Virallinen sukupuolitieto erilaisissa virallisluonteisissa yhteyksissä

Hallituksen kärkihankkeena toteutettava henkilötunnuksen rakenteen uudistaminen on aiheuttanut kansalaisissa joukkopaniikin ja -psykoosin kaltaista reagointia – on siis pelätty uudistuksen itsessään  sterilisoivan  ihmiset taianomaisesti, lisäävän kokemusperäisiä identiteettihäiriöitä ja pahimmillaan johtavan siihen, että virallisissa yhteyksissä ei omaa sukupuolitietoaan voisi enään ilmoittaa kahdesta vaihtoehdosta valitsemalla vaan että erilaisisissa kaavakkeisissa ja valmiissa hakemuspohjissa sukupuolitietovaihtoehtojen määrä olisi kahta suurempi.

No, koska Tellus ei ole litteä eikä maailmaa johda Illuminati, niin samasta syystä henkilötunnuksen rakenteen uudistaminen siten, että tunnuksesta ei  ilmene henkilön virallinen sukupuolitieto ei johda e.m. uhkakuvien toteutumiseen.

Sukupuolitietoa kun ei nykyäänkään tarvitse ilmoittaa virallisissa hakemuksissa ja ilmoituksissa  yleisesti, se tieto on yleensä siis ns. epäoleellista  itse hoidettavan asian suhteen 🙂

Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta haettavasssa avioliiton esteiden tutkintapyynnössä  puoliso A:n ja puoliso B:n osalta tarvittavia oleellisia henkilötietoja ovat nimi ja syntymäaika, kansalaisuus, asuinvaltio  sekä yhteystiedot.  Samat tiedot riittävät myös  ulkoministeriön ylläpitämässä matkustusilmoituspalvelussa  ulkomaille matkustavan henkilön  kohdennetuksi tavoittamiseksi  hätä- tai kriisitilanteessa.

Yksilökohtainen sukupuolitieto on siis epäoleellista lähes kaikissa virallisissa yhteyksissä ja jo siten sen tiedon ilmenemiselle henkilötunnuksen rakenteesta ei ole olemassa yhtäkään reaalista perustetta. Tästä edellä olevasta voidaan myös  todeta ”sukupuolen” merkityksen rakentuvan ja vahvistuvan ennen kaikkea sosiaalisissa intersubjektioissa, jolloin se ”tieto” usein vaikuttavien vahvistus- ja yleistysharhojen ja ryhmäpaineen (kuplaantumisen) seurauksena  pelkistyy  todellisuutta ainoastaan karkean epätarkasti kuvaaviksi  mielleyhtymiksi,