Alex: oliko Vihtori Kosola kommunisti?
Uusi Suomi otsikoi
Alexander Stubbin twitter-viestin, jossa hän kysyy, mitä eroa
äärioikeiston ja -vasemmiston välillä on, herättäneen pöyristystä
vasemmiston keskuudessa.
Itse yritän
ymmärtää Alexia
Hänellä on
täytynyt olla rankkaa viime vuosina, mihin ovat viitanneet hänen
aikaisemmatkin harkitsemattomat ulostulot, jollaisia ennen Euroopan
talouskriisiä olisi ollut vaikea kuvitella.
Vuoteen 2008 asti
hän edusti uudentyyppistä ylemmän keskiluokan metroseksuaalista
miespoliitikkoa. Maassa oli porvarihallitus ja Alex sen menevänä
ulkoministerinä.
Hallitus toteutti
vuosituhannen alkupuolella elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n
ideapaperin pohjalle rakennettua hallitusohjelmaa, johon kuului mm.
sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistäminen kansainvälisille
pääomasijoittajille, yliopistolakiuudistus, tuloerojen
kasvattaminen ja luokkayhteiskunnan palauttaminen,
sosiaalidemokraattisen ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan
romahduttaminen lisäämällä maahanmuuttoa ja kieltäytymällä
tulopoliittisista kokonaissopimuksista, Euroopan
liittovaltiokehityksen edistäminen ja Suomen liittäminen Natoon.
Mutta sitten koko
korttitalo romahti. Euroopan unionin talouspolitiikka koki
haaksirikon ja Suomessa perussuomalaiset saivat jytkynsä.
Sosiaalidemokraatit alkoivat jälleen tuntua mukavilta
yhteistyökumppaneilta, verrattuna perussuomalaisiin.
Järkyttävintä
Alexille oli huomata, että euroopanlaajuinen talouskriisi ei ollut
seurausta oikeistolaisen sosiaali- ja talouspolitiikan
epäonnistumisesta vaan sen nimenomaisesta onnistumisesta. Kriisi jatkuu niin
kauan kuin Euroopan sairastuttaneet oikeistopuolueet leikkivät lääkäriä.
Alex tietää tämän,
hänen maailmansa on romahtanut.
Kaiken lisäksi Alexin
identiteettikriisiä pahentaa se, että hän on ministeriönsä
kakkosmies, halveksimansa sosiaalidemokraatti Erkki Tuomiojan
alamainen.
Aikaisemmin niin
positiivisesta ja hymyilevästä Alexista on tullut — lainatakseni
Mikael Jungneria — ankeuttaja, jonka kanssa vain
harva haluaa lähteä oluelle pilaamaan päivänsä.
Mitä kysymykseen
äärioikeiston ja -vasemmiston eroon tulee, niin Alexhan voisi tehdä
empiirisen kokeen ja matkustaa joskus Brysselin sijaan puoluetoveri Kai Pöntisen kanssa Lapualle ja huutaa keskellä kylää, että
Vihtori Kosola oli kommunisti. Sitten otetaan kellosta aikaa kuinka
kauan kestää ennen kuin Alex saa pesäpallomailasta.
Lapualaiset tietävät
mitä eroa äärioikeiston ja -vasemmiston välillä on.
Äärioikeistolla ja -vasemmistolla ei ole mitään eroa.
Ne eivät ole vaakasuoran viivan eri päissä, vaan ympyrässä lähimpänä toisiaan.
Ne molemmat ovat ei-demokraattisia, totalitarismia edustavia idealismeja, joihin haksahtavat ovat valmiita seuraamaan vääriä profeettoja hautaan asti vieden mukanaan monenkertaisen määrän viattomia ja syyttömiä kansalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
suvituuli kuullostat kuin jotain mantraa laskettelisit.
Ilmoita asiaton viesti
Äärioikeistoa tarvitaan vastapainoksi näille stasimaanpettureille, joita jotkut vasemmmistolaiset ja demarit suojelevat.
Myös vastapainoa tarvitaan näille Tehtaankadun laukkaajille, kun oli uran takia pidettävä ”kotiryssää”.
Myös sen varalle, että lakoilla, lakkovaatimuksilla ajetaan terveitä yrityksiä konkurssiin, ei me marjojen ja sienien poiminnalla täällä Pohjolassa elä.
Ja myös siksi, että vähemmän viehättävät äärivasemmistolaismiehet yrittää ehdottaa ”Sointulan” malliin, että akat olisi yhteisiä, mikä olisi heidän mielestään oikeudenmukaista.
Ilmoita asiaton viesti
Niin mitäpä eroa lienee pitkässä juoksussa kansallisella ja internationalistisella sosialismilla?
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkään äärioikeistolla ja äärivasemmistolla ei ole eroa mikäli molemmille annetaan täsmälleen sama määritelmä. Eri asia on, mahtuuko kumpikaan kyseisen määritelmän raameihin.
Toisinaan kannattaa katsoa mitä oikeasti tapahtuu sen sijaan että pelotellaan sillä mitä sejase keksitty tahi todellinen ääripää ”voisi tehdä, kun niiden ideologia ihan varmasti ainakin minun mielestäni antaa siihen luvan”. Eli äärivasemmiston ideologia antaisi heille luvan ammuskella porvareita ja äärioikeiston taas, noh, äärivasemmistolaisia.
Mistä päästäänkin itse aiheeseen: natsismi kehittyi alunperin kommunismin vastavoimaksi. Saatuaan riittävästi voimaa se tuhosi kaiken muunkin, kuten ääriliikkeet aina tekevät.
Kummalla on Suomessa tällä hetkellä kannatusta näköjään ihan kansanedustajalaitosta myöten? No sillä äärioikeistolla. Murhanhimoista, vallankumouksellista äärivasemmistoa Suomessa ei ole olemassakaan, mutta sellainen äärioikeisto on olemassa.
Kannattaa muistaa että kuten kaikissa ääriliikkeissä, jokaista aktiivista uusnatsia kohti on monisatapäinen joukko auttajia, myötäilijöitä ja kannattajia. Siis joka tapauksessa äärioikeistomielisiä ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Sinä aikana kun olen ollut vasemmistolaisena toimijana ei ole tullut vastaan epädemokraattisiin tai totalitaristisiin menetelmiin viehtynyttä ihmistä. Ottakaa se pää nyt perseestä ja uskokaa, ettei Vasemmistoliiton tai Vasemmistonuorten piirissä ole väkivaltaa tai ilkivaltaa ihannoivia henkilöitä. Baader-Meinhoffeilla tai taistolaisilla ei ole mitään tekemistä suomalaisen vasemmiston kanssa. Muutamat marginaaliset äärioikeistolaiset ovat sen sijaan ottaneet oppia eurooppalaisen fasistisen liikkeen toimintatavoista. Sitten on oma porukkansa Perussuomalaisessa, joka legitimoi tätä terroristista käytöstä (esimerkiksi puolueen varapuheenjohtaja). Kuinka monta kaasuiskua, puukkohippaa tai myllykutsua meidän pitää ottaa vastaa ennen kuin ihmiset ymmärtävät meidän olevan heille somaleista seuraavia?
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se äärivasemmiston periaatteisiin kuuluu saadda se vallanankumuos aikaan asein? Ainakin 1918 sitä kovasti yrittivät.
Ilmoita asiaton viesti