Ruokasnobismilla työväenluokasta erottautuminen à la Helsingin Sanomat

Tampereen
yliopistossa
tiedotusoppia opiskelleet sekä työväenluokan toverit
ilman koulutustakin tietävät, että kaupallinen media edustaa porvariston
näkökulmaa asioihin.

 

Joskus
tiedotusvälineiden pyrkimys antaa keskiluokalle identiteetin
rakennusaineita erottautumalla työväenluokasta väheksymällä tai
suorastaan vähättelemällä sen kulutustottumuksia tai elämäntapoja
saa naurettavia ilmenemismuotoja.

 

Tästä erinomainen
esimerkki on ruokatoimittaja Eeva Kolun 15.1. Helsingin Sanomien
nettisivulla julkaistu gollumni Tuhansien murheellisten
ravintoloiden maa
.

 

Nykyään ei ole
enää muodissa keskiluokan erottautua mitään ymmärtämättömästä
työväenluokasta matkimalla yläluokkaa käymällä oopperassa.

 

Sen sijaan
kuluttamisesta ja ennen kaikkea ruuasta on tullut keskeinen hyvän
eli oikeanlaisen maun osoittamisen väline, urbaanin koulutetun
keskiluokan identiteetin luomisen keino.

 

Kolun kirjoitus
kokoaa erinomaisesti yhteen keskiluokan identiteettityön välineitä:

 

Vähätellään omaa
snobismia sanomalla, ettei vaadita mitään ankanmaksaa. Mutta
ruualta halutaan kuitenkin ”yritystä”, jotta sillä kykeneisi
erottautumaan ABC:llä tai Pancho Villassa ruokailevasta
tuulipukukansasta, niistä jotka eivät tajua vaatia ruualtaan ”yritystä”.

 

Niin ikään
luokkaeroa vähätellään sanomalla, että hyvä — turkulaisen
hipsterin laatukriteerit täyttävä — ruoka ei välttämättä ole
kallista. Toisaalta heti kohta kirjoitetaan, että ”[t]ällaisessa
ravintolassa ei oikeasti harmita, kun lasku lävähtää pöytään,
vaikka se tietääkin rahanmenoa”.

 

Kyse on sittenkin
rahasta — sen lisäksi, että hyvä maku vaatii sosiaalista pääomaa.

 

Sen sijaan miten
hyvä maku määritellään tai mitä se on, ei gollumnissa pohdita.
Toisin sanoen muotiin ja kuluttamiseen aina elimellisesti liittyvä
luokka- ja valtakysymys sivuutetaan.

 

Karl Marx kirjoitti
Kommunistisessa manifestissa, että ”porvaristo luo itselleen
maailman oman kuvansa mukaan”.

 

Helsingin Sanomat
ruokatoimittajineen toteuttaa tätä historiallista tehtävää.

 

Niinpä ei ole ihme
Kolu kirjoittaa gollumninsa lopuksi kuin alleviivaten keskiluokkaista
eetostaan, että ”[v]aatikaa vähän enemmän — vähän enemmän
yritystä siltä, joka rahanne lopuksi kuittaa”.

 

Kolun gollumni olisi
ihan hauska, jos kirjoittaja osaisi nauraa omalle keskiluokkaiselle
pyrkimykselleen erottautua työväenluokasta matkimalla yläluokkaa
omimalla hyvän maun käsite itselleen kuin esimerkiksi tämä ”hullunhauska” ironinen
herrasmieshipsteri
.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu