Suomen ilmavoimilla liikaa torjuntahävittäjiä?
Keskellä syvintä
lamaa vuonna 1992 Suomi osti yhdysvalloista 64 lentotukialuskäyttöön
suunniteltua kaksimoottorista F/A-18 hävittäjäkonetta.
Muistan olleeni
innoissani. Olin juuri alkanut seurata politiikkaa aktiivisesti ja
kiinnostunut niin ilmailusta kuin sotahistoriasta, tyypillinen
murrosikäinen pikkupoika siis.
Niin ikään muistan
ihmetelleeni, miksi vasemmistoliiton tuolloinen puheenjohtaja Claes
Andersson sanoi, että hävittäjäkoneita tilattiin puolet liikaa.
Hänen mukaansa 32 konetta olisi riittänyt valvomaan Suomen
ilmatilaa.
Vertasin
parinvuodentakaisia lukuja: Ruotsilla oli noin 450 hävittäjää,
Norjalla samoin yli 400 konetta Naton vahvistukset mukaan luettuna,
Neuvostoliito oli sijoittanut Leningradin, Karjalan ja Murmanskin
alueelle yli 1 000 taistelukonetta.
Näihin lukuihin verrattuna 64 hävittäjää tuntui todella pieneltä määrältä.
Tosin mielessäni
ajattelin, että kaikki koneet olivat torjuntahävittäjiä, niillä
oli selkeästi rajattu toiminta-alue. Niitä ei esimerkiksi käytetty
rynnäkkö- tai pommikoneina tai tiedusteluun. Hawkit pystyttiin
aseistamaan hätätapauksessa infrapunaohjuksin ”siipikoneiksi”. Näin Suomen ilmapuolustus saataisiin tyydyttävälle tasolle 1990-luvun loppuun mennessä.
Tein laskelmissani
virheen siinä, etten tajunnut kuinka radikaalisti kylmänsodan
loppuminen vaikutti Pohjois-Euroopan sotilaalliseen tasapainoon.
Nykyään Ruotsilla
on alle 200 hävittäjää, ja niitä on niinkin paljon vain ja
ainoastaan siksi, että Ruotsin valtion on täytynyt tukea omaa
lentokoneteollisuutta. Nato-maa Norjalla on nykyään vähemmän
taistelukoneita kuin Suomella: alle 60.
Iso-Britanniankaan
ilmavoimilla ei ole nykyään kuin noin 200 taistelukonetta, vaikka
se on sotaa käyvä maa ja sillä on väestöä yli kymmenen kertaa
enemmän kuin Suomella.
Clasu taisi
sittenkin olla oikeassa: Suomi osti 1990-luvun alussa tuplasi liikaa
hävittäjäkoneita.
32
torjuntahävittäjää olisi riittänyt vallanmainiosti Suomen
ilmatilan valvontaan ja ensi-iskun estämiseen yhdessä alueellisen
ilmatorjunnan kanssa.
Viime vuosina
puolustusvoimien onkin täytynyt keksiä ylimääräisille
hävittäjille käyttöä: osa koneista on muutettu
torjuntahävittäjistä rynnäköintiin sopiviksi tai
tiedustelukoneiksi. Uusimpana ideana on lähettää lentue Suomen
rajojen ulkopuolelle Islantiin, jotta veronmaksajien rahoja saataisiin tuhlattua mahdollisimman paljon.
Kun reilun 10 vuoden
kuluttua Suomi tekee päätöksen seuraavan sukupolven hävittäjän hankinnasta,
niin tuolloin kaksi laivuetta riittänee mainiosti (ja rykmentin
murheenkryyniksi osoittautunutta F-35:tä ei sitten kannata hankkia).
Maantieteelle emme mahda mitään, naapurina on ikävä kyllä edelleen imperialistinen roistovaltio Venäjä. Sillä ei ole niinkään merkitystä montako lekoa Ruotsilla on, mutta sillä on merkitystä montako Venäjällä on.
Minun mielestäni se noin 60 Hornettia on aivan liian vähän – sillä pitäisi kyetä suojaamaan oma liikekannallepano, silloin oma ilmatorjunta ei ole vielä toiminnassa ja ilmatorjuntaakin on aivan liian vähän.
Toisaalta Suomen kenttätykistöä on karsittu kovalla kädellä ja se on pääosin vedettävää kalustoa. Raketinheittimiä on vähän ja ne ovat kovin haavoittuvia. Suomi tarvitsee siten Hornetteihinsa ilmasta maahan hyökkäyskyvyn. Pikemminkin sitäkin on liian vähän kun Suomen puolustusmäärärahat ovat aivan liian alhaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Maantieteelle emme mitään voi, mutta täytyy kysyä onko korpimaan ilmantilan puolustaminen mielekästä. 1900-luvun puoleenväliin asti oli ymmärrettävää, että pelto- ja metsämaasta tapeltiin, mutta nykyään Suomen talous ei perustu enää maanviljelykseen. Maanpuolustuksen painopiste täytyy sijoittaa sinne, missä ovat tuotantovälineet.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi Oulussa, Kemissä ja Torniossa on varsin merkittävää tuotantoa, samoin vaikkapa Jyväskylän seudulla. Suomen Tasavallan Eduskunta on linjannut, että koko Suomea puolustetaan – antakoon myös resurssit siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Tehokkaita BUKkeja ollaan niitäkin työntämässä romukoppaan ties minkä takia. Tilalle on ostettu kovalla rahalla hitaampia ja lyhyemmän kantomatkan NASAAMSeja.
Olen aina ihmetellyt miksi Suomi osti Hornetteja, eikä esimerkiksi F-16-koneita kuten Norja. Hornet on tukialushävittäjä ja kaksimoottorisena kallis hankkia, ylläpitää ja käyttää. F-16 olisi ollut suorituskyvyltään käytännössä yhtä hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Hornet on suorituskyvyltään ja elektroniikaltaan huomattavasti f-16 hävittäjää parempi kone. Uudempikin, f-16 alkaa olla jo käyttöikänsä päässä, f-18 pärjää vielä jonkin aikaa. Lisäksi f-18 soveltuu paljon paremmin operoitaviksi hajautetusti maantie ja korpikentiltä.
Kallis se kyllä on. Gripen olisi ollut edullinen ja hyvin Suomelle soveltuva vaihtoehto, mutta ei valmistunut ajoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten ok, mutta JAS Gripen olisi ollut kalliimpi. Hinnat löytyvät netistä ja mm. se mitä Gripen maksoi Etelä Afrikalle.
Ilmoita asiaton viesti
höpö höpö
Ilmoita asiaton viesti
Suomen strateginen asema on hieman toinen, kuin pohjoismaa-naapureillamme.
Suomi nojautuu (oletan) sellaiseen kansainväliseen tilanteeseen, jossa koko maailma on sodassa vähän kaikkea vastaan.
Nimittäin tulevissa sodissa käydään monissa maissa myös sisällisotaa, joka juontuu sortopolitiikasta, joka on saanut valtaa markkinatalousmaissa.
Venäjä, joka on ilman olettamistakin kaikkien pohjoiseuroopan valtioiden potentiaalinen vihollinen,- joutuu hajauttamaan sotansa kaikille rajoilleen, ja silloin hurja hävittäjämäärä kutistuukin jo pieneksi esim. Suomea vastaan.
Pohjoismaiden yhteinen hävittäjämäärä tällaisessa skenaariossa olisi täysin kilpailukykyinen, ja se pystyisi puolustamaan aluettaan hyvinkin…Oletan.
Venäjän hyökkäillessä, pohjoismaiden ilmavoimilla on tärkeä osansa, mutta jalkaväellä vieläkin tärkeämpi, ja nimenomaan Suomessa.
On odotettavissa, ja luultavaa, että pohjoismaisia jalkaväkijoukkoja tulisi puolustamaan omia maitaan Suomen alueelle, koska Suomen ensipuolustus on niiden kannalta erittäin tärkeää.
En niinkään pidä pelottavana vieraita maita kohtaan sotimista, koska me saatamme siitä selvitä…Oletan, mutta sisällissotamme, joka saattaa riehua kaupungeissamme samanaikaisesti, ei ehkä ole niin hallittavissa.
No, toki ongelma on, mistä kapinallisemme saisivat aseistusta.
Juu tuota. Tällaista pohtii vuoden 69 Kontiolahden jääkäripataljoonan kehnoin sotilas.
Siitä on minulla todistus.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanoit, ”Nato-maa Norjalla on nykyään vähemmän taistelukoneita kuin Suomella: alle 60.”
Baltian Nato-mailla ei ole puolestaan yhtään omaa taistelukonetta.
Nato-jäsenyys näyttäisi mahdollistavan torjuntahävittäjien määrän vähentämisen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei siihen Natoa tarvita, että Suomi hankkii seuraavalla kierroksella vähemmän hävittäjiä, jotte niille ei tarvitse keksiä väksin käyttöä.
Ilmoita asiaton viesti
Hornetin seuraaja ostetaan tietenkin USA:sta. F35 tullee olemaan luonnollinen valinta, koska Raptoria USA tuskin suostuu myymään.
Mielestäni koneiden lukumäärästä voidaan tinkiä. Koska Norjakin ostaa F35 koneita, voidaan aloittaa Norjan kanssa tiiviimpi yhteistyö ilmapuolustuksen osalta. Suomi voisi uuden konetyypin myötä luopua Hawk koneista, koska suihkukonekoulutuksen voisi ostaa USA:lta Norjan tavoin.
Ilmoita asiaton viesti
Sekä Raptor että Lightning II ovat olleet täydellisiä floppeja: täynnä tyyppivikoja, jotka tekevät niistä huonompia mutta kalliimpia kuin ns. 4. sukupolven hävittäjät. Tai kuten USA:n puolustushallinnosta on myönnetty: kumpikin projekti olisi keskeytetty, jos olisi jotain tilalle.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mihin perustuu käsitys Raptorin floppaamisesta? Hillittömän kova kappalehinta koneelle tuli johtuen tuotantomäärän kovasta leikkaamisesta, ja pieniä lastentauteja on esiintynyt, mutta kone on operatiivisessa käytössä ja sen todennetut ominaisuudet ovat omaa luokkaansa. Koneen näytöt USA:n 4. sukupolven hävittäjiä vastaan lennetyissä harjoituksissa ovat olleen täysin ylivoimaisia.
F-35 sen sijaan on täysin eri maata. Projekti joka ei ole pysynyt missään aikataulu tai kustannusraameissa ja josta ei oikein vieläkään tiedetä mitä siitä tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelman ratkaisu on Natojäsenyys. Venäjän viimeaikainen aggressiivisuus Suomea kohtaan todistaa, että sillä on jo kiire.
Ilmoita asiaton viesti
Hävittäjien kustannukset ovat kuin pullanmurusia sen summan rinnalla, jonka Suomi maksaa, kun pysyttelemme turvallisuuspoliittisista syistä eurossa kiinni. Tätä turvallisuuspoliittista puolta europolitiikassamme ei vain ole tapana sanoa ääneen.
Oletko lähtemässä perussuomalaisten linjoille turvallisuus- ja europolitiikassa?
Ilmoita asiaton viesti
Kun aika jättää Esko Seppäsestä (tai hänen parkinsonintautinsa pahenee), niin Timo Soinin vaikeutena on löytää toinen henkilö, jonka talouspoliittisia ajatuksia toistaa ominaan naama peruslukemilla.
Ilmoita asiaton viesti
No sittenhän Esko Seppänen on sielultaan Perussuomalainen!
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat ovat olleet onnistuneita. Sekä Hawk että Hornet ovat osoittautuneet erinomaisiksi koneiksi.
Hävittäjäkoneiden hinnat ovat nousseet niin kalliiksi, että Suomella ei ole varaa hankkia kolmea laivuetta Hornetin seurajaa. Hyvä jos kykenemme ostamaan kaksi laivuetta.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraavaa hävittäjäkonetta hankittaessa Suomella tuskin on varaa hankkia yhtä paljon koneita. Esim. merkittävistä kehitysongelmista kärsivän F-35:den hinta tulee olemaan kai noin kolminkertainen Hornetteihin verrattuna.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin näyttää lentävän viestiketjussa haukuttu F 35.
http://www.suomensotilas.fi/fi/f-35sta-markkinoida…
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan ”markkinoidaan ankarasti”, koska ei mene muutoin kaupaksi.
F-35:n suurin ongelma taitaa olla se, että lentokoneessa on ainoastaan 2 x 2 rungon sisäistä ripustinta. Jos lykkää mukaan ulkoisen polttoainetankin (mitä ilman lentomatka on todella lyhyt) ja/tai aseita ulkoisiin ripustimiin, ei häiveominaisuuksista ole mitään hyötyä. Kone on siis torjuntahävittäjänä huonompi kuin halvemmat 4. sukupolven hävittäjät.
Tuossa lentotukialusversiossa ei taida olla edes sisään rakennettua konetykkiä, koska moottori vie niin paljon tilaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Päätoimintamuotona on hävittäjätorjunta ja lentokoulutusjärjestelmä on optimoitu ilmailun kärkijoukon, hävittäjälentäjien koulutukseen. Suomen ilmavoimien mottona on Qualitas Potentia Nostra, joka kohdistuu sekä henkilöstöön että kalustoon. Sodan ajan veteraaniässien perintö yhdistettynä F-18 Hornet -torjuntahävittäjä- ja Hawk -harjoitushävittäjäjärjestelmien suorituskykyyn antaa ilmavoimille lujan luottamuksen tehtävänsä täyttämiseen”.
Heikki Nikunen
Ilmavoimien komentaja res
Kenraaliluutnantti res
Nämä sanat päättävät Prologin kirjasta: Ilmari Juutilainen: ”Punalentäjien kiusana”.
”Suomen hävittäjäyksiköt saavuttivat sellaisia pudotussuhteita, joihin minkään muun maan hävittäjävoimat eivät pitkäaikaisissa taisteluissa ole pystyneet; Brewstereilla 32:1, Messerschmitteillä 25:1!” Näin kirjoittaa saman kirjan alkusanoissa Kontra-amiraali res. Paul T. Gillcrist, US Navy.
Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Ilmari Juutilainen (1914-1999) oli ilmeisesti toisen maailmansodan paras hävittäjälentäjä. TV:ssä esitettiin aikanaan mielenkiintoinen dokumentti ”Ilmojen ritari: Illu Juutilainen”, jossa hän itse kertoo taisteluistaan Talvi- ja Jatkosodassa.
Uskon, että koulutus nykykoneilla on samaa loistavaa tasoa kuin ennen vanhaan. Kaksimoottorisena koneena Hornet on ilman muuta parempi kuin yksimoottorinen F-16. Meillä ei ole varaa menettää yhtään konetta moottoriongelmien takia, on sitten kysymyksessä rauhan ajan koulutus tai sodan ei toivottu aika. Tämä opittiin viime sodassa, jolloin kone pyrittiin aina pelastamaan, jos se suinkin oli vain mahdollista.
Mitä tulee F-18 Hornet -torjuntahävittäjiin, niin niistä saamme kiittää Elisabeth Rehniä ja ilmavoimies silloista komentajaa Heikki Nikusta.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmari Juutilainen oli eittämättä loistava lentäjä ja hieno mies. Mutta vierastan arviota ”paras lentäjä” koska loistavia taistelulentäjiä oli paljon.
Eniten voittoja saavuttanut lentäjä Eric Hartman (352 pudotusta) totesi venäläisille vangitsijoilleen, että maailman paras taistelulentäjä oli Hans-Joachim Marseille vaikka pudotuksia hänellä oli ”vain” 158. Mutta ne kaikki olivat Länsi-rintamalta ja Afrikasta. Toisella tapaa ”paras” lentäjä oli myöskin hullu Stuka mies Hans-Ulrich Rudel jonka taistelulentoja ei estänyt edes toisen jalan menettäminen eikä Adolf Hitlerin suora käsky pysyä maassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitan kommentissani, että Ilmari Juutilainen oli ”ilmeisesti toisen maailmansodan paras hävittäjälentäjä”. Hänen taistelulentojensa kokonaismäärä oli 437 kappaletta ja ilmavoittoja tuli hänen omien sanojensa mukaan 128 kappaletta. Virallinen luku on 94 kappaletta. Pidän tätä hänen itse ilmoittamaansa määrää oikeana. Hän kertoo sen tässä loistavassa dokumentissa ”Ilmojen ritari: Illu Juutilainen”. Siitä löytyy perusoppitunti myös nykypäivän aloitteleville hävittäjäohjaajille. Harmi, että sitä ei löydy Yle/Areenasta.
Mitä tulee Hans-Joachim Marseilleen, niin hän oli kieltämättä loistava hävittäjälentäjä, mutta hänet ammuttiin alas neljä kertaa, Juutilaista ei kertaakaan. Dokumentissa Mannerheim-ristin ritari Ilmari Juutilainen kertoo, että ainoat vauriot hänen koneeseensa saivat itänaapurin ja omien it -tykistö, mutta eivät itänaapurin lentäjät.
Juttelin aikanaan puhelimessa Juutilaisen pojan, taitelija Olavi Juutilaisen kanssa, joka totesi, että ”isä oli ilmiömäinen lentäjä”. Olavi Juutilainen on puolestaan tehnyt mm. hienoja merimaalauksia.
Mitä tulee tähän arvioon toisen maailmansodan parhaasta hävittäjälentäjästä, niin sanon ilmeisesti, en sano ehdottomasti. Ei voida tehdä ehdotonta arviota.
Saksalaisiin hävittäjä-ässiin voi tutustua Mike Spickin kirjassa ”Luftwaffen hävittäjä-ässät”.
Mitä taas Hans-Ulrich Rudeliin tulee, niin kannattaa lukea hänen itse kirjoittamansa kirja ”Stuka – lentäjä”. Saksankielinen alkuperäisteos julkaistiin nimellä ”Mein Kriegstagebuch”.
Ilmoita asiaton viesti
Lennokkeja aika vähän mutta yhtään sukellusvenettä ei, pitäisi pikkasen katsoa Kreikkaa ja Saksaa, josta ao. kuviot tilattu ja miten tuo kuvio menee!
Mutta ihan sotilaspoliittisesti edes yksi voisi olla ihan mielenkiintoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Historia on osoittanut, että koulutettuja lentäjiä ei tosipaikan tullen saa mistään, mutta kalustoa on ollut mahdollista hankkia sota-aikanakin. Toki siinäkin on ollut omat ongelmansa, mutta tärkeimpiä ovat koulutetut ja ammattitaitoiset sotilaat aseita käyttämässä. Paraskin ase voi jäädä käyttämättä ojanpientareelle pois heitettynä, kuten kenraali A. Ehnroth kerran kertoi.
Ilmoita asiaton viesti
Historia nimen omaan todistaa, että kaluston hankkiminen sodan aikana on erittäin vaikeaa ja liittoutumatta se ei onnistu ollenkaan. Erinomaisena esimerkkinä on juuri Suomen Ilmavoimien kalustohankinnat Talvi- ja Jatkosodassa. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja. Varsinkin Talvisodan aikana ostetut Brewster hävittäjät olivat poikkeuksellisen hyvää diplomatiaa sekä amerikkalaisten hieno hyvän tahdon ele pienelle sotaa käyvälle Suomelle. Siitä olisi hyvä olla tänäkin päivänä kiitollinen. Siihen olisi konehankinnat tyssänneetkin ilman liittoutumista Saksan kanssa. Maailmantilanteen kiristyessä ei ensilinjan kalustoa saanut kovallakaan rahalla.
Samaa mieltä olen lentäjien koulutuksesta. Monen vuoden koulutusjaksoa ei voi aloittaa vasta kriisin jo ollessa päällä.
Ilmoita asiaton viesti
”Nato-maa Norjalla on nykyään vähemmän taistelukoneita kuin Suomella: alle 60.”
Nato-maat eivät tarvitse niin paljoa koneita, koska Nato, erityisesti yhdysvallat, hoitaa ilmapuolustuksen sotatilanteessa. Suomi ei moisesta luksuksesta voi nauttia.
Suurempi ongelma on, mistä saadaan nykypoliittisessa tilanteessa rahat seuraaviin hävittäjiin ja muuhun aseistukseen. Tätä menoa valtiomme on sekä liittoutumaton, että aseistamaton. Täysin puolustuskyvytön toisinsanoen.
Uskottava puolustus meni jo. Surkea puolustuskin on kohta historiaa. Tämä on surullinen tosiasia jota yksikään rehellinen ei yritä kieltää.
Ilmoita asiaton viesti
Ihminen on ainoa tekijä, mikä rajoittaa hävittäjäkoneiden suorituskykyä. Suomen kannattaisi ostaa miehittämättömiä koneita.
http://www.baesystems.com/cs/groups/public/documen…
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ei kannattaisi muutenkaan ostaa jenkeiltä huonoa kalustoa, jos saisimme ostettua maailman tämän hetken tehokkaimpia ja koiratappelussa täysin ylivoimaisia hävittäjiä, Su-27:ä.
http://www.youtube.com/watch?v=tD5VXttYF1A
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä paras kombinaatio olisi hankkia lentokalusto venäjältä ja ohjuskalusto kyseiseen hävittäjään jenkeistä?
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä on melko hyviä ohjuksiakin, etenkin lämpöhakuiset.
Jokatapauksessa tuollainen kombinaatio on käytännössä mahdoton, koska vaikka jos Suomi saisikin jotenkin hankittua ohjuksia tähän tarkoitukseen, tarvisi Suomalaisten onnistua jotenkin ohjelmoimaan Länsimaalaiset ohjukset toimimaan Venäläisen avioniikan kanssa. Tukea moiseen operaatioon ei heruisi varmasti sen enempää Idästä kuin Lännestäkään.
Suurin ongelma Venäjä ostosten kanssa on, että mahdollisuus saada täydennyksiä ja huolto-osia tilanteen kiristyessä on hyvin olematon, mikäli aggressio tulee Idästä. Ja tämä taitaa olla se todennäköisempi suunta.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on ensilinjan lentokalustoa vähän venäjään nähden, mutta kriisitilanteesa on jonkinlainen Eu-apu tulee tarpeeseen, siksi meidän on valittava Eurofighter Typhoon viimeisin versio uudeksi hävittäjä koneeksi.
Se on myös Saksan armeijan käytössä, ja on hyvä olla konekanta samanlainen kun maittemme yhteistyö on hyvällä mallilla.
Liikkuu myös tietoja, että entinen Kauhavan ilmasotakoulu muunnetaan Naton lentäjien koulutuskeskukseksi, siksi että siellä on lentoaseman infrastuktuuri valmis, pitkä kiitotie, valmiit koulutustilat, avara ilmatila, ja sijainti venäjään nähden.
Tätä ei tietenkään voida julistaa, ennen kuin alustavasta sopimuksesta päästään lopulliseen toteutukseen. On siis tyhmää jättää iso toimiva tukikohta käyttämättä, ja Suomi voi omalta osalta olla Nato/Eu:lle avuksi.
Luonnollisesti koulutuskeskuksessa oleva konekanta on kriisitilanteessa Suomen käytössä. Vasemmisto tästä riekkuu, kun eivät ole maanpuolustushenkisiä, mutta karavaani kulkee, koirat haukkuu….
Ilmoita asiaton viesti
Ei Suomen Eurofightereita pidä missään nimessä hankkia. Kyseessä on edellisen hävittäjäsukupolven viimeisiä konetyyppejä. Kyllä tehokkaampi ja modernimpi kuin F-18, mutta ei ratkaisevasti. Siinä vaiheessa, kun Suomen seuraavat hävittäjät astuvat palvelukseen, Venäjällä on operatiivisessa käytössä on jo viidennen sukupolven häivehävittäjiä. Niitä vastaan Eurofighterin toimintakyky on koko lailla olematon.
Ilmoita asiaton viesti
Wikipedia: ”The F/A-18 Hornet is a twin-engine supersonic, all-weather carrier-capable multirole fighter jet, designed to dogfight and attack ground targets (F/A for Fighter/Attack).”
Hornet ei ole mikään torjuntahävittäjä koskaan ollutkaan.
Hornetia hankittaessa vaihtoehdot olivat torjuntahävittäjiä.
Hornet on alkuperältään kaksimoottorinen jokasään laivastohävittäjä ja rynnäkkökone, jonka ilmasta-maahan-aseistus vain päätettiin jättää ostamatta vuonna 1992.
Päätökseen palattiin 2000-luvun alussa ja Hornetien ilmasta-maahan-ominaisuudet päätettiin ottaa käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Hävittäjiä Suomi tarvitsisi ainoastaa hiukan, tunnistustehtäviin. Tilalle puolustukseen taisteluhelikoptereita.
Nykyisiä hornetteja aivan liikaa, kun voivat valvoa Islanninkin ilmatilan.
Ilmoita asiaton viesti
Taisteluhelikopteri ilman hävittäjäsuojaa pysyy ilmassa sotatilanteessa jotakuinkin yhtä kauan kuin kuumailmapallo.
Ilmoita asiaton viesti
Eurofighter on vielä puolitiessä eikä pärjää koiratappelussa Su-27:n uudemmille kehitysversioille. Kuten linkittämässäni moniosaisessa dokkarissa näytetään, siinä on samanlaista tekniikkaa kuin jenkkien uudessa huippuhävittäjä X-35:ssä. Esimerkkinä tästä suunnattavat moottorinsuuttimet, mitkä pienentävät kääntösädettä rutkasti. VTOL-ominaisuutta ei ole, mutta STOL on.
Ilmoita asiaton viesti