Paikallinen sopiminen

Työllisyystilanteen heikentyneet näkymät  ovat nousemassa eduskuntapolitiikan keskeisimmiksi keskustelunaiheiksi tulevalla eduskuntakaudella. Eikä syyttä, sillä hallituksen tavoitteleman 75 prosentin työllisyysasteen saavuttaminen vaikuttaa yritysten  toimintaedellytysten hankaloiduttua nyt jylläävän koronakriisin seurauksena tyystin mahdottomalta tehtävältä.   Hallituksella on itseasiassa täysi työ itsellään rakentaa koronaepidemian estämistoimien ohella  työssäkäyntiä tukevia  ratkaisuja ja estää kulutuskysynnän romahtamista ja siten yritysten ajautumista konkurssiin.

Oppositio on onneksemme olemassa tällaisia hätätilanteita varten ja niinpä oppositiossa puuhakkaana esiintyvä Kansallinen Kokoomus on ystävällisesti jo ennättänyt laatia oman ”Tekojen aika on nyt” – nimeä kantavan työllisyysohjelmansa 🙂

Kokoomuksen työllisyysohjelma on melko mittava ja jopa kunnianhimoinen, sillä se ”lupaa” ohjelman kaikki uudistukset toteuttamalla maamme työllisten määrän lisääntyvän heti 100 000:lla henkilöllä.  Mikä on aika paljon luvattu.

Ihan kaikkea ohjelmassa esitettyä en ole kerennyt perkaamaan, mutta kiinnostuksen vuoksi, käsite-epäselvyyksien lieventämiseksi ja muutenkin mukavana miehenä otan tässä blogissa käsittelyyni yhden ohjelma-asiakohdan. Kokoomuksen työllisyysohjelman kohdassa 7 esitetään ns. paikallisen sopimisen mahdollisuuden lisäävän työllisten määrää lähitulevaisuudessa  vähintään 15 000:lla  :

”Kokoomus haluaa edistää aitoa ja reilua paikallista sopimista työpaikoilla. Työehtosopimukset määrittelisivät jatkossakin työsuhteen minimiehdot. Muilta osin asioista voidaan sopia paikallisesti, jos työnantajan ja työntekijän välinen luottamus on kunnossa. Jos yhteistä ymmärrystä ei löydy, noudatettaisiin työehtosopimusta.

Paikallisen sopimisen edistämisen yhteydessä minimiehtojen toteutumisen valvontaa tehostettaisiin ja henkilöstön asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia työpaikoilla parannettaisiin lainsäädäntöuudistuksin, jotta neuvotteluasetelma olisi tasapainoinen.

Sopiminen tulee mahdollistaa myös liittoon kuulumattoman luottamusvaltuutetun johdolla tehtäväksi. Työpaikkakohtainen sopiminen lisäisi yritysten halukkuutta palkata rohkeammin lisää työvoimaa.

Arvioimme konservatiivisesti paikallisen sopimisen lisäävän pitkällä aikavälillä työllisyyttä noin 15 000 työllisellä. Yrittäjien arvion mukaan paikallinen sopiminen voi lisätä työllisyyttä jopa 60 000 työllisellä.”

 

Tuossa ohjelmakohdassa on mukavasti huomattu mainita, että työehtosopimukset muodostavat jatkossakin työsuhteen minimiehdot.  Mikä maininta mukavuudestaan huolimatta saa valppaan blogistin  heti  kysymään ainakin itseltään, että mitä paikallinen sopiminen  muilta osin kuin minimiehdot määrittelevän tes:n lisäksi sisältää työllisyyttä erityisesti edistävästi?

 

No. Vastaus tähänkin kysymykseen löytyy netistä ja tarkemmin Suomen Yrittäjien tiedotteesta – jo vuonna 2015 Suomen Yrittäjät on kysellyt jäsenyrityksiltään niiden halukkuutta lisätä paikallista sopimista ja toiveita paikallisen sopimisen  kohdentumisista. Ja vastausten perusteella sitä halukkuutta lisätä paikallista sopimista on verrattain runsaasti kilpailukyvyn ylläpitämisen, yrityksen kasvutavoitteiden  ja työllistävyyden helpottamisen vuoksi.  Käytännössä paikallisella sopimuksella yrittäjät itse haluaisivat sopia ”jatkossakin työsuhteen ehfoista minimiehdot määrittelevän työehtosopimuksen” ohella  seuraavista asioista :

”Vastaajilta kysyttiin, että missä asioissa he erityisesti haluaisivat sopia työehtosopimuksista poiketen. Suosituimmiksi vastausvaihtoehdoiksi nousivat kokonaistyöajan kasvattaminen lisäämällä viikoittaista työaikaa keskimäärin 40 tuntiin eli ns. pekkaskorvauksien poistaminen, työehtosopimuksesta poikkeavien työaikajärjestelyiden kehittäminen sekä lomarahojen poistaminen. Myös työehtosopimuksesta poikkeavien palkkausmallien kehittäminen ja lomarahojen puolittaminen keräsivät paljon kannatusta.
Voimakkaasti kasvuhakuisten yritysten vastauksissa korostuvat muuhun vastaajakenttään nähden sekä työaika- että palkkausjärjestelmien kehittäminen.”

 

Käytännössä siis paikallinen sopiminen merkitsee lähes aina ja  yksinomaan palkka- ja työaikajoustoa l. työvoimakustannusten leikkaamista ja käsittääkseni käytännössä työehtosopimuksissa määriteltyjä minimiehtoja alittaen – esim. lomaraha ja sen suuruus määritellään juurikin tes:ssa…

 

 

 

jiihooantikainen

aktiivinen 🐟, miesasia-aktivisti, feministi ja vasemmistolainen. muuten ihan mukava mies :)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu