voimassa oleva, minun sukupolveni hieraisee silmiään moisen sukupuuton partaalla hoipertelevan eläimen nähdessään. Kukaan ei oleta myöskään enää ryhtyvänsä loppuelämänsä ammattiin alle parikymppisenä. Alan vaihtaminen useita kertoja elämän varrella on uusi normaali.
Koneistuminen ja fyysisen ihmisvoiman tarpeen väheneminen on tehnyt oman osansa työn luonteen muutoksen eteen, mutta työn filosofiaan ja työsuhteeseemme on epäilemättä vaikuttanut länsimaisen yksilökeskeisyyden valtavirtaistuminen. Kun katse on siirtynyt yhteisöistä yksilöön, minuun, on kulttuuri muovannut ihmisen ja ajattelun lisäksi suhdettamme ihan kaikkeen. Mitä minä haluan työltä? Millainen minun elämästäni tulee, jos valitsen työkseni tätä tai tuota? Miten työpaikalla viettämäni aika tukee minun hyvinvointiani? Ja niin edelleen.
Vaikka montaa asiaa tässä jatkuvassa yksilökeskeisen kulttuurin itsekeskeisessä egorunkutuksessa pidänkin luotaantyöntävänä, mielestäni asennemuutoksemme työtä kohtaan on muutos terveempään. Jos ennen olikin suorastaan oletusarvoista mennä 40 vuotta joka päivä samaan työhön vaikka se olisikin tuntunut paskan nielemiseltä, nykyään ihmisellä on vaihtoehtoja. Työehtojen paranemisen eteen on tehty vuosikymmenet läpeensä kovaa työtä, ja se työ näkyy työntekijöiden parempana tietoisuutena sen suhteen, ettei kaikkea tarvitse sietää. Ennen työhön suhtauduttiin velvollisuutena, pakkona ja ainoana mahdollisena todellisuutena. Nykyihminen pohtii, mikä on se hinta, jolla aikaansa on soveliasta myydä työnantajalle. Mitä mielekkäämpi työ, sen vähemmän kitkaa edeltävään liittyy. Ihmiset ovat tajunneet, että arjesta ei ole tarpeen tehdä kärsimystä. Työ ei enää täytä koko todellisuutta, siitä pyritään tekemään vain osa sitä.
Tätä kulttuurillista muutosta ei tietenkään ole otettu vastaan vain riemusta kiljuen. Muutos ei koskaan tule luontevasti osaksi kaikkien todellisuuskäsitystä, ja täten erityisesti tietyn sukupolven edustajat suhtautuvat edellä kuvaamaani työkulttuurin muutokseen lähinnä paheksuen. Nykyään ei osata enää töitäkään tehdä! Luterilainen tapakulttuuri sekä suhde työhön ja työteliäisyyteen riitelee rankasti individualistisen kulttuurin mahdollisuusorientoituneisuuden kanssa. Ei työtä lähdetty ennen valikoimaan – oli tehtävä sitä, mikä toi leivän pöytään. Niinhän se on toisaalta nykyäänkin. Useimmat eivät kaipaa muuta kuin tasaisen toimeentulon ja normaalia arkea mahdollisimman vähillä murheilla. Valinnanvara on vain lisääntynyt, ja se saa jotkut jäärät etsimään syitä laiskuudesta ja työmoraalin löyhenemisestä.
Ja voi kun olisikin niin, että ihmisillä aidosti olisi mistä valita. Työtä ei tässä suhdanteessa yksinkertaisesti ole, ja kaikenkarvainen moralisointi työhaluttomista lusmuista tämän muun konkurssin päälle lähinnä sapettaa ja kasvattaa juopaa elitistisen väen ja työtä sormet vereslihalla hakevien duunarien välille.
Juuri parhaillaan Suomessa on 280 000 työtöntä työnhakijaa ja noin 50 000 avointa työpaikkaa. Orpon hallitus lupailee kuuta taivaalta kaavaillessaan sataa tuhatta uutta työllistä tämän hallituskauden aikana, sillä ennusteet eivät povaa suhdanteiden kannalta hyvää vielä hetkeen. Hallitus kaiken kukkuraksi itse sahaa omaa jalkaansa tekemällä sellaisia päätöksiä, jotka pitkittävät taantumajaksoa. Sosiaaliturvan leikkauksilla ja alvin korotuksilla heitetään seteleitä nuotioon, kun ottaa huomioon sen faktan, että tutkitusti nimenomaan pieni- ja keskituloisten kulutuspotentiaalin kasvattaminen ruokkii kansantaloutta. Nykyisillä toimilla kulutus muumioituu sijoilleen pitkäksi aikaa.
Työmarkkinoille syöttää oman kierrepallonsa vielä tekoäly. Googlen arvion mukaan tekoäly syö lähivuosien aikana pelkästään Suomesta 100 000 työpaikkaa, ja olkoonkin, että se varmasti myös tuo mukanaan sellaisia professioita, joita ei ole vielä olemassakaan, tulee vaikutus silti olemaan tuntuva. Ihminen on digitalisaation konseptilla tietoisesti pyrkinyt vähentämään ihmistyövoiman tarvetta ja täten luonut jalansijaa yhteiskunnalle, jossa ihmiselle ei ole enää töitä. Silti olemme takertuneet ihanteeseen, että kaikille on oltava työ. Juuri tämä ristiriita on tuottanut meille liudan ammatteja ja työtehtäviä, joilla ei oikeastaan ole kummoistakaan tuottavuusarvoa – johtajan johtajan johtajat, suurten konsulttitalojen projektinvalvojat, nimelliset päälliköt ja niin edelleen. Rutger Bregman puhuu ilmiöstä teoksessaan Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman. Olemme ajaneet itsemme työn osalta erikoiseen nurkkaan, mutta se onkin kokonaisen oman kirjoituksensa aihe.
Joka tapauksessa on niin, että seuraavien määrittelemättömän pituisten vuosien (tai vuosikymmenten) ajan työtä haluavia ihmisiä tulee olemaan moninkertainen määrä suhteessa avoimiin työpaikkoihin. Hallitus toivoo kaikki raajat ristissä, että työllisyyskehitys paranisi salamaniskun lailla, mutta niin ei tule tapahtumaan. Nykyinenkin tilanne työttömien ja työpaikkojen suhteen on mahdottomuudessaan samankaltainen, kuin yrittäisi survoa valtavaa miehen jalkaa antiikkiseen lapsenkenkään. Hallituksella ei tunnu olevan realistista tilannekuvaa eikä sen myötä realistisia keinojakaan.
Tässä tapauksessa tulisikin siis kääntää katse muihin työn mahdollisuuksiin kuin vain pyhään ja ikiaikaiseen kokoaikatyöhön. Hallitushan omien sanojensa mukaan tavoittelee nimenomaan kokoaikatyöllisten määrän kasvattamista, ja sen nimissä on muun muassa poistanut työttömyysturvasta suojaosan – siis työttömän ihmisen mahdollisuuden tehdä kuukauden aikana töitä 300 euron edestä menettämättä tukiaan. Tässä suhdanteessa moinen toimenpide on täysin taulapäinen, kun ottaa huomioon, ettei kokopäivätyötä yksinkertaisesti ole tarjolla. Useassa käänteessä hallitus on kovaäänisesti korostanut tarvetta kääntää jokainen kivi ja hakea säästöjä ja tulovirtaa sieltäkin, missä sitä ei ole nimeksikään. Silti hallitus tietoisesti jättää käyttämättä mahdollisuuden edes osa-aikatyön tuottamiin verotuloihin, koska kokoaikatyö (jota ei vieläkään siis ole tarjolla) on sitä ideologisesti parempaa työtä.
Osa-aikatyön määrä Suomessa on kasvanut vajaassa vuosikymmenessä yli kolmanneksella, ja sen yleistymistä on havaittu erityisesti nuorten ja eläkeikäisten työntekijöiden ryhmissä. Osa-aikatyö on monelle mahdollisuus suunnitella elämäänsä halutulla tavalla, mutta joillekin se on pakko – kun muutakaan ei omalta osaamisalalta ole tarjolla. Joillekin osa-aikatyö on ainoa mahdollinen työn muoto: esimerkiksi pitkäaikaissairaat, työkyvyltään rajoittuneet, vammaiset, pienten lasten äidit ja neurokirjolla olevat ihmiset hyötyvät osa-aikatyön mahdollisuudesta. Kokopäivätyöhön tilapäisesti tai pysyvästi kykenemättömien ihmisten kirjo on laaja, ja samalla tavoin kuin koulujärjestelmämme pyrkii joustamaan erilaisten oppijoiden mukaan, tulisi siis työelämänkin mahdollistaa monenlaiset polut. Työ on kuitenkin useimmille ihmisille toimeentulon lisäksi mielekkyyttä, merkityksellisyyttä ja syy nousta aamulla ylös kokemaan itsensä tarpeelliseksi.
Edeltävistä näkökulmista käsin en pysty ymmärtämään, miksi hallitus haluaa tieten tahtoen rapauttaa kaikki mahdollisuudet osa-aikaisen työn tekemiseen. Onko siis niin, että valmiiksikin karussa taloustilanteessa halutaan mieluummin makuuttaa työttömiä paikoillaan kuin ottaa vastaan pienetkin purot verotuloista? Koska siihenhän suojaosien poisto väistämättä johtaa: kun ei ole tukien menettämisen uhalla kannattavaa ottaa vastaan lyhyttä keikkaa, tuet juoksevat mutta verotulot eivät.
Haastoin työministeri Satosta toissa viikolla edeltävästä, mutta vastausta ei kuulunut. Hallitus tuntuukin olevan täysin perehtymätön nykyiseen työmarkkinatilanteeseen, suhdannenäkymiin, kokonaisvaltaiseen työn luonteen muutokseen ja näiden kaikkien vaikutuksiin toisiinsa ja yhteiskuntaan. Eivät he muuten hankaloittaisi työn vastaanottamista tilanteessa, jossa minkä tahansa työn vastaanottaminen olisi nimenomaan kannattavin veto minkäänlaista elpymistä tavoiteltaessa.
Tosiasiallisesti yhteiskuntamme tarvitsisi kokonaisvaltaista sosiaaliturvan ja työmarkkinamme remonttia, jotta voisimme aidosti elpyä ja kyetä tarjoamaan kansalaisille sellaista hyvinvointia, josta Pohjoismaissa on vuosikymmeniä oltu ylpeitä. Tuota remonttia odotellessa olisi kuitenkin kohtuullista käyttää edes ne keinot, jotka käytettävissä on. Sitä saanee Orpon hallituksen aikana odotella, sillä ilmeisesti kokoaikatyö on sitä niin paljon parempaa työtä, että sen alttarille tehdään ideologisia päätöksiä silloinkin, kun tarjolla ei ole kuin tyhjää. Talousoikeiston uskottavuus reaalipoliittisena ja niin ikään ideologiavapaana päätöksentekijänä on ainakin työmarkkinapoliittisesti kokenut niin mojovan kolauksen, että varsinkin osa-aikatyöläiset tulevat sen muistamaan. Ja se ei ole mikään pieni joukko se, mikäli tilastoihin on uskominen.
Yleensä puhuttaessa työelämän joustoista ainoa asia joka todellisuudessa joustaa on työntekijä, ja tämä lähtöasetelma on johtanut työnantajissa asennevammaan ja ehkä jopa moraalipaniikkiin, jossa perinteinen ajatus ”kaiken paskan sietämisestä” on luontainen osa työntekijän vastuita.
Eli työnantajien haluttomuus hakea joustoja omista sopimuksista on vaikuttanut työntekijäpulaan, esimerkiksi niin kutsuttu ”joustopesu”, jossa luvataan joustoa työehtoihin mutta joita tosiasiassa ei ole.
Tosiasia on toki, että työnantajien haluttomuus palkata lisätyövoimaa liittyy korkeisiin palkkauskustannuksiin, minkä vuoksi moni työnantaja mieluummin repii kaiken irti koneesta ja teetättää ympäripyöreitä päiviä samoille naamoille.
Mutta tosiasia on yhtälailla, että mitä enemmän tunteja revitään irti, sitä vähemmän tuottavuutta on odotettavissa, vain penkki kuluu mutta lisäarvoa ei tule. Siksi on jokseenkin hämmentävää kuunnella esimerkiksi Olli Rehnin puheita ”liian vähäisistä työtunneista”, ikään kuin tunnit tarkottaisivat välittömästi ”lisäarvon tuottoa.” Sehän on sama asia kuin uskoisi Ladan olevan yhtä tehokas kuin Ferrarin.
Ehkäpä työnantajien kohdalla pelko painaa enemmän kuin tosiasiat?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus.
Tässä taannoin luin virkamiesten kyvyttömyydestä oman toimensa hoitamisessa. Suomessa samalla virkamiehellä voi olla monta nimitystä ja virkaa, ja siksi hän ei ehdi kaikkia asioita hoitaa.
Mielestäni on ristiriitaista että hyväpalkkaisia ihmiset systemaattisesti ylityöllistetään, ja huonopalkkaiselta viedään mahdollisuus edes alityöllistymiseen. Toki voi vedota kohtaanto-ongelmaan, mutta meillä on työttöminä myös paljon korkeasti koulutuksen ihmisiä. Ja toisaalta korkeilla palleilla pyörii täysin kädettömiä pellejä vailla minkäänlaista kompetenssia.
Olen täysin samaa mieltä otsikon kanssa. Todellista hölmöläisten hommaa. Poliitikkojenkin olisi hyvä päivittää osaamistaan säännöllisesti … ai niin mutta se aikuiskoulutustukihan loppuu.
On se kyllä vaan niin että 6e/h palkalla ei työt maistu. Ja sitä se todellisuus Suomessa on. Sopii mennä itse kokeilemaan jos ei muuten usko.
Puhumattakaan siitä mitä hallituksen urpoilu on saanut kulttuurialoilla aikaan. Kolmen tonnin apurahan pitäisi riittää sen loppumisen jälkeen vielä kolmeksi kuukaudeksi, sillä sen aikaa KELA käsittelee työttömyyshakemusta. Tämä siis määräaikaisen apurahajakson jälkeen, jonka alkamispäivämäärä ja loppumispäivämäärä ovat tiedossa jo etukäteen. Ennen koko jaksoa.
Halleluja, ei jatkoon!
Ilmoita asiaton viesti
– Työn todellisuus on muuttunut niin vaivihkaa, että kankeat järjestelmämme ja vakiintuneet tottumuksemme eivät siihen aivan rutisematta taivu.
Nyt en heti oivalla, miten se niin vaivihkaa on muuttunut. Minun mielestäni lakot ja muu öykkäröinti on ollut hyvinkin näkyvää ja pitkäaikaista. Työ sinänsä monesti ymmärretään väärin, eli mennään töihin, mutta ei odoteta mitään saatavan valmiiksi. Työstä on tullut monille paikka levätä. Isäni jo sen niin ymmärsi 1970 -luvulla, kun sanoi aina, että pitää lähteä töihin lepäämään. Hän teki kolmivuorotyötä konemestarina. Ymmärsin kun kävin hänen työpaikallaan, istua nyt tuijottamassa muutamaa mittaria ja tehdä yksi kierros työvuoronsa aikana. Silti piti säntillisesti pitää kahvitauko ja ruokatauko, vaikka ne eivät poikenneet juuri työnteosta. Aina oli myös valtion leipä ns. hampaissa, eli palkka oli pieni ja vastuu kova.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä osa-aikatyöhön tulee niin kukaan ei ylenkatso sitä.
300 euron tulo ei ole mikään palkka mistään osa-aikatyöstä, se olisi vain lisä tukirahoihin. Tai on ollut.
Ei voi olla niin että vaaditaan että osa-aikatyöllä tulee toimeen kuten koko-aikatyöllä.
Muualla maailmassa osa-aikatyöläinen ottaa toisen osa-aikatyön, jotkut jopa kolmannen. Näin tulotaso nousee koko-aikatyötä vastaavaksi.
Ei voi olla ratkaisu että ihmiset elävät sosiaaliavustuksilla ja tekevät siihen vähän lisää ”osa-aikatyöllä”. Kyse on vain siitä että jotkut haluavat mahdollistaa ja vakiinnuttaa elämisen yhteiskunnan tuilla ja tehdä siitä hyväksyttävää, mitä se jo nykyäänkin on tietyn porukan mielestä.
Tällaisissa keskusteluissa on myös hölmöä ottaa mukaan erilaiset ryhmät kuten vajaatyökykyiset tai eläkeläiset. Onhan itsestään selvää että se joka ei kykene kokopäivätyöhön tarvitsee yhteiskunnan tukea. Mutta silloin mennään eri järjestyksessä: Ensin työstä saatu palkka ja siihen mahdollisesti osatyökyvyttömtyyseläke.
Ilmoita asiaton viesti
Jocke.
-Ikä-77 eläkeläinen ja yrittäjä?.
Ja 300 sataa euroa kivestää?.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka niin?
Et sitten pysty muuhun kuin käymään henkilöön?
Sinulla ei itse asiaan ole mitään sanottavaa?
Ei 300 euroa ”kivestä” vaan se että yhteiskunnassa on aivan liikaa niitä jotka pyrkivät perusteettomasti elättämään itsensä toisten työllä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja kun se työnantaja,olkoonpa hän vaikka Jocke Rantanen ei pysty tarjoamaan kokoaikatyötä niin mitä hän tekee?.
Soittaa vuokrafirmalle,nyt tarvitsen sitä ja tätä tunniksi pariksi jne.
Ilmoita asiaton viesti
Työntekijä etsii toisen osa-aikaisen.
Niin kuin muualla maailmassa tekevät.
Osa-aikatyöllä ymmärrän jatkuvaa osa-aikaista työtä.
Loppu on sitten järjestelykysymys.
Et sitten malta pysyä aiheessa?
Ilmoita asiaton viesti
Ja kun Jocke tarvitsee uudelleen osa-aikaista työntekijän,niin hän onkin jo toisaalla.
Ja Jocke kitisee kun ei saa työntekijää.
Puhutaanko silloin työvoimapulasta?.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ei ole niin paljoa työvoimapulaa että tämä välttämättä onnistuisi. Työtä ei oteta vastaan ellei sitä ole tarpeeksi.
Ehkä tämä 300 euron sijasta parempi malli olisi, että jos jotain tukia on myönnetty, niitä ei oteta pois enää ellei ole näyttöä siitä, että olisi pysyvästi tuloja millä pystyy elättämään.
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Tosin aion pikapuoliin purkaa toiminimen ja ryhtyä vain eläkeläiseksi. Katson että olen sen ansainnut?
Ilmoita asiaton viesti
”300 euron tulo ei ole mikään palkka mistään osa-aikatyöstä, se olisi vain lisä tukirahoihin.”
Toki. Mutta tuo vähensi kynnystä siirtyä pois tukien varasta elämisestä. Tämä tuli oli varmaan eniten työllisyyttä lisännyt toimenpide joten sen poistaminen on aika käsittämätöntä jos halutaan työllisyyttä lisää.
Ilmeisesti työllisyyttä ei haluta lisää.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei voi olla ratkaisu että ihmiset elävät sosiaaliavustuksilla ja tekevät siihen vähän lisää ”osa-aikatyöllä”.”
Moni yrittäjä/työnantaja etsisi lyhytaikaista työntekijää, mutta tuon 300€:n poistumisen jälkeen on vähemmin tekijöitä.
Ilmoita asiaton viesti
kyllä se ihan ehtaa rahaa on se 300e:kin. summa voi tietenkin tuntua mitättömältä jos on parempaan tottunut.
ja toki se on vain lisä tukien päälle. tuellahan on itseasiassa tarkoitus vain tulla toimeen. ei parantaa elämänlaatua tai nostaa elintasoa, säästää tai investoida tai palkita mistään. jos ihminen haluaa muuttaa tilannettaan, hän tarvitsee siihen resursseja. mistä niitä saa? vaikka varmaa menestys ei toki ole silloinkaan, on aika hölmöä estää ihmistä yrittämästä.
vaikka se tuntuukin näpertelyltä ja tyhjänpäiväiseltä, niin 300e on iso raha. Sen tekeminen vaatii 50/h töitä 6e/h palkalla. monille töitä ei edes ole niin paljoa tarjolla. ottamalla useamman osa-aikaisen työn – itsekin tein joskus neljälle firmalle töitä jokusen vuoden – polttaa helposti itsensä loppuun, eikä käteen jää juurikaan ylimääräistä sillä ylityökorvauksia, lomarahoja, jne. ei kerry, vuosilisistä puhumattakaan. ja kun työtä on ripoteltu tasaisesti lyhyiksi pätkiksi ja niistä ei etukäteen ole tietoa, silloin vapaatakaan ei juuri kerry.
ja edelleen puhutaan enimmäkseen kolminumeroisista summista.
parempi ratkaisu oli säästää menoista, ja muuttaa väljemmille vesille vaikka siellä ei töitä olekaan.
ei ole tietenkään helppoa yrittäjillä tai pyrokraateillakaan. mutta elämä on valintoja täynnä. on parempi tehdä itse kuin valittaa ja odottaa että toiset muuttuu. jos 300e:kin on liikaa niin siitä pitää valittaa eduskunnalle. sinne mekin valitamme joiden mielestä se on liian vähän.
Silloin nousukaudella ja Suomea rakennettaessa olisi ollut kohtuullista ajatella vähän omaa nokkaansa pitemmällekin ja katsoa että tässä maassa on kansan mahdollista elää myös tulevaisuudessa. kyllä kai täällä pärjätään mutta ei se nyt ihan menny niinkuin Strömsössä vaikka kovat olikin – ja on vieläkin – puheet?
Onnea eläkkeelle!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, sitäkin tarvitaan.
Meillä on asuntomarkkinat vääristyneet siksi että on alettu maksamaan shabluunamaisia tukia.
Todellisuudessa vuokratuet menevät suoraan vuokranantajalle.
Ihminen vain on sellainen.
Kun hän etsii vuokra-asuntoa hän pyrkii saamaan sellaisen joihin hänellä juuri ´ja juuri on varaa. Ja silloin hän laskee mukaan Kelan taulukosta paljonko hän saa tukea minkäkin hintaiseen/kokoiseen asuntoon.
Tämä sama automaatti on myös korottanut asuntojen hintoja koska sijoittajat olettavat myös että vuokralainen saa asumistukea jolloin hänkin saa paremman vuokran. Samalla hän hyötyy siitä myös koska asuntojen hinnat ovat korkeat. Hänen sijoituasunnoillaan on korkeampi vakuusarvo.
Kun asian pitäisi olla niin että palkallaan pystyy sekä elämään normaalia elämää että asumaan.
Pienituloisten pitää kyllä saada tukea asumiseensa mutta se pitäisi olla harkinnanvaraista.
Nyt esimerkiksi työtön äiti+alle 18-vuotias lapsi voivat asua 800 euron kolmiossa ja saavat asumistukea niin että pystyvät siihen.
Kuinka moni työssäkäyvä perhe jossa vain toinen on työssä, pystyy asumaan vastaavassa?
Lopuksi vielä tuosta 300 eurosta.
On täysin väärin että henkilö saa työttömyyspäivärahaa ja sen lisäksi voi käydä osa-aikatyössä. Jatkossa tuota 300 euroa vaadittaisiin korotettavaksi kunnes se on niin korkea että ansio+päiväraha ovat yhteensä sama kuin kokopäivätyön palkka.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyvä näkemys nuoremalta henkilöltä tähän päivään ja työelämän haasteisiin.
Itse aloitin metsurina -81 koillismaalla.
Jos jotain,niin työvoiman vuokrafirmojen toiminta?.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksessa on kovasti hyvääkin, mutta kiusallinen fakta on, että Suomessa on työttöminä työnhakijoina neljännesmiljoona ihmistä jotka eivät töihin kykene tai joita kukaan ei huolisi edes ilmaiseksi. Jos et ole opiskelemassa, mutta et ole riittävän työkyvytön eläkeyhtiön lääkärin mielestä, niin sitten olet kortistossa työnhakijana. Vähäisen todellisen työttömyyden kohtaanto-ongelma on joko osaamisen puutteessa tai työnhakijan sijainnissa eri puolella maata kuin töitä olisi.
Taantuma on toki vienyt viime kuukausina työtä ihan kelvolliselta työvoimalta esimerkiksi rakennusalalta. Ja sitä taantumaa hallitus kaiken aikaa syventää ja pitkittää.
Se osa kritiikistä joka osuu naulan kantaan on järjestelmän kyvyttömyys tajuta, että henkilö voi olla samaan aikaan opiskelija, työntekijä ja yrittäjäkin. Kaikkea näistä osa-aikaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Jos osa-aikatyön tekijä toiveistaan huolimatta ei saa yrityksestä niin paljon töitä tai palkkaa, että on sen vuoksi oikeutettu yhteiskunnan maksamiin tukiin, on se verrattavissa yritystukiin, joita vasemmisto on ollut leikkaamassa.
Ainoastaan tuen saamisessa ei ole välikäsiä, itse periaate on kuitenkin aivan sama.
Ilmoita asiaton viesti
Mika ei ole hoksannut, ettei yritystuki ohjaudu juurikaan työntekijöille. Joskus toki tuotekehitykseen, mutta yleensä konsulteille tai yleisimmin yrityksen osingonjakoon omistajille. Niillä on kovin erilainen kohde vaikka niitä samasta vero- ja velkapotista maksetaankin
Ilmoita asiaton viesti
No vaikka se yritystuki korvamerkittäisiin työntekijöille, mutta varsinainen netto palkka ei kuitenkaan muuttuisi, niin mikä tuossa olisi sitten erona?
Myös kaikki palkkatuetut mallit ovat yritystukia.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi eivät vihreät poistaneet tukia viime hallituskaudella? Outoa kitinää nyt. Taisi hallitus silloin jakaa erityisen paljon tukirahaa, kuulemma sitä sai vaikka ei hakenutkaan. Jotkut yritykset taisivat maksaa takaisin kun hävetti.
Yritystuet pitäisi kyllä poistaa.
Yritystukia ei todellakaan makseta eikä niitä edes pidä maksaa korvamerkittyinä palkkoihin. Sehän vasta hullua olisikin.
Sen lisäksi että veronmaksajat elättävät satoja tuhansia työttömiä joista suuri osa ei edes halua työhön, veronmaksajat pitäisivät vielä yrityksetkin pystyssä. Huh huh.
Yrityksille voidaan toki antaa tukea tuotteiden kehitystyöhön mutta sen pitää olla tarkkaan kohdennettua ja saajalla pitää olla takaisinmaksuvelvollisuus jos kohde, kekesintö tms. alkaa tuottamaan tietyn ajan kuluessa.
Ilmoita asiaton viesti