Tajunnanvirtaa: Olavi Mäenpää maan suolana!
Luin kuluneella
viikolla Paul Verhoevenin kirjan Jeesus Nasaretilainen. Ei se Heikki Räisäsen tuotannolle pärjää. Se sisältää —
lainatakseni ranskalaisbelgialaista filosofi Luce Irgarayta — liikaa
spekulaatiota, mutta ehkä siitä syystä Verhoeven kykenee antamaan
populaarimman kuvan elävästä Jeesuksesta kuin tiukan akateemiset eksegeetikot.
Monet ovat
ihmetelleet mitä Vapahtajamme tarkoitti kun hän evankelista Matteuksen mukaan
sanoi: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää
makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?”.
Olen yhä
vakuuttuneempi siitä, että hän tarkoitti maan suolalla
nimenomaan Suomen sinivalkoisten Olavi Mäenpäätä Turun
kaupunginvaltuustossa tai kuten vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu
Elina Sandelin kirjoittaa: ”…ja takarivissä istuu
aktiivisesti puheenvuoroja ottava sinivalkoinen valtuutettu, jota
puheenjohtaja kokee tarpeelliseksi muistuttaa toisia valtuutettuja
kunnioittavasta käytöksestä jo ensimmäisen kokouksen aikana”.
Turun
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja yrittää saada valtuuston
mauttomaksi!
Mäenpään lisäksi
olen ollut koko viikon täpinöissäni Tampereen Elina Sandelinin eli
Varpu Jutilan puheenvuoroista Tampereen kaupunginvaltuustossa maanantaina.
Olen ollut Tampereen
kansalainen yli 13 vuotta, mutta vasta Varpun noustua viime
kunnallisvaaleissa valtuustoon, olen tuntenut lopullisesti
kotiutuneeni Manseen: nyt allekirjoittaneella on sukupolveni,
kutakuinkin samalla tavoin ajatteleva, ääni kaupungin korkeimmassa
päättävässä elimessä.
Puntteja nostelevan Sandelinin ja syntetisaattoria soittavan Jutilan edesottamuksia kannattaa seurata nyt ja tulevaisuudessa!
Sain viime viikolla
myös lausunnot väitöskirjani käsikirjoituksesta: kummatkin
puoltavat sen julkaisua. Kustoksen kanssa sovimme alustavasti
väittelypäivämääräksi 17.5. ja vastaväittelijäkin on jo
löytynyt — enää ei oteta ilmoittautumisia vastaan.
Seuraavien
kuukausien aikana pitäisi kirjoittaa vähemmän tajunnanvirtaa Uuden
Suomen puheenvuoroon ja sen sijaan hioa lausuntojen perusteella
väitöskirjasta vielä parempi.
Niin ikään olen lupautunut
kirjoittamaan kirja-arvostelun hiljalleen suomennetusta Alexander Kojèven Hegel-luennoista ja sitten pitäisi kirjoittaa uutta
tutkimussuunnitelmaa, sikäli kun ajattelin tutkimustyöstä ensi
vuonnakin leipäni ansaita. Lehden toimittamista allekirjoittaneelle
kun on enää kuluva vuosi (eikä siitä yksistään kovin suurta palkkaa saa).
Seuraavan
tutkimuksen aiheeksi ajattelin — niin paljon kuin vihaankin
ilmaisua representaatio, on se kuitenkin apurahoista ja Suomen
akatemian tutkijatohtoreiden rahoista päättäville tutumpi kuin
performatiivuuden käsite — jotain tyyliin ”suomalaisten
miespoliitikkojen representaatiot 2000-luvulla iltapäivälehdissä
(ja niiden vaikuttavuus)”.
Jos olisin
turkulainen poliittisen historian tutkija, hakisin tutkimusrahoitus
sen sijaan hullunhauskan poliittisen elämänkerran kirjoittamiseen
Olavista!
Suomella ei ole varaa vapaamatkustajiin. Apuraa apuraha tyskentelyä toisensa perään. Suomi tarvitsee oikeita työntekijöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja apurahasta ei kerry eläke tai edes saa sen loputtua ansisidonnaista. Siksi yritän viimeiseen asti välttää apurahalle ”joutumista” ja teen kaikkeni päästäkseni työsuhteeseen esim. Suomen akatemian kautta.
Ilmoita asiaton viesti