Isänmaallinen kansanliike on perustettava kolmannen kerran!
Sosiaalisessa
mediassa ja interwebin ihmeellisessä maailmassa on viimetunteina naureskeltu sille, että kokoomuksen Pohjanmaan piirin
puheenjohtaja Susanna Koski on ilmoittanut arkaaisessa
IRC-galleriassa ”elämänkatsomuksekseen ja filosofiakseen”
Lapuan liikkeen.
Koski nousi julkkikseksi kirjoitettuaan gollumnin otsikolla Eriarvoisuus on
keksitty fiilis ja jouduttuaan sen jälkeen selittelemään, ettei
palgioinut sitä Suomen Bill O’Reilylta, Tuomas
Enbuskelta.
Itse toivon, että Kosken
kiinnostus Lapuan liikettä kohtaan ei ole samanlaista
ajattelematonta matkimista kuin hänen gollumninsa substanssi, vaan
kokoomuksessa olisi muuallakin kuin Pohjanmaalla halukkuutta perustaa uudelleen Lapuan liike sekä isänmaallinen kansaliike eli
IKL.
Alun perin Lapuan liikkeen työtä jatkanut IKL
perustettiin vuonna 1932 ja seuraavana vuonna ensimmäisissä
eduskuntavaaleissa se oli vaaliliitossa kokoomuksen kanssa. Seurauksena oli
kokoomuksen kaikkien aikojen heikoin vaalitulos (18 paikkaa).
Kokoomuksen surkea
vaalimenestys ei kuitenkaan johtunut siitä, että sen
kannattajia siirtyi IKL:n leiriin (joka sai 14 paikkaa), vaan IKL ja kokoomus
eivät yhdessäkään saaneet niin paljon kannatusta kuin kokoomus
oli vielä edellisissä eduskuntavaaleissa (42 paikkaa) yksin saanut.
Yleensä väitetään,
että kokoomuksen alamäki olisi johtunut siitä, että toisen
maailmansodan sotapolitiikka olisi yhdistetty kokoomukseen ja se
olisi tämän takia joutunut paitsioon ja Urho Kaleva Kekkosen
presidenttikaudella myöhemmin pysyvään oppositioon.
Todellisuudessa
kokoomuksen alamäki alkoi itseaiheutetusti jo vuosikymmen aikaisemmin puolueen flirttailtua radikaalioikeiston kanssa.
Sivistysporvaristo
siirtyi äänestämän IKL:n kanssa vaaliliitossa olleen kokoomuksen
sijaan maalaisliittoa, liberaalioikeistoa eli edistyspuoluetta (oman aikansa vihreitä) tai jopa sosiaalidemokraatteja. Vasta vuoden
1979 eduskuntavaaleissa kokoomus ylitti vuoden 1930
vaalituloksen 47 paikalla (mista lähtien muun muassa Ben Zyskowicz on ollut eduskunnassa).
Siksi kaikki tuki
niin Wille Rydmanille, Susanna Koskelle, Kai Pöntiselle kuin
kokoomusnuorille, jotta he perustaisivat IKL:n kolmannen ja viimeisen kerran tai ainakin radikalisoisivat kokoomuksen politiikkaa yhtä kansallismielisille urille kuin se oli 1930-luvun alussa!
Ainahan Kokoomus voi valita flirttailun äärivasemmiston kanssa jos se tuntuu paremmalta. Onnistunee tänäkin päivänä.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti kokoomuksen flirttailu SDP:n ja vasemmistoliiton kanssa ei näytä syövän kokoomuksen kannatusta, vaikka hermostuttaa Käteisen nuoria avustajia.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Sodan jälkeen meillä olisi neuvotteluvalttina ikl-n lakkauttaminen – jos meiltä puuttuisi seuraavan sodan jälkeen IKL, niin voittaja voisi sen sijaan vaatia meiltä paljon pahempia…. Suomen pelasti viimeksi juuri se, että vihollisella oli tarjottimella muitakin vaatimuksia kuin vain aluevaatimukset…
Ilmoita asiaton viesti
Kansallismielisyys on syntiä. Tuskin mikään aate on ollut niin tuhoisa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuleeko synnin määritelmä ennen vai jälkeen teon. Tarkoitan, että onko kansallismielisyys syntiä siksi, että se on syntiä vai siksi, että kansallismielisyys ei toimi johtotähtenä tai johtaa huonoihin lopputuloksiin?
Ilmoita asiaton viesti
Ennen tätä täysin tuntematon henkilö minulle. Sen verran kuikuilin sivuilla, että vaikutelmaksi tulivat ne kuuluisat tyhjät tynnyrit. Toki täytyy jollakin asteikolla ottaa vakavasti. IKL ja Lapuan liike olivat aikansa ilmiöitä. Euroopassa useat maat oli ”sitoutettu” diktatuuriin ja sitähän nuo myös maahamme kaipailivat.
En tiedä kuinka paljon ko. henkilö on noita liikkeitä ja historiaa tutkinut ja jos on niin aika valikoiden. Enemmänkin tuntuu sellaiselta ”minä haluan” pyrkyriltä. Aate tuskin on motiivina. Julkisuus ja vastaava kylläkin. Esikuvaa lähtisin hakemaan tuolta Alaskan nurkilta.
Ilmoita asiaton viesti