Palkkatietojen julkisuus: kateutta vai rehellisyyttä?

Viime torstaina
(20.12) Ylen A-talkissa toimittaja pyysi niin sanottuja
keskustelijoita kirjoittamaan pahvilapulle bruttopalkkansa.
Kokoomuslainen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori antoi ymmärtää,
että palkkatietojen julkaiseminen aiheuttaa kateutta.

 

Samoin
europarlamentin kokoomuslainen jäsen Eija-Riitta Korhola on useammin
kuin kerran esittänyt esimerkiksi verotietojen julkaisemisen
ruokkivan kateutta.

 

Kokoomuslaiset
näyttävät aikuisten oikeasti kuvittelevan, että kaikki
ajattelevat samanlailla kuin he: kun naapuri ostaa uuden Volvon
omakotitalonsa eteen, haluat itse samanlaisen ja jos et siihen kykene, olet
sitä mieltä, ettei myöskään naapurilla saa olla sellaista.

 

Aivan kuin vihreät
kuvittelisivat kaikkien haluavan asua Punavuoressa ja juovan
cappuccinoa, jos siihen olisi mahdollisuus?

 

Ja vasemmistolaiset
luulevat yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvun ja
luokkayhteiskunnan paluun huolettavan jokaista Suomen kansalaista
samalla intensiteetillä kuin heitä?

 

Mutta mitä jos
palkkatietojen julkisuudessa kyse ei olekaan kateudesta vaan
yksinkertaisesti yhteiskunnan läpinäkyvyydestä, rehellisyydestä,
luottamuksesta?

 

Samalla tavoin kuin
nykyään nepotismin sijaan julkiset hankinnat kilpailutetaan
avoimesti (tai ainakin ne pitäisi kilpailuttaa avoimesti), jotta
kaikki voisivat arvioida niiden kriteerien oikeellisuuden, olisi
loogista myös palkanmuodostuksen olla avointa.

 

Toisin kuin
kokoomuslaiset kuvittelevat kaikkien ajattelevat, eivät kansalaiset
ole kateellisia jonkun palkasta sinänsä sen enempää kuin
alkaisivat asfalttiurakoitsijoiksi halutessaan kuulla vaikkapa
Lemminkäisen jättämän tarjouksen perusteista ja määrästä.

 

Päinvastoin,
palkkatietojen julkisuus auttaisi ymmärtämään esimerkiksi
saman ammattinimikkeen sisällä palkkahaitarin laajuutta ja millä
perustein erilaisia lisiä maksetaan.

 

Elinkeinoelämän
keskusliitto EK on vaatinut siirtymistä yhä enemmän paikalliseen
sopimiseen, varsinkin tällaisessa tapauksessa palkanmuodostuksen
läpinäkyvyys olisi entistäkin tärkeämpää.

 

Jos perusteet ovat
vakuuttavat, onko kenelläkään kannustimia vastaan tai kuten
torstaisessa keskustelussa perussuomalaisten paavinuskoinen Timo Soini muistutti:
evankelista Luukaskin väittää Herran sanoneen, että työmies on
palkkansa ansainnut.

 

Työnaisia ja
pääomapiirejä tosin sama teos kohtelee vähemmän helläkätisesti,
ja jostain syystä nimenomaan EK:ssa ja sen puoluepoliittisessa
siivessä rehellisyys koetaan ongelmaksi tai sitä kutsutaan
kateudeksi.

 

Aivan kuin
kokoomuspoliitikojen ja elinkeinoelämän herrojen omissa touhuissa olisi jotain hämärää?

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu