Valtion moskeilja Suomeen liberaalin uskonnonoopiumpolitiikan hengessä?

Uskonnot ovat
tunnetusti kansan oopiumia, ja ne ovat voimissaan enemmän tai
vähemmän niin kauan kuin kapitalistinen talousjärjestelmäkin.
Siirryttäessä sosialismiin ne menettävät merkityksensä tai
sanotaanko, että ihmiset tulevat järkiinsä.

 

Kuten jokainen Star
Trekin ystävä tietää
, tulevaisuudessa ihmisten matkustaessa
tähtienvälisessä avaruudessa kurinalaisesti Tähtiliiton
palveluksessa uskonnoista ei ole enää kansan oopiumiksi.

 

Ihmiskunnan
kehitystä ei kuitenkaan ole syytä väkisin nopeuttaa: kieltolakia
on yritetty huonolla menestyksellä, mieluummin on yritettävä
säädellä uskonnonoopiumin käyttöä ja tehdä siitä vähemmän
haitallista kuin kieltää se kokonaan.

 

Jos elämä on
kurjaa kapitalismin orjuudessa, on ymmärrettävää, että lohtua
haetaan pössyttelemällä perjantaisin moskeijassa, lauantaisin
synagogassa tai sunnuntaisin kirkossa.

 

Suomessa valtiovalta
onkin pyrkinyt tukemaan uskonnonoopiumin oikeanlaista käyttöä
siten, ettei se uhkaa yhteiskuntajärjestystä tai pääoman etuja,
siitä tule itsetuhoisaa yliannostuksineen.

 

Suomen juutalaiset
saivat Helsingin kaupungilta ilmaisen tontin vuonna 1900 Kampista
(ja
itse synagoga rakennettiin lahjoitusvaroilla).

 

Kristillistä
uskonnon oopiumin käyttöä valtiovalta on pyrkinyt kontrolloimaan
kouluttamalla papit valtion yliopistoissa ilmaiseksi sekä antamalla
luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle verotusoikeuden. Näin
kristillisten herätysliikkeiden ja maallikkosaarnaajien valtaa, tai
siis uskonnonoopiumin katukauppaa, on pyritty rajoittamaan.

 

Luterilainen kirkko
on vähän niin kuin Alko.

 

Sen sijaan
kurittaakseen ja kontrolloidakseen myös Suomen muslimeja valtiovalta
voisi tehdä enemmän.

 

Samalla tavoin kuin juutalaisen seurakunnan
kohdalla, ainakin Helsingin kaupunki — ja mikseivät myös Turun
ja Tampereen kaupungit — voisivat esimerkiksi lahjoittaa
tonttimaata ”valtakunnan päämoskeijalle”.

 

Nykyisellään Suomen moskeijat ovat kuin herra Hakkareisenkin vierailemat moottoripyräjengien pienet näkymättömät ja salaperäiset kerhotilat laitakaupungilla.

 

Tämä tontti olisi
syytä olla mahdollisimman keskeisellä paikalla, koska sillä olisi
sekä symbolinen että konkreettinen merkitys oopiumkaupan
hallinnassa.

 

Symbolisesti
tällainen — hegeliläisittäin ilmaistuna — tunnustus ja tunnistus alistaisi
tai pakottaisi tunnustuksen saaneet alistamaan itsensä valtion
subjekteiksi eli kuuliaisiksi kansalaisiksi.

 

Konkreettisesti mitä
keskeisemmällä paikalla oopiumkauppaa käydään ja oopiumia
pössytellään, sitä paremmin viranomaiset kykenisivät
tarkkailemaan ja rankaisemaan niitä, jotka vetävät välistä,
yrittävät tarjota liian vahvaa oopiumia, ja käyttömäärätkin pysyvät
kontrollissa.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu