Translain uudistaminen ei riitä

Hyvällä sykkeellä työnsä aloittaneen hallituksen ohjelmaan kirjattuna tavoitteena oleva ns. translain eli ”lain transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta”  uudistaminen vaikuttaa tällä hetkellä todennäköisesti saavutettavalta työvoitolta, eduskunnan enemmistöhän kannattaa voimassa olevan lain edellytysten lieventämistä juridista  sukupuolitietoaan korjaavan henkilön perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavammaksi.

Pelkkä lain uudistaminen sinänsä itsemäärittelyoikeutta kunnioittavaksi hakemusmenettelyksi laissa sukupuolen vahvistamisesta ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide sosiaalisen ja tieteellisen tietoisuuden nyt 2000-luvun alkuvuosina lisäännyttyä sukupuolen moninaisuudesta – myös k.o. lakiin liittyvä hoitoasetus tulee kumota ja varmistaa sukupuolidysforiaan liittyvälle  erikoissairaanhoidolle riittävät ja alueellisesti kattavat resurssit muulla tavoin.

Voimassa oleva hoitoasetus keskittyy pelkästään vuosituhannen vaihteessa arvioitujen hoitotarpeiden täyttämiseen ja siinäkin oletusarvoisesti melko suppeasti, sillä asetuksessa määrätään toimintakehykset ainoastaan transsukupuolisten juridisen sukupuolen muuttamiseen tähtäävien hoitojen järjestämisestä. Asetuksessa tutkimukset ja hoito ovat keskitetty kahteen sairaalaan, Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan ja Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.  Tällainen etelä-Suomeen painottuva keskittäminen jo yksin luo alueellista epätasa-arvoa ja saattaa oleellisesti vaikeuttaa tai jopa estää maakuntien potilaiden tutkimuksiin hakeutumista.

Sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien vuosittaismäärät ovat myös kasvaneet ”räjähdysmäisesti”,  uusia kontakteja näille kahdelle klinikalle on nykyisin jo noin tuhat, jolloin on itsestään selvää, ettei kahden erikoissairaanhoitoa tarjoavan yksikön resurssit millään riitä täyttämään hyvän hoidon kriteereitä kaikissa kohtaannoissa.

Myös terveydenhoidon hoitolinjauksissa tapahtuvat uudistukset puoltavat moniammatillisesti ja alueellisesti hajautetumpaa organisaatioa, sillä kehitteillä olevissa hoitosuosituksissa transidentiteetti ei enää ole määrittämässä diagnostiikkaa. Tulevissa sukupuolidysforian hoitosuosituksissa potilaan kokeman ”epämukavuuden” haitta-aste ja hoitotarve  arvioidaan psykofyysisenä kliinisenä kuvana potilaan sukupuoli-identiteettiä vastaavasti, jolloin hoito ja sille asetettavat tavoitteet vastaavat parhaiten potilaan yksilöllisiä tarpeita.  Mielestäni invasiiviset hoidot, kuten sukuelinkirurgia, voidaan jatkossakin keskittää kahteen sairaalaan ja sukupuolidysforian alkututkimuksiin ja supportiivisiin hoitoihin erikoistuneita yksiköitä perustaa esimerkiksi jokaisen maakunnan keskussairaalaan…

jiihooantikainen

aktiivinen miesasia-aktivisti, feministi ja vasemmistolainen. muuten ihan mukava mies :)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu