Mörkö heteromelankoliana

Olen lukenut
kuluneella viikolla kirjallisuuden professori Boel Westinin
kirjoittamaa teosta Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä.

 

Kyseinen yli 500
sivuinen tiiliskivi on ennen kaikkea taiteilijaelämänkerta, jossa
taustoitetaan Janssonin tuotantoa: kuinka esimerkiksi muumiperheessä
heijastuu elementtejä Toven lapsuudesta tai Muumipeikko ja
Pyrstötähdessä
juuri päättyneestä toisesta maailmansodasta.

 

Saamme seurata myös
Janssonin taiteilijaidentiteetin kehittymistä.

 

Kaikki muumeja
lukeneet tietänevät, että Tuu-tikin esikuvana oli taidegraafikko
Tuulikki Pietilä, johon Jansson tutustui samaan aikaan kun hän
kirjoitti Taikatalvea.

 

Taikatalvea
voikin lukea allegoriana 1950-luvun Helsingin LGTB-skenestä.

 

Siinä Muumipeikolle
selviää, että maailmaan mahtuu monenmoisia otuksia, joista
poroporvarillista elämää elävät ihmiset eivät tiedä, tai
paremminkin halua tietää. ”Tuu-tikki hieroi kuonoaan ja mietti. —
Katsos, on niin paljon väkeä, joka ei sovi kesään, kevääseen ja
syksyyn, hän sanoi. Kaikki hieman arat ja kummalliset.”

 

Taikatalvessa
Muumipeikko haluaa rikkoa heteronormatiivisen kaksinaismoralismin
päästäen esi-isän kaapista ottaen sen asumaan Muumitaloon ja
pohtii sitä, onko hänkin samanlainen.

 

Sen sijaan en
tiennyt, että Jansson oli käsitellyt heteronormatiivisuutta jo
aikaisemmassa Muumikirjassa Taikurin hattu. Westinn kirjoittaa
Tiuhdin ja Viuhdin kuvanneen Janssonia ja hänen silloista
tyttöystäväänsä, Helsingin kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin
tytärtä Vivica Bandleria (josta myöhemmin tuli Lilla Teatternin
johtaja).

 

Westinin mukaan
Mörkö uhkaa Tiuhdin ja Viuhdin symbioosia, mutta kuten Jansson
kirjoittaa kirjeessään Bandlerille: ”Tiuhti ja Viuhti ovat
voittaneet Mörön. He ovat erottamattomat ja nukkuvat yhdessä
lipaslaatikossa. Kukaan ei ymmärrä heidän kieltään mutta pääasia
onkin, että he itse tietävät mistä on puhe.”

 

Matkalaukku on
Tiuhdin ja Viuhdin, mutta sen sisällön Mörkö haluaisi omia
samalla tavoin kuin Päivi Räsänen ottaa oikeudekseen määritellä
oikeanlaisen rakkauden.

 

Mörkö kuvaa —
Judith Butlerin ilmaisua lainaten — heteromelankoliaa, jossa
yhdistyvät äidistä erottautuminen, heteroseksuaalisen imperatiivin
realisoituminen ja homoseksuaalisen rakkauden menetys. Butlerin
mukaan sukupuolisuus on heteromelankolian performointia.
Heteromelankolian tematiikka on nähdäkseni vieläkin vahvemmin
esillä kirjassa Muumipappa ja Meri.

 

Mitä politiikkaan
tulee, Westin vihjaa sen olleen syynä Toven viilentyneeseen
isäsuhteeseen sodan aikana, sitä ennen ja sen jälkeen.

 

Janssonin isä ei
ollut ainoastaan suojeluskuntalainen ja sisällissodan valkoisten
veteraani vaan avoimesti sympatisoi Natsi-Saksaa. Hän ei pitänyt
siitä, että Toven ystäväpiiriin kuului juutalaisia.

 

Kaiken lisäksi
sodan jälkeen Jansson seurusteli Atos Wirtasen kanssa. Wirtanen
nousi kansanedustajaksi sosiaalidemokraattien listalta, mutta
loikkaisin myöhemmin kansandemokraatteihin ja toimi päätoimittajana
Ny Tidissä, jossa Jansson
julkaisi ensimmäiset sarjakuvansa.

 

Vasemmistoliittolaisia
piirejä lähellä oleva — Anders Behring Breivik ja Juha Ahvio
sanoisivat kulttuurimarxilainen
Ny Tid ilmestyy edelleen.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu