Avoin kirje Henry Laasaselle
Hyvä veli Henry,
Ajattelin kirjoittaa
sinulle koska järkytyksekseni en ole löytänyt yhtään
teidän julkaisemaa vertaisarviointia läpikäynyttä artikkelia.
Anonyymi
vertaisarviointi on tiedemaailmassa tae näkemysten
tieteellisyydelle, se erottaa tieteellisen tutkimuksen populaarista
kaunokirjallisesta puheenvuorosta.
Haluaisinkin
kannustaa sinua koettelemaan näkemyksiäsi interwebin ihmeellisen
maailman sijasta vertaistesi joukossa, tiedemaailmassa, jotta saisit
ansaitsemasi arvostuksen osaksesi.
Jos suomenkielinen
tiedemaailma tuntuu ahtaalta, julkaise englanniksi!
Sinun kaltaisillesi
sosiologeille maailma on avoinna. Muistan kuinka professori Harri
Melin sosiologian johdonluennolla sanoi, että sosiologiasta voi
valmistua vaikka Suomen pankin pääjohtajaksi tai tasavallan
presidentiksi.
Maailmassa on on
kymmeniä englanninkielisiä sosiologisia eri suuntauksia painottavia
tiedejulkaisuja ja sosiologeille oma oppaine ei koskaan ole ollut
rajoite: lähetä käsikirjoituksiasi myös taloustieteellisiin,
luonnontieteellisiin tai vaikkapa psykologian alan tiedejulkaisuihin.
Suomessa
julkaisufoorumi on pisteyttänyt niin kotimaiset kuin ulkomaiset
tiedelehdet. Luonnollisesti tähtäät heti korkeimpaan kategoriaan,
koska teoriasi ansaitsisivat sen. Alimmassa kategoriassa julkaisua ei kannata edes harkita.
Uskon, että myös
suomalaisessa tiedemaailmassa saatuasi julkaistua kolmannen
kategorian julkaisussa, kuten vaikkapa Nature tai Science -lehdessä,
selkäsi takana naureskelu loppuisi.
Vaikka kaikki eivät
edelleenkään allekirjoittaisi väittämiäsi, niin ainakin sinut
otettaisiin vakavasti.
Päinvastoin,
sinusta tulisi arvokas henkilö yliopistoille, koska nykyään
yliopistojen ja korkeakoulujen yksi tärkeimmistä rahoituksen
kriteereistä ovat kansainväliset tiedejulkaisut.
Näyttää siltä,
että nykyään myös yhteiskuntatieteissä nuorempia tutkijoita eli
väitöskirjantekijöitä painostetaan tekemään monografian sijasta
artikkeliväitöskirja.
Mallia on haettu
luonnon- ja ennen kaikkea lääketieteestä, jossa väitöskirjantekijä
eivät välttämättä kirjoita yksin yhtään artikkelia, vaan joko osana
tutkimusryhmää tai yhdessä työn ohjaajan kanssa. Kolme tai kaksi englanninkielistä artikkelia katsottaisiin riittävän
väitöskirjaan.
Näin saataisiin
väitöskirjan tekemiseen kulutettu aika pudotettua neljään tai
kolmeen vuoteen. Onko tämä hyvä kehityssuuntaus, se on toinen
asia.
Nykyisin
vertaisarvioinnin läpi käyneitä artikkeleita vaaditaan neljästä
viiteen ja suositellaan kuutta (varsinkin jos ne kaikki ovat
suomenkielisissä lehdissä julkaistuja).
On tietenkin
olemassa tutkijoita, jotka tulevat nimitetyksi professoreiksi alle
30-vuotiaana. Mutta useimmat tutkijan uralle lähtevät
valmistuvat nykyään maisteriksi vähän päälle 25-vuotiaana ja tohtoroituvat hieman yli 30-vuotiaina.
Tuossa vaiheessa
heillä on puolisentusinaa vertaisarvioituja artikkeleita
julkaistuna, hieman opetuskokemusta sekä muita julkaisuja kuten
kirja-arvosteluita ja ei-vertaisarvioituja katsauksia.
Tutkijanuraansa he
ovat rahoittaneet useimmiten työsuhteella yliopistoon tai Suomen
akatemiaan tai apurahalla, työttömyyskaudet näiden välillä ovat
yleisiä. Väitöskirjan voi tehdä myös sivutoimisesti muun työn
ohella, mutta yleensä tällöin niistä ei tule kovin hyviä.
Käsittääkseni
sinä, hyvä Henry, alat olla kohta lähempänä 50 kuin 40
ikävuotta, etkä ole saanut yhtään tiedeyhteisön
kriteerejä täyttävää artikkelia julkaistua. En tiedä oletko
ollut työsuhteessa yliopistolle tai saanut apurahaa tutkimustyöhösi.
Älä silti
lannistu, äläkä tyydy siihen, että saat interwebin
ihmeellisessä maailmassa hännystelijöitä. He eivät ymmärrä tiedemaailman käytäntöjä. Ansaitset parempaa.
Ei Albert
Einsteinkaan esitellyt tutkimuksiensa tuloksia oman aikansa Uuden
Suomen Puheenvuorossa, baijerilaisessa oluttuvassa, vaan
vertaistensa keskuudessa, toisille fyysikoille.
Sinunkin pitää
löytää oikea yleisö, seistä ylpeänä vertaisena vertaistesi
joukossa, kirjoittaa niitä tieteelliset kriteerit täyttäviä
artikkeleita kansainvälisiin tiedejulkaisuihin ja käydä
konferensseissa ulkomailla, koetella tutkimuksiesi tuloksia.
Parhain terveisin,
Kollegasi
Jiri Niemisen perin ansiokkaassa kirjoituksessa vertaisarviointi on nostettu jumalaiseen asemaan. Entä jos vertaisarviointi on vain vertaisarvionti? Jos vertainenkin on vain vertainen, ei yhtään parempi? Jos vertaisten keskinäisyydestä syntyy kolleḱtiivinen harha?
Tämäntapaista problematiikkaa pohdittiin tai sivuttiin Tieteenpäivien sessiossa ”Mihin mittaamisen hurmos vie tiedettä?” Professori Ukkonen (HY) puhui tieteen perspiraatiosta, sepittelystä, kuinka kilpailtu rahoitus on mennyt överiksi ja tieteen taso laskee. Minna Ruckenstein kysyi yliopiston arvoa, kollektiivista älykkyyttä, yhdessäajattelua, laajempaa ymmärrystä, itsemittaustakin, maailmaa uudesta näkökulmasta. Jukka Korpela varoitti normirakenteista. Risto Heiskala puhui kollektiivisesta arvioinnista. Joku (olikohan Ukkonen) kutsui yliopistoa pörssiksi, tuotearvioijaksi, urhailuseuraksi. Jne.
Hetkeä myöhemmin oli poliitikkojen paneeli, jossa tiedemaailman ”vertaisarvioidut” seikkaperäiset julkaisut eivät saaneet vastakaikua. Siinäkö on tieteen taso ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus?
Tekeekö vertaisarviointi tieteestä skolastiikkaa, sisäpiirikisailua?
Näillä kommenteilla en puolusta Henry Laasasen kirjoituksia. En niitä lue koska aihepiiri ei minua kiinnosta. Mutta se, millaisilla foorumeilla ja miten esiintyy, on toinen kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
Tiede on oikeastaan vertaisarvioitujen artikkeleiden tai monografioiden välistä kamppailua ja keskustelua, kiistelyä.
Tieteelliseen keskusteluun eli tieteeseen osallistutaan kirjoittamalla vertaisarvioituja artikkeleita tai monografioita.
Kyllähän se vähän skolastiikkaan tai norsunluutorneiluun johtaa, mutta parempaakaan tapaa määritellä edes jonkinlaisia kriteerejä ei ole olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tällainen akateemisten instituutioiden palvonta on oikeastaan aika iljettävää. Vertaisarvioituihin julkaisuihin voi päästä helposti läpi vaikka minkälaista kuraa, mutta akateemikot eivät välitä asiasta mitään. Itsekriittisyyttä ei löydy, vaan asenne on juuri sellainen kuin tässäkin kirjoituksessa: vain tiettyjen rituaalien mukaan toteutettua tutkimusta voidaan pitää arvokkaana, kaikki muu on turhaa. Vaikka jotkut tulokset olisivatkin täysin itsestäänselviä, niistä ei välitetä, ellei tiettyjä rituaaleja ole suoritettu.
Onneksi internetin mahdollistama vapaa tiedonvälitys tulee murskaamaan akateemiset norsunluutornit ja vapauttamaan tieteen kehityksen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, on mielenkiintoinen kysymys, että murskaako internet eurooppalaisen sivistyksen ja tuhatvuotisen yliopistojärjestelmän. Kykeneekö se siihen, mihin radikaaleimmat opiskelijat vuoden 1968 Pariisin mellakoissa eivät pystyneet, kyseenalaistamaan porvarillisen tiedekäsityksen. :d
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti! Ihmiskunta ansaitsee paljon parempaa.
Kokonaisuuden kannaltahan Laasasen jutut ovat pikkujuttuja, mutta esimerkiksi lääketiede kaipaa erittäin kipeästi ulkoapäin tulevia haastajia. Nythän akateemiset tahot tuottavat lähinnä puoskareita eivätkä lisää kovinkaan tehokkaasti tietomääräämme siitä, miten ihmiskeho ja terveys toimivat.
Hyvänä esimerkkinä ovat lääketieteen nobelit: ne menevät hyvin harvoin sellaisille tahoille, jotka ovat onnistuneet keksimään jotain, mikä oikeasti parantaa tavallisten ihmisten terveyttä. Sen sijaan ne menevät sellaisille, mitä akateemiset tahot pitävät jännittävänä ja siistinä.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa, onko Samuli menossa Kosmisille parapäiville?
http://paranormaaliblogi.net/index.php/2012/11/30/…
Ilmoita asiaton viesti
Kuulemani mukaan myös Sotahistoriallinen Aikakauskirja on päätetty lopettaa tarpeettomana, koska Juhani Putkisen kotisivut sisältävät jo kaiken olennaisen, mikä pitää tietää.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Karl Marxkaan julkaissut tietääkseni yhtään vertausarvioitua julkaisua. Silti pidetään taloustieteen ja yhteiskuntatieteen kivijalkana.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä Marxia huomioitukaan hänen omana elinaikanaan tiedemaailmassa.
Hänen kirjoituksensa — lukuun ottamatta akateemisia kriteerejä täyttänyttä väitöskirjaa — ovatkin enemmän filosofisia kiistakirjoituksia kuin tieteellisiä tekstejä ankarassa mielessä.
Ja vieläkin porvareilla on vaikeuksia suhtatua häneen oikeana taloustieteilijänä.
En siis halua kollegalleni Henry Laasaselle samanlaista kohtaloa, toivon hänen julkaisevan jotain oikeasti tieteellistä elinaikanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Freud julkaisi ennen psykoanalyytikoksi ryhtymistään fysiologisia tutkimuksia, mutta hänen psykoanalyyttiset julkaisunsa tyrmättiin melko totaalisesti alussa, kun niistä tehtiin vertaisarviointeja. Ei ollut Freudilla asiaa vertaisarvioituun akatemiamaailmaan, eikä tämä johtunut hänen juutalaisuudestaan.
Mielenkiintoinen hahmo on myös Nietzche, joka julkaisi kirjojaan ulkomailla asuessaan melkein eristyksissä, eikä saavuttanut elinaikanaan juuri myyntiä, mutta silti hänestäkin tuli länsimaisen sivistyksen jättiläinen, jonka perinnettä esimerkiksi Focault on jatkanut.
Ilmoita asiaton viesti
Freudista ja Foucault’sta tulikin mieleen, että jos kirjoituksessa olisin mennyt yksityiskohtaisimpiin neuvoihin, olisin kehottanut Henryä lukemaan kumpaakin herraa tosissaan.
Olkoonkin heidän kanssa samaa tai eri mieltä, niin siinä on kaksi teoreetikkoa, joihin on pakko, ei ainoastaan ottaa kantaa, vaan ymmärtää mitä he sanovat, jos haluaa jotain sanoa seksistä, sukupuolesta ja vallasta.
Freudilla kaikki oli seksiä ja Foucault lisäsi freudilaiseen seksikäsitykseen valta-asepektin, osoittaen sen kansallisvaltioiden ja modernin kapitalismin synnyn mahdollistaneen biovallan yhdeksi diskurssiksi. Jos olen ymmärtänyt oikein, Henry tavallaan on Freudin ja Foucault’n jälkeläinen käsitellessää seksiä ja valtaa 2000-luvulla.
Toisin sanoen, ensimmäisessä kansainvälisessä tieteellisessä artikkelissa, jonka Henry voisi kirjoittaa ja saada julkaistuksi, hän voisi tehdä ”välinsä selväksi” Foucault tai Freudin kanssa. Ongelma tosin on se, että kummankin herran tuotannon ympärille on vuosikymmenien aikana kertynyt kokonainen kirjasto erilaisia kommentaareja, joiden kahlaaminen kestää aikansa.
Ja yksi 6 000 sanan artikkeli tuskin riittää kaikkia eri tulkintoja käsittelemään tyhjentävästi edes viittauksenomaisesti. Mutta kuka väitti, että ”naisten seksuaalinen valta” olisi aiheena yksinkertainen!
Ilmoita asiaton viesti
Slavoj Žižekin ura voisi olla esimerkillinen nykyajan yhteiskuntatietäjälle. Luultavasti Žižek tänä päivänä aloittaisi julkaisemalla netissä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
Ilmoita asiaton viesti
Markkina-arvoteoria ei pääse tieteelliseen debattiin Laasasen elinaikana. Laasaslainen miesasia voi päästä, edellytyksenä että sitä ajavat aloittavat uransa maltillisesti ja kritisoivat feminismiä ja naistutkimusta vasta asemansa vakiinnuttua. Parasta mitä tällä vuosikymmenellä voi ehtiä tapahtua, on kasvattaa laasaslainen sukupolvi sosiologeja jotka pitävät agendaansa mediassa esillä edes suht koht tieteellisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Korjaan edellistä kommenttiani: markkina-arvoteoria nykyisellään ei tule ikinä saamaan tieteellisen teorian asemaa, mutta siihen pohjautuva seuraava kehitelmä mahdollisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Niin no, miten sen nyt ottaa. Minusta esimerkiksi Gary Beckerin tuotannossa on paljonkin yhtymäkohtia tuohon markkina-arvopohdintaan. Ja Beckerin materiaali nyt on kuitenkin riittänyt taloustieteen Nobeliin saakka.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ehkä me emme tätä kysymystä kykene tässä ja nyt ratkaisemaan huutoäänestyksellä. Juuri tällaisia tilanteita varten on anonyymi vertaisarviointi.
Henryn pitäisi lähettää artikkelikäsikirjoitus johonkin tai joihinkin tieteellsiin journaaleihin, joissa hän uskoo ymmärrettävän Beckerin materiaalia, ja odottaa mitä saa vastaukseksi.
Lausunnoissa yleensä joko puolletaan käsikirjoituksen julkaisua sellaisenaan, korjausten jälkeen tai sitten ei ollenkaan. Valitettavasti korkeimman kategorian julkaisuissa hyväksymisprosentti on yleensä alle kymmenen.
Mutta kun tarpeeksi yrittää, niin kyllä sen jonnekin pitäisi läpi mennä — paitsi jos se ei täytä tieteellisyyden kriteerejä; esimerkiksi Henry ei ole ymmärtänyt oikein Beckerin teorioita ja soveltaa niitä virheellisesti tai epäsymmetrisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siitäkin piti Henry neuvoa — jos hän ei ole tullut asiaa jo pohtineeksi –, että kannattaa miettiä haluaako olla tieteensosiologi ja kritisoida nais- ja sukupuolentutkimusta vai keskittyä teoriaan ”naisten vallasta”.
Kummastakin aiheesta voi kirjoittaa kymmenittäin artikkeleita eri näkökulmista erilaisiin tieteellisiin julkaishuin eikä aihe silti tyhjene hänen elinaikanaan.
Ilmoita asiaton viesti
”kannattaa miettiä haluaako olla tieteensosiologi ja kritisoida nais- ja sukupuolentutkimusta vai keskittyä teoriaan ”naisten vallasta”.”
Tässä tilanteessa voisikin olla järkevä ratkaisu keskittyä naistutkimuksen kritisointiin, minusta se on ollut Laasasella yleensä paremmin rakennettu kuin markkina-arvoteoria.
MA-teorialla pitäisi olla jokin keskustelupalsta.
Ilmoita asiaton viesti
”Laasaslaisia” teemoja pyöritteleviä vertaisarvioituja artikkeleita on julkaistu jo muutamia. Olet sikäli väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta eikö olekin niin, ettei Laasasen tekstejä edes ruvettaisi vertaisarvioimaan sukupuolentutkimuksen parissa (naistutkimus), sillä hänen näkemyksensä käyvät kyseisen tieteenalan lähtökohtaisia ennakko-oletuksia (feministinen teoria) vastaan?
Laasanen joutuisi työskentelemään oppiaineessa sosiologia, ei sukupuolentutkimus.
Tällaiset yhden totuuden koulukunnat ovat siitä huonoja, että ne eivät ota huomioon erilaisia näkökantoja, joista voisi olla hyötyä asioiden tarkastelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä osaa sanoa, että miten kävisi jos hän lähettäisi esimerkiksi Naistutkimus-lehteen artikkelikäsikirjoituksen. Kyllä siihen tutustuttaisiin ainakin vakavasti, jos kaikki muotoseikat ovat kunnossa.
En tiedä onko ”joutuu” oikea ilmaisu, käsittääkseni Laasanen ei itsekään halua identifioitua nais- ja sukupuolentutkijaksi, vaan käsittelee valtaa ja seksuaalisuutta joidenkin markkinateorioiden avulla (jotka ainakin allekirjoittaneella menevät yli hilseen). Sosiologia on oikein hyvä oppiaine moiseen, tai sitten vaikkapa liiketaloustiede.
Sitä paitsi vaikkapa Sosiologia-lehdellä on huomattavasti laajempi lukijakunta kuin Naistutkimus-lehdellä. Kummatkin kuuluvat julkaisufoorumin arvioinnissa keskikategoriaan.
Onneksi on olemassa myös monitieteellisiä julkaisuja, jotka yhdistävät erilaisia kuppi- ja koulukuntia.
Ja sitten on tietenkin filosofia ja sen sisällä tieteenfilosofia, joka nimenomaan tutkii tiedon ja tieteen perusteita. Filosofia ei itsessään ole tiede, mutta se määrittelee tiedettä. Jos näkemykset poikkeavat liikaa tieteen valtavirrasta, aina voi yrittää väittää sen olevan filosofiaa ja saada näkemyksiään julkaistuksi jossain filosofisessa journaalissa.
Joka tapauksessa, nimenomaan edellä mainituista syistä tai siksi, että Henry saisi julkaistua incognito ja varmasti tasapuolisen kohtelun, niin ehdotin kv-julkaisua.
Ilmoita asiaton viesti
Laasasella on vaikea fieldi. Hän tarvitsisi mesenaatin. Olemassaolevilta instituutioilta rahoituksen saaminen on kiven takana, koska hän tekee ”väärää” tutkimusta.
Kyllä minä sen voin ymmärtää, että ilman rahoitusta, yliopistomaailman ulkopuolella tieteellisten artikkelien tuottaminen ei ole helppoa.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin osa aloittelevista tutkjoista julkaisee ensimmäisen artikkelinsa ilman rahoitusta. Usein se perustuu heidän graduunsa ja tapahtuu vuoden sisällä maisteroitumisesta. Tämän jälkeen apurahoituksen saaminen helpottuu, mutta ei takaa vielä mitään (varsinkin jos lisäjulkaisuja ei ala tasaisin väliajoin tippumaan). Nimimerkillä kokemusta on.
Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut, mielestäni Henryn olisi pitänyt heti maisteriksi valmistuttuaan lähteä jonnekin ulkomaiseen yliopistoon ja ottaa vaikka pankkilainaa sitä varten, että pääsee paikkaan mistä saa kunnon ohjausta työlleen, jos Suomen piirit tuntuvat liian pieniltä.
Vieläkään se ei ole myöhäistä sikäli kun Henryn teoriat ovat aikuisten oikeasti niin radikaaleja, että ne mullistavat koko käsityksemme seksuaalisuudesta ja vallasta, ja siten ihmiskunnan itsetietoisuuden.
Ilmoita asiaton viesti
”Henryn teoriat ovat aikuisten oikeasti niin radikaaleja, että ne mullistavat koko käsityksemme seksuaalisuudesta ja vallasta, ja siten ihmiskunnan itsetietoisuuden.”
Eivät mullista yhtään mitään. Ainoastaan kokoavat ja senkin huonosti. Markkina-arvoteorian joihinkin perusteisiin törmäilee jatkuvasti joka paikassa, tällä viikolla tuli vastaan Blackmoren (1999) ja Orwellin (1933) teoksissa.
Mikä on tietenkin hyvä asia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, se on toinen mahdollisuus: Henryn teoriat eivät ole mullistavia tai edes mielenkiintoisia (tai hän ei ole osannut rajata kysymyksenasetteluaan oikein) ja siksi hän ei ole saanut kirjoituksiaan julkaistuksi oikeissa tieteellisissä lehdissä. Kyse ei oliskaan siitä, että häntä syrjitään.
Mutta emme voi olla varmoja ja kannustan edelleen Henryä saada julkaistuksi kirjoituksiaan vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa, sikäli kun hän ei ole jo näin yrittänyt tehdä. Näin saisimme varmuuden epävarmuuteemme.
Ilmoita asiaton viesti