Toteutuuko Ne bis in idem julkisissa ammateissa?
Ne bis in idem on yleinen oikeusperiaate, jonka mukaisesti samasta asiasta ei saa antaa tuomiota kahteen kertaan. Suomessa tämä ilmenee esim. siinä, miten luonnollinen henkilö ei voi enää lähtökohtaisesti saada rikosoikeudellista syytettä veropetoksesta, jos hänelle on määrätty jo veronkorotus, sillä hallinnollisesti määrätty veronkorotus rinnastetaan rikosoikeudelliseen rangaistukseen.
Mutta miten on, toimiiko sama oikeusperiaate myös lainsäädännön ulkopuolella? Varsinkin julkisuuden henkilöillä varsinainen rikosoikeudellinen seuraus voi olla vähäpätöinen suhteessa siihen, mitä tapauksen saama julkisuus voi aiheuttaa.
Suomessa ehkä yksi parhaita esimerkkejä tästä on Axl Smithin tapaus: hän sai rikostuomion, ja samalla hänen uransa päättyi kuin seinään, ja luultavasti myös sosiaaliset suhteet murenivat. Tuoreena esimerkkinä taas on Wille Rydman, jonka kohdalla rikosoikeudellinen tulos on vielä epäselvä, mutta poliittinen ura saattoi tulla joka tapauksessa käytännössä päätökseensä.
Maailman kuuluisimpien näyttelijöiden osalta taas on voitu seurata esim. Kevin Spaceyn tapausta, jonka kohdalla oikeudenkäynnit ilmeisesti jatkuvat yhä, mutta ura taitaa olla käytännössä ns. cancelöity: House of Cardsin viimeiselle kaudelle Spacey ei enää kelvannut, vaikka koko sarja oli käytännössä henkilöitynyt häneen, ja All the Money in the World -elokuvasta hänet poistettiin, vaikka elokuvan kuvaukset oli jo tehty.
On tietysti selvää, että rikokset tai muuten yleisesti tuomittavat teot vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin, ja joissain tapauksissa myös siihen, miten hyvin voi luottaa tuomitun luotettavuuteen työtehtävissään. Mutta vaikuttaisi myös tyypilliseltä, että mitä julkisempi syytetyn asema on, sitä suurempi tämä ei-rikosoikeudellinen seuraus on. Voi kysyä, milloin ja erityisesti missä määrin tällainen on perusteltua.
Jos ajatellaan Jari Aarnion tapausta, tuntuu ilmeiseltä, että hän on rikoksillaan rikkonut juuri sitä luottamusta, joka on keskiössä hänen ammatissaan poliisina, joten tällaisessa tilanteessa uran päättyminen tuntuu oikealta. Mutta miten on näyttelijöiden tai muiden esiintyjien kohdalla? Näyttelijän rikokset eivät välttämättä sellaisenaan ole merkki siitä, etteikö näyttelijä voisi suoriutua varsinaisesta työstään, mutta näyttelijän kohdalla työn arvoa ajatellen merkittävä tekijä on tietysti henkilöbrändi, joten on ymmärrettävää ja selvää, että ihmisen teot vaikuttavat siten myös näyttelijän kysyntään. Sama pätee, joskin suhteellisen erilaisella dynamiikalla, myös poliitikkoihin. Näyttelijöiden kohdalla yleisö ja poliitikkojen kohdalla äänestäjäkunta siis reagoivat, ja negatiivinen reaktio voi tietysti syntyä myös täysin laillisista, mutta mahdollisesti muuten moraalisesti arveluttavista teoista tai näkemyksistä.
Rikoksista kuuluu tuomita ja väärin toimimisella on väistämättä seurauksensa myös rikosoikeuden ulkopuolella, mutta mennäänkö siinä toisinaan woke-hengessä yli, kun elokuvateollisuus tai puolueet ennakoivat yleisön reaktiota, ja toimivat sen pohjalta? Johnny Deppin ja Amber Heardin tapaus on tätä ajatellen mielenkiintoinen esimerkki: Disney oli jo hyllyttänyt Deppin Pirates of the Caribbean -elokuvista oikeudenkäynnin vuoksi, mutta oikeudenkäynnin päätyttyä Disney onkin kosiskellut Deppiä takaisin elokuvasarjaan (kts. Iltalehden juttu).
Sosiaalisillekin reaktioille on paikkansa, mutta olisiko myös niin, että toisinaan niin suuri yleisö kuin toisaalta myös suuren yleisön reaktioita pelkäävät instituutiot voisivat pitää jäitä hatussa ja jättää seuraamusten pääpainoa enemmän oikeuslaitoksen puolelle? Vai onko vain niin, että julkisuuden valokeilassa olevilta tyypillisesti suhteellisen etuoikeutetuilta ihmisiltä pitää voida vaatia tavallista tallaajaa enemmän? Eli korkeasta asemasta pudotessa matka alas voi kai perustellusti olla pidempi? Ehkä Ne bis in idem ei tässä mielessä aina toteudu, mutta ehkä se ei toisinaan tapahtuvia ylilyöntejä lukuunottamatta pääsääntöisesti haittaakaan?
+2
Sitten on tietysti henkilöitä joiden mielestä tietty tuomio vain parantaa kannatusta ja kiillottaa henkilöbrändiä. VKK-puolueen puheenjohtaja ja ainoa istuva kansanedustaja Ano Turtiainen on sanonut ”tämä on vain sulka hattuun” saatuaan tuomion kun julkaisi 2015 Facebook-kirjoituksen, jossa hän käräjäoikeuden tuomion mukaan ”kehotti kohdistamaan tuhoamis- ja eliminointitoimia” eli ainakin omaisuusrikoksia Suomen Punaisen Ristin toimipisteisiin. Turtiainen ei ollut tuolloin kansanedustaja.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, hyvä huomio! Tuomiot voivat ei-rikosoikeudellisella puolella toimia myös noin päin.
Ilmoita asiaton viesti
Ne bis in idem koskee lainvoimaisia tuomioita / julkishallinnon ratkaisuja. Noissa esimerkeissäsi niistä ei ole kysymys. Voimakkaasti julkisuudessa ollut asia taas voi vaikuttaa tuomioon lieventävästi. Julkisuudenhenkilöt ja poliitikot ovat suuremman sietämisvelvollisuuden piirissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista!
Niin, varsinaisena sääntönä ja käytäntönä Ne bis in idem koskee prosessioikeuden ratkaisuja. Itse sanat kuitenkin kai kuitenkin tarkoittavat vain, että ”ei kahdesti samassa”, eli siten samaa ajatusta voi hyvin soveltaa muuallakin. Tietysti jos puhutaan vaikka tämän blogitekstin esimerkkien mukaisesti suuren yleisön reaktioista tai yritysten reagoimisesta (esim. näyttelijän hyllyttämisenä), ihmisillä ja yrityksillä on tietysti vapaus tehdä niin. Tässä vain toin esille ajatusta siitä, että jos tuomioistuin on jo rankaissut erikseen, ehkä osittainen armo yleisöreaktion (tai yleisöreaktiota pelkäävän yrityksen) osalta ei olisi välttämättä pahitteeksi.
Kävi mielessä mainita blogitekstissä tuo, että joskus tuomiota lievennetään julkisuuden vuoksi. Axl Smithin tapauksessa sitä kai jossain määrin sovellettiinkin, mutta ilmeisesti se on suhteellisen harvinaista.
Tuo ”sietämisvelvollisuus” olikin minulle uusi termi.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että pystyin auttamaan.
Esim. Rydmanin tapauksessa olet oikeassa, että tuomio jostain ja sitten julkinen tuomio ovat samasta asiasta. Se vain ei ole Ne bis in idem, joka rajoittuu juridiseen tuomioon (tarkoitan tällä laajempaa tulkintaa).
Yksi mielenkiintoinen asia on ulosotto. Jos esim. palkasta on ulosmitattu tai pienemmästä ei ole mitään saatu (esim. perustoimeentulotuki), niin siitä säästetystä ulosmitataan, kun tilillä on ”liikaa” rahaa. Tulkitsen tuon Ne bis in idem säännön vastaiseksi ja sellaisenaan kielletyksi. Ensin tehdään onnistumaton tai osittain (kokonaan) onnistunut ulosmittaus ja sitten se toistetaan samaan omaisuuteen. Tuossa on ensin viranomaistoimi ja sitten uusi viranomaistoimi samaan omaisuuteen. Mielestäni ulosottomies syyllistyy tuossa rikokseen. Olisi mielenkiintoista nähdä miten etenisi kavalluksena, puhumattakaan virkajuttuna. Jos on ulosmitattu tai yritetty ulosmitata, mutta ei ole pystytty, niin jälkeen ulosmittaaminen on Ne bis in idem rajoittama ja silloin rikos on toteen näytetty.
Ulosottomies myös saa korvauksen siitä rahasta mitä saa ulosmitattua. ”Noin kolmannes ulosottomiehen palkasta koostuu provisioista, jotka määräytyvät velalliselta perityn summan mukaan.”
Aika moni jääviys täyttyy, kuten esim. ”jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen (intressijäävi)” Kolmasosa palkasta on yksiselitteisesti sellainen, että intressijääviys täyttyy!
Ne bis in idem on oikeusperiaate ja siten lainsäädännön alapuolella. Toisaalta oikeusperiaate on sitovaa oikeutta ja sen mukaan pitää mennä, ellei ylempi normi sitä kumoa.
Summa summarum: Jos mikään ylempi normi ei ole ristiriidassa oikeusperiaatteen kanssa, on oikeusperiaate oikeudellisesti sitovaa.
Tämä tietenkin oikeudellisesti ja sen ulkopuolelle se ei ulotu. Siksi tuo esittämäsi esim. Rydmanin osalta ei toteudu.
Ilmoita asiaton viesti
Linkkisi johtaa johonkin tyhjään blogikirjoitukseen eikä sinne Iltalehteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos huomautuksesta! Ärsyttävästi muuttuu nuo linkit tekstiä kopioidessa. Nyt korjattu.
Ilmoita asiaton viesti
Valtionhallinnossa ne bis in idem on veteen piirretty viiva.
Virkamies saattaa joutua vahvojen virkamiesoikeudellisen toimenpiteiden kohteeksi ja tulee vielä tästä huolimatta tuomituksi teostaan oikeudessa.
(Tarkoitan vähäisempiä rikoksia tai rikkeitä kuin Aarnio-vyyhdin tapauksessa)
Esimerkiksi viralta pidättämisestä aiheutuneet ansionmenetykset saattavat olla moninkertaiset tuomittuun sakkoon verrattuna.
Työnantajalähtöiset seuraamukset eivät vaikuta oikeuden tuomioon, vaikka ne ovat käytännössä rangaistuksia tilanteissa, joissa työnantaja on napannut itselleen tuomiovaltaa direktio-oikeuden muodossa.
Ilmoita asiaton viesti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ne_bis_in_idem
Okei.
Ilmoita asiaton viesti