Se on maahanmuuttopolitiikkaa — idiootti!

Kansanedustaja Jussi Halla-ahon
kampanjapäällikkö Matias Turkkila valittiin ennen joulua Helsingin
kaupungin Maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden neuvottelukunnan
puheenjohtajaksi.

 

Hommalle
naureskeltiin, koska saadakseen kyseisen neuvottelukunnan
puheenjohtajuuden Helsingin perussuomalaisten on tulkittu luopuneen
puolikkaasta kaupunginhallituksen paikasta
. Maahanmuutto- ja
kotiuttamisasioiden neuvottelukunnan budjetti on kymmeniä tuhansia
euroja, kaupunginhallitus päättää miljardeista.

 

Maahanmuutto- ja
kotiuttamisasioiden neuvottelukunta ei päätä kuin järjestöille
annettavista tuista. Maahanmuuttopolitiikka on paljon isompi
kokonaisuus. Sitä ei sellaisenaan voi palauttaa mihinkään kaupungin
tai valtion budjetin momenttiin.

 

Oliko Turkkilan ja
Helsingin perussuomalaisten ratkaisun syynä se, että he haluavat
viilata puolueen potentiaalisia äänestäjiä linssiin vai
kuvittelevatko he oikeasti, että maahanmuuton ”todelliset
kustannukset” olisi palautettavissa kaupungin
budjetin yksityiskohtiin?

 

Epäilen
ensimmäistä, eivät perussuomalaiset mitään tyhmiä ole.

 

Perussuomalaisten
puoluetoimistolla tiedetään, ettei maahanmuutto ole niin
yksinkertainen kysymys kuin he antavat ymmärtää Timo Soinin letkautuksista hullaantuneille äänestäjille.

 

Turkkilan jäsenyys Maahanmuutto- ja
kotouttamisasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajaksi kuulostaa
hienommalta perussuomalaisten äänestäjien korvissa kuin
kaksivuotinen kausi kaupunginhallituksessa. Kyse on irrationaalisista tunteista.

 

Otetaan toinen
esimerkki kysymyksestä, jolla olisi oikeasti merkitystä sille, että
maahanmuuttajat oppisivat käyttäytymään — Turun hauskinta
miestä eli Suomen kansan sinivalkoisten Olavi Mäenpäätä lainaten — ”maassa maan tavalla”.

 

Viimeisen vuoden
aikana on käyty keskustelua kotihoidontuesta ja siitä, että se on — Tampereen yliopiston hilpeimpään (ja huhujen mukaan
piilokansandemokraattiseen) sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma
Sipilään viitatakseni — yksi merkittävimpiä esteitä
maahanmuuttajanaisten ja kokonaisten perheiden integroitumiselle osaksi suomalaista
yhteiskuntaa.

 

Itsekin olen aiheesta kirjoittanut jo aikaisemmin!

 

Mutta perussuomalaiset
eivät halua koskea tikullakaan kotihoidontukeen.
Päinvastoin yhdessä keskusten kanssa he ovat ensimmäisinä
hyssyttelemässä tai ”kukkahattuilemassa” puheita kotihoidontuen tarkastamisesta ja sen ”negatiivisista sivuvaikutuksista”.

 

Perussuomalaisten
suomensisulainen siipi maalailee tunnetusti fantastisia uhkakuvia
pitääkseen kannattajiensa hajaannukselle alttiit rivit suorassa: kuinka tulevaisuudessa Itä-Helsingin, Turun Varissuon ja Tampereen
Hervannan valtaavat suomen kieltä ja kulttuuria taitamattomat,
suomensisulaisille löysät housuihin saavat, hunnutetut äidit
monilapsisine perheineen jne.

 

Mutta käytännössä
kaikissa tähänastisissa teoissa perussuomalaiset ovat olleet
nimenomaan toteuttamassa politiikkaa, josta he maalailevat uhkakuvia tai ovat symbolisesti vastustavinaan.

 

Aivan kuin
perussuomalaisten suomensisulainen siipi haluaisi aikuisten oikeasti Suomesta
monietnisen kotirouvayhteiskunnan, jossa miehiä ja Jumalaa pelätään, ja valtio päättää yksilöiden
puolesta minkälaisia vaatteita tai univormua on käytettävä, mitä saa ajatella.

 

Todellisuudessa
äänestäjille larppaaminen tai symbolinen kamppailu on tärkeämpää
perussuomalaisille kuin oikea yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tämän takia
perussuomalaisia on turha pitää uhkana millekään. Eivät he saa mitään
aikaa, ainakaan maahanmuuttopolitiikan sektorilla, koska eivät ymmärrä sitä kokonaisuutena, osana kapitalismin logiikkaa.

 

Perussuomalaisten suomensisulainen siipi on lähinnä hyvää viihdettä — ei kuitenkaan niin hyvää
kuin edellä mainittu Mäenpää Turun kaupunginvaltuustossa.

 

Ylen Puhe
-kanavalla haastateltu Sarastus-lehden toimituskuntalainen Jarkko
Pesonen lausui saman asian runollisemmin antamalla ymmärtää, että hänellä
konservatiivina on enemmän yhteistä abrahamilaisen uskonnon
edustajien kanssa kuin maallistuneiden liberaalien vasemmistolaisten.

 

Friedrich Nietzsche
on sanonut myös jotain samankaltaista kirjoittaessaan siitä, että kun
pimeyteen tuijottaa tarpeeksi kauan niin alkaa itse muuttumaan
samankaltaiseksi tai jotain sinne päin.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu