Murrosikäisellä otteella piispa Samuel Salmen surusta

Suomen
evankelisluterilaisen kirkon virallinen äänenkannattaja netissä,
eli Kotimaa 24 -sivusto, kirjoittaa siitä, että Oulun piispa Samuel
Salmi on surullinen
. Kaksi naista, Rebekka Naatus ja Päivi
Jussila, ovat kirjoittaneet gollumninsa ”murrosikäisellä
otteella”, mistä Salmen saamien viestien mukaan jotkut ovat jälleen
mielensä niin pahoittaneet.

 

Seuraavaksi odotan
Salmen tulevan surulliseksi siitä, että evankelisluterilaisessa
kirkon suojissa, ja ennen kaikkea Salmen omassa hiippakunnassa, toimii
eräs skismaattinen lahko.

 

Sen virallisena
äänenä toimiva lehti
ei ainoastaan pahoita mieliä pariksi
päiväksi tai ilmaise itseään ”murrosikäisen otteella”. Se
tuomitsee perustajansa saarnoja mukaillen neljä miljoonaan evankelisluterilaisen kirkon jäsentä
iankaikkiseen kidutukseen ottaen oikeudekseen kertoa kenen synnit
Herramme sovintoveri pyyhki pois ja keiden ei.

 

Yritän siis sanoa,
että yksi pieni gollumni tai vähän isompikin herja on aika pieni
asia verrattuna siihen, että tuomitsee toisen helvettiin, ei
ainoastaan loppuelämäkseen vaan ainiaaksi.

 

Onko sitä suurempaa
loukkausta olemassa?

 

Joskus tuntuukin,
että tämän skismaattisen lahkon jäsenet eivät itsekään tajua
sitä, mitä heille opetetaan tai oikeammin he eivät usko siihen.

 

Että jäsenyys kyseisessä skismaattisessa lahkossa perustuu
enemmänkin perhesiteiden luomalle varmuudelle — tai paremminkin
epävarmuudelle yhteisön ulkopuolella — ja traditiolle kuin
henkilökohtaiselle uskolle, tulemiseksi tietoiseksi oman uskonsa
perusteista.

 

Miksi muuten edellä
mainitun skismaattisen lahkon jäsenet olisivat niin ihmeissään kun
heitä katsotaan pitkin nenänvartta?

 

Kai sitä katsotaan
pitkin nenänvartta kun heidän niin sanottu teologiansa perustuu
siihen, että kaikki muut ihmiset maailmankaikkeudessa joutuvaan
iankaikkiseen tulimereen paitsi he!

 

Vai miltä
kuulostaisi, että vaikkapa allekirjoittanut perustaisi skismaattisen
lahkon, joka julistaisi olevansa evankelisluterilaisen kirkon
virallinen herätysliike, mutta silti muut evankelisluterilaisen
kirkon jäsenet, kuin kyseisen lahkon hassuja sääntöjä noudattavat,
eivät ansaitse taivasosuutta, joutuvat sarvipään heinähangolla
tökittäviksi ikuisiksi ajoiksi.

 

Toisaalta eihän
näitä lahkokalaisia tällainen ei haittaa, koska ne ovat kuin
Suomen kommunistisen puolueen jäsenet: ajattelevat jäsenkadon ja
kokemansa nenänvartta katselun ainoastaan todistavan Jeesuksen
toisen tulemisen / kommunistiseen yhteiskuntaan siirtymisen
lähestymisestä.

 

Ja naisia on helppo
väheksyä rinnastamalla heidän näkemyksensä alaikäisyyteen.

 

Sen sijaan miesten
johtamien skismaattisten lahkojen herran nuhteeseen ojentamiseen
Salmella ei ole rohkeutta. Hän pelkää, oman virkansa puolesta? On
helpompaa piehtaroida vallassa kuin elää lihaksi vuorisaarnaa,
varsinkin jos on päässyt vaivalla hierarkian huipulle.

 

Tai kuten toisaalla
on sama asia sanottu: skismaattiselle lahkolle on helpompi katsoa
lasten seksuaalista hyväksikäyttöä läpi sormien kuin hyväksyä
naispappeus, koska jälkimmäinen teko kyseenalaistaisi
valtarakenteita
, edellisessä ei ole mitään radikaalia: se on ollut
enemmän tai vähemmän normaali käytäntö vanhojen miesten
johtamissa yhteiskunnissa ja uskonnoissa läpi ihmiskunnan historian.

 

Ja lisättäköön —
mukaillen Ajankohtaisen kakkosen legendaarisen homoillan
jälkimainingeissa yli 40 000 kirkosta eroamista vahvasti
edesauttanutta piispa Matti Repoa
— , etten arvostele piispa Salmen
jumalsuhdetta tai hänen persoonaansa
vaan ainoastaan hänen
kirjoitustaan.

 

Oliko tämä
kirjoitus ”murrosikäisellä otteella” kirjoitettu?

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu