Tasa-arvobarometri 2012 — perustelu niin sanotulle positiiviselle syrjinnälle
Viikko sitten kävin
kokoustamassa Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan TANE:n sukupuoli ja
valta -jaoston kokouksessa. Olen sen jäsenenä Suomen
miestutkimuksen seuran edustajana.
Käteeni osui vuoden
2012 tasa-arvobarometri.
Se sisältää
taulukoita siitä, mitä mieltä kansalaiset ovat sukupuolten
tasa-avon toteutumisesta. Tuloksissa ei ole mitään sellaista
radikaalia, jota keskusteluun perehtynyt ei intuitiollaan arvaisi.
Miehet ovat
keskimäärin hieman tyytyväisempiä sukupuolten väliseen
tasa-avoon kuin naiset ja maailma on menossa parempaan suuntaan
ainakin jos kriteeriksi katsotaan kotitöiden tasapuolisempi työnjako
kuin edellisillä vuosikymmenillä.
Haluan kuitenkin
nostaa mietittäväksi yhden taulukon, jossa kysytään: kumpi on
sopivampi, mies vai nainen vastuunalaisiin tehtäviin.
Sen mukaan sosiaali-
ja terveyspolitiikan vastuunalaisiin tehtäviin joka neljännen
naisen mielestä nainen on lähtökohtaisesti sopivampi ja miesten
mielestä lähes kolmanneksen. Enemmistön mielestä sukupuolella ei
kuitenkaan ole merkitystä.
Myös ympäristö ja
kulttuuripolitiikka ovat sukupuolittuneet joidenkin kanssaihmisten
mielissä feminiinisiksi aloiksi ja he olettava naisten olevan
jollain ihmeellisellä tavalla luonnostaan miehiä kykenevämpiä
näillä aloilla vastuullisiin johtotehtäviin.
Päinvastainen
tilanne on talous- ja ulkopolitiikassa. Joka kymmenennen miehen ja
hieman harvemman naisen mielestä talouspolitiikan vastuullisissa
tehtävissä olevalla asiantuntijalla olisi oltava mieluummin
kivekset kuin munasarjat, ulkopolitiikan asiantuntijoilla lähes joka
viidennes soisi parran kasvavan kuin Erkki Tuomiojalla.
Kaikista hurjin luku
on puolustuspolitiikan alalla, jossa miehistä lähes lähes kaksi
kolmesta olettaa lähtökohtaisesti miehen olevan naista pätevämpi
asiantuntija, naisistakin puolet ajattelee näin.
Niin kauan kuin
ihmisten mielikuvat eri aloista ovat näin sukupuolittuneita, että
he määrittelevät ihmisten asiantuntijuuden sukupuolen —
kansankielellä ilmaistuna pärstäkertoimen — perusteella (ennen
kuin ovat esimerkiksi tietoisia heidän työkokemuksestaan tai
koulutuksestaan), on niin sanottu positiivinen syrjintä oikeutettua.
Positiivinen syrjinä
on tosin ilmaisuna erinomaisen harhaanjohtava.
Sillä kun yritetään
nimenomaan tasapainottaa tilannetta, jossa ihmisten ennakkoluulot ja
mielikuvat vääristävät ”kilpailutilannetta” lähtökohtaisesti,
puuttua vallitsevaan piilosyrjintään.
Tilannetta voisi
kuvata metaforilla: positiivinen syrjintä on jo valmiiksi
vääristyneen kepin oikaisemista taivuttamalla sitä vastakkaiseen
suuntaan, jotta se oikenisi.
Onneksi
puolustuspolitiikkaa lukuun ottamatta nyt jo enemmistö Suomen
kansalaisista osaa lukea vastuullisiin tehtäviin hakevien ihmisten
ansioluetteloita välittämättä sukupuolesta.
Kuvaavaa on kuinka
vähällä nykyinen puolustusministeri Carl Haglund on päässyt
verrattuna Elisabeth Rehniin, vaikka edellä mainittu ei ole käynyt
edes armeijaa, mitä yleensä on pidetty tekosyynä sille, miksi
naiset eivät kykenisi ymmärtämään puolustuspolitiikkaan.
Sinä päivänä kun
kaikki — tai ainakin lähes kaikki — kanssaihmiset ovat sitä
mieltä, että henkilön sukupuolella ei ole lähtökohtaisesti
vaikutusta hänen asiantuntijuuteen, olkoon kyse sitten sosiaali- ja
terveys-, ympäristö, kulttuuri-, talous-, ulko-, tai
puolustuspolitiikan sektorista, niin positiivisesta syrjinnästä
voidaan allekirjoittaneen puolesta luopua.
Keppiä ei tarvitse
enää oikaista, koska konservatiivisten ja ennakkoluuloisten
ihmisten stereotypiat ja mielikuvat sukupuolen rajoista eivät enää
ole olleet kierouttamassa keppiä.
Suosiminen on vihreiden, vasemmiston ja femakkojen suussa muuttunut ”positiiviseksi syrjinnäksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö ymmärtä lukemaasi? Yllä esitän esimerkin nimenoman siitä, kuinka ns. positiivinen syrjintä ei ole suosimista, vaan jo valmiiksi suosivien rakenteiden ja käytäntöjen kyseenalaistamista.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseenalaistamista se ei voi olla.
Siinä on jo päätetty että asiat ovat väärin ja pitää korjata.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi sitten naisten katsotaan olevan pätevämpiä tasa-arvo asioista päätettäessä?
Ilmoita asiaton viesti
Rehn, se täysjärkinen (siis Elisabeth) on mielestäni huono esimerkki, jos verrataan sotilaallisessa tehtävässä (puolustusministeri) toimneen naisen kannatusta verrattuna ”mieheen” (nokkosia pelkäävä Harry Potter).
Ruotsalaisten oma poika on ollut ministerinä vain hetken ja siitäkin varmaan pitkään muistetaan ehdotus yhteisestä pohjoismaisesta puolustusliitosta. Mitä vastaavan naurettavaan Elisabith Rehn teki?
Edellinen RKP ministerimme Wallin muistetaan puolustusministerin tehtävästään varmaan lähinnä puolustuksen heikentämisestä ja ruotsinkielisten varuskuntien ryöhkeästä suosimisesta. Mitä edes lähes vastaavaa teki ministerinä Elisabeth Rehn?
Joudun itse joskus pohtimaan onko minulla jotain sisäisiä ongelmia suhtautua naispuolisiin johtajiin samoin kuin miehiin, mutta näistä 3. puolustusministeristä Elisabeth on mielestäni paras.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaanpa tähän alkuun pari lainausta parhaista kohdista:
”Joka kymmenennen miehen ja hieman harvemman naisen mielestä talouspolitiikan vastuullisissa tehtävissä olevalla asiantuntijalla olisi oltava mieluummin kivekset kuin munasarjat, ulkopolitiikan asiantuntijoilla lähes joka viidennes soisi parran kasvavan kuin Erkki Tuomiojalla.”
&
”Niin kauan kuin ihmisten mielikuvat eri aloista ovat näin sukupuolittuneita…on niin sanottu positiivinen syrjintä oikeutettua.”
Suomennetaanpa ensin tuota ensimmäistä lainausta. Kääntäen tuo tarkoittaa sitä, että 90% miehistä ja yli 90% naisista on sitä mieltä, että sukupuolella ei talouspolitiikan asiantuntemuksessa ole merkitystä. Ulkopolitiikan osalta näin ajattelee yli 80% ihmisistä.
Ja tuollaisia lukemia sinä kutsut ”sukupuolittuneiksi”. Jos se ei riitä, että 90% ihmisistä on sitä mieltä, että sukupuolella ei ole merkitystä, niin mikä mahtaisi olla se taso, joka riittää? 100% lienee mahdotonta päästä, jopa vanhoissa kunnon yhden totuuden yhteiskunnissa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tasa-arvobarometrin tulokset olivat yllättävänkin myönteisiä.
Mutta on myös huomioitava, että kyseinen kehitys on tapahtunut viimeisen parin kymmenen vuoden aikana, eikä se ole syntynyt itsestään.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta tuo kehitys olisi tapahtunut väistämättä jo ilman mitään ”positiivista syrjintääkin” koska tasa-arvoasiat ovat menneet Suomessa eteenpäin, ei niinkään TANE:n kaltaisten höpötoimijoiden ansiosta, vaan pikemmin niistä huolimatta. Suomen historia antaa tähän hyvin viitteitä, onhan täällä ollut Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri sekä itsenäistymisestä lähtien yhtäläinen äänioikeus, ensimmäisessä eduskunnassakin toimi naisia kansanedustajina.
Ilmoita asiaton viesti
Olen eri mieltä. ”Positiivinen syrjintä” on syrjintää ja yhtä tuomittavaa kuin mikä tahansa muukin syrjintä.
”Se sisältää taulukoita siitä, mitä mieltä kansalaiset ovat sukupuolten tasa-avon toteutumisesta. Tuloksissa ei ole mitään sellaista radikaalia, jota keskusteluun perehtynyt ei intuitiollaan arvaisi.”
On epäolennaista, mitä mieltä kansalaiset ovat näistä asioista keskimäärin. Olennaista on se, mitä mieltä ovat ne, jotka ovat vastuussa uusien tekijöiden valitsemisesta.
Jos voidaan todistaa, että nämä henkilöt harjoittavat syrjintää, sitä vastaan on sitten toimittava. Sen sijaan väärin on ruveta harjoittamaan ”positiivista” syrjintää perusteluna jonkin muun syrjinnän kumoaminen ilman todisteita siitä, että sitä muuta syrjintää on edes olemassa.
Mikä ylipäänsä on se tavoite, jota ”positiivisella syrjinnällä” tavoitellaan, ja miksi? Mikä mittari kertoo meille, milloin ”positiivista syrjintää” on harjoitettu tarpeeksi? Sen sijaan, että tällä voitaisiin luoda syrjintäautomaatti, joka toimii tästä ikuisuuteen?
Ilmoita asiaton viesti
Täydennänpä hieman edellistä kommenttiani.
Kysymys, jota tämä kirjoitus ei käsitellyt lainkaan: entä jos barometrin väittämät pitävät paikkansa? Vaikkeivät ne pitäisikään paikkaansa jokaisen yksityishenkilön kohdalla, niin kuitenkin keskimäärin siten, että tilastoissa eri sukupuolten erot tulisivat selvästi esiin?
Jos valinnoista vastaava henkilö uskookin väitteiden pitävän paikkansa, ei hänen silti tarvitse syrjiä yksittäisiä henkilöitä, vaan hän voi silti tehdä valinnan objektiivisin perustein. Vasta jos syrjintää todistetaan tapahtuneen, siihen on syytä puuttua.
Ilmoita asiaton viesti