Poikien päivä
Tänään vietetään kansainvälistä poikien päivää ja tämän kansainvälisen tapahtuman tarkoituksena on tuoda esille poikien hyvinvointiin liittyvää kokemusmaailmaa erilaisissa muuttuvissa ympäristöissä.
Suomessa poikien herkästä syrjäytymiskehityksestä on sinänsä oltu tietoisia jo vuosikymmenien ajan – esimerkiksi THL:n selvitykset jo edelliseltä vuosisadalta osoittivat koulupudokkuuden ja sen myötä erilaisille syrjäytymispoluille harhautumisen kohdistuvan erityisesti poikiin, mihin asiaan myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö kiinnitti erityistä huomiota valtakunnanjohtajan uransa alkuvaiheissa.
Toistuvasta huolipuheesta huolimatta poikien hyvinvointia edistävä politiikka ei kuitenkaan ole valtavirtaistunut tehokkaaksi osaksi sosiaalipolitiikkaa. Syrjäytyminen kun ilmenee usein yhteiskunnan ulkopuolelle asettautumisena, rikollisuutena ja päihteiden liikakäyttönä, mitä ilmiöitä itsessään pidetään yksilön omina valintoina ja joiden seurauksia tulisi hoitaa lähinnä rikoslaissa määritellyin sanktioin. Tätä yksilönvastuuta korostavaa politiikkaa tukee ikävästi sekin seikka, että maahanmuuttajataustaisten poikien syrjäytymisriski on huomattavasti korkeampi verrattuna syntyperäisiin suomalaisiin poikiin. Populistiset äänenpainot siis ovat olleet eräs tekijä heikentämässä poikien hyvinvointia edistävien hankkeiden toteutumista.
Viranomaisten ja eri kansalaisjärjestöjen tavoitteissa on sinänsä jo hyvin huomioitu poikien hyvinvointia vaarantavat tekijät, rakenteita uudistavien päätösten ja niiden kunnollinen taloudellinen resurssointi ovat kuitenkin vielä puutteellisia. Syrjäytymistä pidetään maamme suurimpana sisäisenä turvallisuusuhkana ja siksi onkin toivottavaa, että seuraavan hallituksen ohjelmassa sukupuolisensitiivisyys olisi keskeinen hallituksen ohjelmaa yhteennivova tekijä eikä siten varhaiskasvatusta ja opetusta, perheiden moninaisuutta tukevaa sosiaalitoimijärjestelmää tai nuorisotyötä ajettaisi alas intohimoisella leikkauspolitiikalla.
Miesten syrjintä on normi joka sektorilla. Terapiakäynnistä 74% on naisten käyntejä. Naiset tuskin ovat yhtään miehiä neuroottisempia, vaan kyse lienee siitä, että palvelun piiriin pääsee vain, jos potee naisille tyypillisellä tavalla naisten ongelmia.
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla kyse tuostakin, että järjestelmä ei tunnista poikien erityisiä psykiatrisia tarpeita.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän naisilla esiintyy tilastollisesti selvästi enemmän masennusta. Toisaalta miesten kynnys hakeutua esim. tth:n kautta psykiatrin vo:lle on selvästi korkeampi. Ei psykiatrin vo:lla hoideta mitään erityisiä ”naisten ongelmia”. Syrjäytymisvaarassa olevat pojat ovat erityisen haluttomia ottamaan mitään hoitoa vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä. Tilastot osoittavat vääristymän. Ei kyse haluttomuudesta, vaan siitä, että jätetään tutkimatta, vaikka eturauhassyöpä on varma. Naisten seulannat kyllä tehdään, vaikka mitään oireita ei ole. Todellisuudessa apua ei tarjota.
Ilmoita asiaton viesti
Höpö höpö. Eturauhassyöpää ei kannata seuloa, asiantuntijat ovat tästä ihan yksimielisiä ainakin Suomessa. Seulonnoista olisi enemmän haittaa, kuin hyötyä. Kaikilla yli 70-vuotiailla miehillä on vähän syöpää eturauhasessa, yleensä sille ei kannata tehdä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Samoin ajatellaan kaikesta muustakin poikiin liittyvästä. Poikien ongelmien huomioimiselta edellytetään vähintään yhtä paljon hyötyä, kuin tytöille jostakin avusta on, että kannattaa huomioida.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai se rikollisuus ole kovin yleinen poikien ongelma. Eiköhän kyse ole siitä että jäävät ilman jatkokoulutuspaikkoja. Tytöt ja pojat kehittyvät hiukan eri aikaan ja nykyaikataulu suosii tyttöjä. Vai väittääkö joku että tytöt on älykkäämpiä?
Ilmoita asiaton viesti
Koulutus tosiaan painottaa kielellistä ja sosiaalista osaamista työelämän vaatimusten mukaisesti – poikien varhainen, jo perusopetuksessa toteutuva, koulupudokkuus on selkeä tasa-arvo-ongelma, mihin on esitetty ratkaisuiksi mm. joustavaa opetussuunnitelmaa, missä oppilas voi tarvittaessa suorittaa yläkoulun neljässä vuodessa ja opettajien johtajuuden lisäämistä.
Käytännössä mahdollisuudet tällaisten yksilöllisyyttä suosiville ratkaisuille on pitkälti torpattu luokkakokojen kasvattamisella ja säästötoimilla…
Jatkokoulutukseen pääsemättömyys ja yleinen tietotason heikkous altistavat rikollisille puuhille, toki rikollisuus itsessään on edelleen harvojen tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Poikien koulupudokkuus ei ole mikään tasa-arvo ongelma, se on yksinkertaisesti ongelma. Koulupudokkuutta esiintyy toki enemmän pojilla, mutta myös tyttöjä tippuu kelkasta. Tärkeintä olisi löytää yksilöllisesti keinot koulunkäynnin tukemiseksi, niin pojille kuin tytöille, koska syyt ja keinot siihen puuttumiseen ovat lopulta yksilölliset.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on aika päiviä sitten hyväksytty, että yhteiskunnassa esiintyy rakenteista johtuvaa sukupuolista syrjintää, mikä näkyy ongelmina ja syrjäytymisenä yksilöillä. Jos mt-hoitoja annetaan sukupuolen mukaan 1:4 jaolla, niin ongelma on rakenteellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Keltään ei evätä mt-hoitoa sukupuolen perusteella. Toinen juttu on se, että hoitoon on vaikea päästä, koska julkisessa ei ole lääkäreitä. Yleensä asia on kyllä niin, että naiset ovat innokkaampia hoitoon hakeutumaan.
Ilmoita asiaton viesti