Sukupuoli-identiteetti on toimijuutta

Sukupuoli-identiteetin merkityksestä yksilölle ja sosiaalisen yhteisön järjestymisen kannalta on julkisuudessa saatavilla yllättävän vähän asiallista tietoa ja etupäässä sekin vähä tieto on poliittisista  seikoista johtuen sotkettu sosiaalisen sukupuolen käsitteistöön, mikä on ollut omiaan luomaan vääränlaisia mieli- ja jopa viholliskuvia. Monihan luulee sukupuoli-identiteetin olevan jonkinlaisen mallioppimisen avulla kehittyneen  keinotekoisen roolin tai mielen sisäisen ideaalin omasta persoonastaan, minkä voi  myös  sitten niin haluttaessa ”eheyttää”  ns. ”normaaliksi”.

Näin ei tietenkään asia ole, sillä sukupuoli-identiteetti (ja sen seuralainen seksuaalinen suuntautuneisuus) on sisäsyntyisenä ohjautuva ominaisuus, mille on ominaista tasapainotilan hakeminen olevissa vuorovaikutussuhteissa.

Yhdysvaltalainen psykologien järjestö APA on määritellyt sukupuoli-identiteetin seuraavasti :

”A person’s deeply-felt, inherent sense of being a boy, a man, or a male; a girl, a woman, or a female; or an alternative gender (e.g., genderqueer, gender nonconforming, gender neutral) that may or may not correspond to a person’s sex assigned at birth or to a person’s primary or secondary sex characteristics ”.

Sukupuoli-identiteetti ilmentyy käytännössä kaikilla elämänalueilla perustavanlaatuisena olemassaolon oikeuttajana ja toimijuuden motivaattorina. Lapsuudesta alkavan sosiaalistumisprosessin myötä ihmisyksilö oppii toteuttamaan sukupuoli-identiteettinsä (mies, nainen, muunsukupuolinen) toimijuutta suhteessa muihin ihmisiin psykologisten ominaisuuksiensa puitteissa yhteisöissä vallitsevat normit tiedostaen 🙂

Joissain tilanteissa on toki mahdollista, että yksinkertaistaviin olettamuksiin perustuvat yhteisölliset normit rajoittavat yksilön identiteetin mukaista toimijuutta pakottavassa määrin.  Valtion kokoisessa yhteisössä, missä näitä sosiaalisia alayhteisöjä ja niiden sisäisiä oletukseen perustuvia säännöstöjä on ”tuhansin”, perusoikeuksien toteutumisen turvaamisen voi katsoa olevan ensisijaisen normin ja sen vuoksi esimerkiksi lakien ja niiden soveltamisesta syntyvän normiston tulisi mielestäni tukea sukupuoli-identiteetin (nainen, mies, muunsukupuolinen) luontaista toimijuutta kaikissa tilanteissa ja niiden tulisi myös aktiivisesti purkaa yksilön sukupuoli-identiteetille vahingollisia yhteisönormeja.

No, esimerkiksi kirkossa tällainen purku-urakka on jo hyvällä mallilla näin postpatriarkaalisena aikakautena kuten myös politiikassa ja liike-elämässä, joissa siirtymä hyväveli-verkostoista tasa-arvoisempiin käytänteisiin on ollut varsin ”jouhevaa” viimeisinä vuosikymmeninä. Suotuisasta kehityksestä huolimatta tilanne ei vielä ole mielestäni riittävän hyvä ja myöskin henkisen taantuman mahdollisuus on aina olemassa sosiaalisen median tehokkaiden vihapauheella kyllästettyjen verkostojen kautta – näistä syistä onkin tärkeää, että lainsäädäntötyötä tekevän eduskunnan kokoonpanosta löytyy jatkossakin enemmistönä aktiivisia tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäjiä.

Niin.