Eija-Riitta Korhola: lapsilisä vai kotihoidontuki?

Kokoomuksen
eurokansanedustaja Eija-Riitta Korhola kirjoitti blogissaan pari päivää
sitten Saul Schubakin lisäksi erään demarin olleen huolissaan siitä, että ”nuoret vähän koulutetut yksinhuoltajateiniäidit hankkivat
lapsia taatakseen itselleen toimeentulon”.

 

Iltalehti
uutisoi Mikael Jungnerin pitävän Korholan demariystävää
mielikuvitustoverina
.

 

Kirjoituksessa Korhola
kuitenkin viittaa sekä lapsilisään että kotihoidon tukeen ja voi olla, että
Korhola sekoittaa demariystävänsä puheet tarkoituksella keskenään?

 

Vuonna 1948 säädettyä lakia lapsilisistä demarit eivät ole vastustaneet, mutta kotihoidontukea sosiaalidemokraatit tunnetusti arvostelivat alun perinkin — ja kritiikkiä kuulee edelleen.

 

Pari vuotta sitten
Tampereen yliopiston työelämän- ja sosiaalipolitiikantutkijat
kirjoittivat englanninkielisen teoksen kotihoidontuen
problemaattisuudesta. Sen enempää tiedotusvälineitä kuin
poliitikkoja aihe ei kiinnostanut ennen kuin kansantaloustieteilijä —
siis aivan oikea tiedemies eikä mikään kokoomusnuori — Juhana
Vartiainen otti asian esille
.

 

Nyt kyseinen Jorma
Sipilän
, Minna Rantalaihon, Katja Repon ja Tapio Rissasen toimittama
teos Rakastettu ja vihattu lasten kotihoidontuki on julkaistu oikein
suomenkielellä.

 

Kirjan keskeiset
väitteet kotihoidontuen ongelmallisuudesta ovat:

  • Naisten ura- ja
    palkkakehitys jäävät jälkeen, koska kotihoidontuki kannustaa
    naisia miehiä enemmän jäämään kotiin lasten kanssa.

  • Kotona
    hoidettavien lasten inhimillinen ja sosiaalinen pääoma ja
    verkostot jäävät heikommiksi kuin niiden, jotka osallistuvat
    varhaiskasvatukseen.

  • Kotihoidontuki
    syventää luokkajakoa ja lisää nuorten syrjäytymistä. Kirjan
    kirjoittajat tarkoittavat tällä ennen kaikkea
    maahanmuuttajalapsia, joille on vahingollista jäädä yksinomaan
    mahdollisesti suomenkieltä osaamattoman äidin kasvatettavaksi.
    Mutta itse olen huolissani myös kaikenmaailman willerydmanien ja
    saulschubakien syrjäytymisestä niin sanotusta normaalielämästä
    tai yhteisesti jaetusta todellisuudesta.

  • Pitkä
    poissaolo työelämästä hankaloittaa äitien työllistymistä ja
    vaikuttaa heidän toimeentuloonsa aina eläkkeelle saakka.

  • Talouspolitiikka
    vaatii työurien pidentämistä ja kotihoidontuki kannustaa naisia
    olemaan olematta työmarkkinoiden käytettävissä.

 

Sen sijaan sillä, että menikö
Saul Schubakillakin sekaisen lapsilisä ja kotihoidontuki, ei ole
merkitystä poliittisessa oikeistossa: sekä lapsilisät että
kotihoidontuki ovat tabuja, joita ei sovi kyseenalaistaa porvariston parissa.

 

Mutta nähdäkseni demareissa Schubakilla olisi ollut ymmärtäjiä, sikäli kun hän olisi arvostellut vain ja ainoastaan kotihoidontukea.

 

Yllä olevaan
listaan nimittäin voisi vielä lisätä, että kotihoidontuki oli
aikoinaan tärkeä symbolinen voitto Paavo Väyrysen luotsaamalle
keskustalle demareista. Se mahdollisti maatalojen emäntien ja
porvarisrouvien erottautumisen veronmaksajien subventoimina ”heikommasta aineksesta”, joka oli pakotettu ruumiilliseen työhön
heti äitiysloman jälkeen.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu